Veikkausliiga saatiin pakettiin lauantaina. Ensin pelattiin varsinainen sarja, sitten nousukarsinnat sekä eurolopputurnaus. Eurolopputurnauksen panoksena oli 325 000 euron arvoinen paikka Konferenssiliigan karsinnoissa. Sen finaali päätti kauden.
Jännitystä riitti yllin kyllin kaikissa kolmessa sarjassa. Veikkausliigan päätöskierroksella KuPS ja Ilves pelasivat mestaruudesta eri paikkakunnilla jättiyleisöjen edessä. Tuloksena KuPS:in mestaruus ja globaalisti levinneitä upeita videoita. Ilves iloitsi pettymyksensä jälkeen hopeamitaleitaan kauden suurimman nimen – Tammelan Stadionin (kuvassa) – jalkapallonurmella.
Jos kauden päättäjäisiin suunnitellaan jotain erikoispalkintoa, sen voisi huoletta jakaa Tampereen kaupungille ja Tammelalle. Tai näin pitäisi tehdä. Stadionista toivottiin, jopa rukoiltiin, tietynlaista uskottavuuden nostoa koko suomalaiselle jalkapallolle. Nämä toiveet täyttyivät sataprosenttisesti.
Ilves tarjosi ensiluokkaista viihdettä koko kauden, alle 21-vuotiaiden maajoukkue on edennyt EM-lopputurnauksen kynnykselle nimenomaan Tammelassa, Helmarit on esiintynyt edukseen tällä peliareenalla ja Suomen cupin finaaliviikonloppu kaikkine finaaleineen Tammelassa olivat täysosumia.
Jos joku vielä epäilee olosuhteiden merkitystä jalkapallon kehityskaareen, tervemenoa Tammelaan toteamaan, että epäily on väärä.
Karsintojen hienous
Olosuhteista toiseen äärilaitaan. Ensi kauden veikkausliigapaikka ratkaistiin Ykkösliigan kakkosen, Jaron, ja Veikkausliigan toiseksi viimeisen, FC Lahden, välillä. Jaro hoiteli oman kotiottelunsa 2-0 ja Lahdelle jäi kirittävää toiseen kohtaamiseen. Tämä kohtalonottelu pelattiin Lahden hiihtostadionilla, kolkossa ja kalseassa ympäristössä. Tunnelma oli niin hyvä kuin se ylipäänsä oli tuossa mausoleumissa on mahdollista. Varmasti hieno paikka hiihdolle ja mäkihypylle – jos sitä joku vielä harrastaa – mutta jalkapallolle… Herätys Lahti!
Uusia suunnitelmia täytyy kuitenkin tehdä Ykkösliigan puolella, sillä Jaron uhrautuva taistelu ottelussa täysin ylivoimaista vastustajaa vastaan päättyi vain maalin tappioon. Se riitti. Nähtäväksi jää, mitkä ovat Lahden seuraavat askeleet ja mitkä Jaron.
Se on selvää, että molemmissa joukkueissa pitää isoja muutoksia tapahtua. Lahdessa siksi, että nousu takaisin olisi mahdollista ja Jarossa siksi, että pysyminen Veikkausliigassa olisi mahdollinen. Valitettavaa sanoa, että tuolla joukkueella Jaron pääsarjataipaleesta tulee hyvin lyhyt, oli joukkueessa miten hieno tunnelma tahansa.
Europelit on valtava asia
Kolmas loppusarja, eurolopputurnaus, päättyi varsin dramaattisesti. Haka tuli vielä yliajalla maalin päähän jatko-ottelusta, mutta SJK kesti. Polku tähän vaiheeseen oli joukkueille erilainen. Haka urakoi kaksi ottelua ennen SJK:n kohtaamista, ensin voittamalla Interin jatko-ottelussa ja sitten Gnistanin rankkarikisassa. SJK pääsi lataamaan akkujaan puolentoista viikon ajan.
SJK oli etunsa ansainnut, sillä Veikkausliigan nelossijan kautta se pääsi suoraan eurolopputurnauksen finaaliin. Tämä paikka olisi ollut Hakallekin tarjolla, sillä viimeisen kierroksen ottelussa joukkue kohtasi kotoaan VPS:n ja hävisi.
Näin jälkikäteen voi aina pohtia, oliko järkevää ottaa taktiset keltaiset kortit toiseksi viimeisessä ottelussa Klubia vastaan joukkueen parhaalle maalintekijälle ja puolustuksen johtajalle? Olisiko sittenkin paikka suoraan finaaliin ollut järkevämpi panostuskohde kuin sen varmistaminen, etteivät kyseiset pelaajat joudu pelikieltoon eurolopputurnauksen avauskierroksella?
Ei ole yllätys, että joka kerta, kun eurolopputurnaus on pelattu, on voittajaksi tullut suoraan finaaliin päässyt joukkue. Tietysti tämä joukkue on jo sarjassakin menestynyt paremmin, mutta vielä suurempi syy on rasituksessa. Esimerkiksi jälkimmäisessä SJK:n ja Hakan välisessä ottelussa Hakan tankki oli totaalisen tyhjä. Joukkueen normaalista vauhtipelistä ei näkynyt jälkeäkään. Kun aiemmissa jatko-otteluissa tulleet kolhut rasittivat myös, oli SJK:n etu todella suuri.
Maalikuninkuuden kinkkisyydestä
Ja ratkesipa näissä peleissä vielä Veikkausliigan maalikuninkuuskin. Kävi niin kuin ei toivottu. Jaime Moreno teki näissä ylimääräisissä otteluissa yhden maalin ja tasoitti tilin Ashley Coffeyn kanssa. Koska eurolopputurnauksen ottelut tilastoidaan Veikkausliigaotteluiksi, oli Morenolla kaksi ottelua enemmän aikaa kerryttää maalitiliään kuin Coffeylla. Sääntö on tällä hetkellä tämä, mutta aivan oikeudenmukainen tämä käytäntö ei ole.
Mutta kuten aiemmin Kymppipaikassa todettua, mitä nämä pelit sitten olisivat? Pitäisikö luoda aivan oma tilastonsa eurolopputurnaukselle?
Tunteiden maksimointia
Kolmena viikonloppuna putkeen nähtiin suuria tunteita. Valtaisaa iloa ja todellista surua. Mestarit pistivät innoissaan mestaruuslippiksiä päähän. Viikkoa myöhemmin Jaron pelaajat pukivat nousua juhlineet t-paidat ylleen. Kun SJK:n Euro-paikka oli ratkennut, vedettiin laatikosta Euro-paikkaa juhlistaneet t-paidat. Vastapainoksi Ilves purki pettymystään, Lahden pelaajat itkivät kenttään vaipuneina ja Hakan pettyneet pelaajat näyttivät – vähemmän yllättäen – ympäröivän erotuomarit.
Onko tämä systeemi siis oikeasti niin huono, että sitä pitäisi vaihtaa? Kun Veikkausliigan viimeisellä kierroksella jokaisessa kuudessa ottelussa oli panos, nousukarsinnoissa panos ja eurolopputurnauksen jokaisessa pelissä panos, mikä on väärin? Ei mikään.
Mutta tästä huolimatta tiettävästi puuhaillaan tämän nykysysteemin muuttamista. Miksi ihmeessä? Jos näin tapahtuu, onnea matkaan niille henkilöille, jotka joutuvat/pääsevät selittämään, miksi pyörivä pyörä hajotetaan ja draamaa sekä kohokohtia jatkuvasti syöttävä järjestelmä pitää muuttaa.
Moni oli skeptinen, kun tämä systeemi eurolopputurnauksineen esiteltiin. Viimeisten vuosien aikana toteutuma on osoittanut, että homma toimii, ihmiset viihtyvät ja elämysteollisuuteen kuuluva Veikkausliigajalkapallo tuottaa suuria tunteita, tällä pelisysteemillä.
Onnittelut myös Veikkausliigan toimistolle. Kausi oli menestys, televisiotuote kunnossa, draamaa oli yllin kyllin ja otteluohjelma loistava. Helppo on allekirjoittaa Veikkausliiga.comissa pyörineen ”Ilmiömäistä Veikkausliigasta” -kolumnisarjassa usein toistuneen arvion ”kaikkien aikojen Veikkausliigakaudesta”.
Ei se ainakaan kaukaa tästä arviosta liipannut. Ainakaan heti ei tule huikeampaa kautta mieleen.
Panu Markkanen
