HIFK:n nousu – jälleen kerran – pohjalta kohti kärkipäätä meni seuran suunnitelmien mukaisesti. Jälleen tarvittiin pohjakosketus, että ”Rödan” uusi kokonaisuus saatiin valmiiksi ja kenties isotkin suunnitelmat käyntiin. Tällä kertaa vaikuttaa, että homma on järkevällä pohjalla omistuksen, realismin ja rakennustyön osalta.

Pitää tietysti muistaa, että HIFK nousi nyt Kakkoseen eli Suomen neljänneksi korkeimmalle tasolle. Matkaa on siis jäljellä vielä paljon, mutta samaan aikaan on tiedossa, että Kakkonenkin on väliporras, jos urheilujohto osaa pelata korttinsa oikein. HIFK:n suurimmat uhkaajat nousulle tulevat olemaan Veikkausliigajoukkueiden akatemiajoukkueet, sillä on varsin epätodennäköistä, että HIFK:n kaltaista seuraa horjutetaan muiden emäseurojen ykkösjoukkueiden toimista.

Syy tähän on HIFK:n vetovoima. Sitä on kaikkien sekoilujen jälkeen edelleen olemassa. Ja kun historiaa tutkii, näin on aina ollut. Huipulta pohjalle ja ylös. Tämä kaikki siksi, että HIFK:ssa on jotain omaleimaista, jotain vetovoimaista seurahenkeä faneineen, vielä tänä päivänä.

Juuri tässä piilee se otsikon toteamus siitä, että kolikolla on kaksi puolta. HIFK veti upeita yleisömääriä Kolmosessa eli viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla. Tunnelma otteluissa oli loistava. Kun ajatellaan asiaa posin kautta, HIFK:n fanit ovat huikea voimavara ja loistavan tunnelman takaava ryhmä. Mutta… samaan aikaan osa HIFK:n faneista muodostaa koko Suomen typerimmät kannattajat, tietysti paikalliskilpailijan ääriosastojen kanssa vahvassa kilpailutilanteessa.

HIFK pelasi Kolmosessa periaatteessa Palloliiton tutkan ulkopuolella, sillä Kolmosen järjestää Palloliiton alueet. Kakkonen on ensimmäinen Palloliiton pääkonttorin järjestämä sarja. Kolmosen ja Kakkosen ero on suuri, jos mietitään sääntöjä, seurantaa ja esimerkiksi sitä, että Kakkosen joukkueiden jokaisella pelaajalla täytyy olla pelaajasopimus – oikeuksineen ja velvoitteineen. Kolmosessa näin ei ole. Jos HIFK saavutti sellaisia näkyvyysarvoja – pääosin valitettavasti fanien perseilyn vuoksi, välillä otteluissa mutta erityisesti stadionien ulkopuolella – voi vain arvioida, minkä verran seurantaa tulee, kun joukkue palaa Veikkauksen pitkävetoon, teksti-tv:n seurantaan ja Palloliiton myllyyn muutenkin.

HIFK ja suurin osa seuran faneista on suomalaiselle jalkapallolle rikkaus – aivan kuten HJK:n. Valtaosa Klubin faneista tuottaa loistavaa katsomo- ja kannustuskulttuuria. HIFK:n tapaus on sama. Valitettavasti se pieni osa mätiä marjoja tuhoaa helposti koko sadon ja antaa sekä seuralle ja lajille paljon negahuomiota. Ja lopulta suurin voittaja on media klikkeineen.

Toivottavasti siis HIFK, jolla on seuran hallituksessa istumassa yksi fanien edustaja, ymmärtää tämän. Seuran etu on, ettei typeriä otsikoita synny. Ei nimittäin käy kateeksi talkootyönä hommia tekeviä HIFK:n johtohenkilöitä, jotka yrittävät saada haalittua sponsoreita, jos ensimmäisenä neuvotteluissa pitää kertoa, miksi seuran fanit heittävät kiviä ravitsemusliikkeen ikkunoista sisään ja pieksevät ihmisiä, jotka jostain kumman syystä kummastelevat, miksi niitä ikkunoita piti säpäleiksi laittaa.

HIFK ansaitsee seurana enemmän. Jokainen negaotsikko puskee HIFK:n paluun suurempiin ympyröihin kauemmas ja kauemmas, juuri sponsorimarkkinoilta tulevan mainehaitan vuoksi. Toivon mukaan siis koko perhe-”Rödä” ymmärtää, että se kolikon parempi puoli on se, jolla tullaan jossain vaiheessa takaisin pääsarjatasolle, johon joukkue perinteiden ja niiden parempien fanien puolesta kuuluu.