Niinhän siinä kävi, mitä HJK:n kannattajat pelkäsivät sen jälkeen, kun KuPS kävi nöyryyttämässä Gnistania viikko sitten. Kolmella tappiolla Mestaruussarjan aloittanut IF Gnistan oli ammentanut niistä, erityisesti ronskista KuPS-tappiosta, sellaisen motivaation, että HJK:n kaataminen vieraskentällä oli mahdollista. Ja se oli. Gnistanin voitto oli lopulta ansaittu.

Tilanne oli samanlainen kauden alkupuolella. Gnistan sai omat koneensa kunnolla käyntiin nimenomaan Klubin vieraana Töölössä. Silloinkin irtosi voitto ja tappio syöksi HJK:n kriisiin. Se kriisi johti päävalmentajan vaihdokseen ja myös kurssin kääntymiseen. Nyt Gnistan pesi jälleen kasvonsa, otti kolme pistettä ja jälleen HJK vaipui kriisiin. Kriisin syynä on tällä kertaa se, että mestaruus on vääjäämättä karkaamassa HJK:lta.

HJK oli ainoa joukkue, joka julisti jo ennen kauden alkua, että ainoa tavoite on mestaruus. Klubi ei ole koskaan ujostellut sen suhteen, että he lähtevät hakemaan voittoa joka kilpailusta. Suomen cup on jo taskussa, europaikkakin sitä myötä.

Mutta se ei ole läheskään niin arvokas europaikka kuin se, joka tulee mestaruudesta. Sitä kautta nimittäin pääsee melkoiselle ohituskaistalle ajatellen todella rahakkaita lliigavaiheen otteluita. Eikä tämä ole haihattelua, sillä viisi vuotta perättäin uusittujen kilpailujen liigavaiheessa on ollut suomalainen joukkue mukana. Neljästi HJK ja nyt KuPS.

Talouteen isku

Menestys eurokilpailussa on mahdollistanut HJK:n taloudellisen ylivoiman. Puskuria on kertynyt sen verran paljon, ettei tämän vuoden väliin jääminen ole ongelma, mutta jos ensikin vuosi menee ilman liigavaihetta, alkaa se jo hiljakseen tuntua kassassa. Esimerkiksi tämän vuoksi HJK:ssa on tehty valtavasti töitä ja isoja päätöksiä, jotta mestaruus tulisi, ja helpompi tie rahapatojen ääreen aukeaisi.

Ja onhan se myös statuskysymys. HJK haluaa olla kiistatta se suurin ja kaunein. Ykkönen

Juuri nyt paluu vallan kahvaan vaikuttaa epätodennäköiseltä. Ei pelkästään sen vuoksi, että HJK:n Mestaruussarja on alkanut mollivoittoisesti kolmella tasapelillä ja tappiolla. Kun tämän kääntää menetetyiksi pisteiksi, HJK on pudottanut jo yhdeksän pistettä maksimista. Takamatkaa on ja sen kurominen vaatisi voittoputkea – ja voittoputkea muiden kärkijoukkueiden kustannuksella.

Gnistanin piti olla se joukkue, jolta tuleva mestari ottaa varmat kuusi pistettä. Nyt HJK on menettänyt Oulunkylään kolme. Samalla voitottomien Mestaruussarjan otteluiden putki kasvoi kasvamistaan alettuaan jo viime syksynä.

Kestämättömiä menetyksiä

Gnistan-tappiotakin isompi isku on tapahtunut pelaajapuolella. Alkuviikosta HJK menetti mainion topparinsa Georgios Antzoulasin loppukaudeksi. Antzoulasin vakaa pelaaminen nosti alkukaudesta varjoissa vaellelleen Ville Tikkasen uudelle tasolle ja kaksikko muodosti todella toimivan parin.

Ei muodosta enää, sillä Antzoulasin kausi on paketissa. Ennen perjantain ottelua selvisi, että Klubin toinen kreikkalainen, Georgios Kanellopoulus, on myös pelinsä pelannut tältä kaudelta.

Kahden Georgioksen menetys on valtava isku HJK:lle. Antzoulasin arvo alakerralle oli todella iso, mutta Kannellopouloksen puolustaminen ja työmoraali keskikentällä oli lähes korvaamatonta. Juuri hän piti taloa pystyssä, kun joukkueen hyökkäävät pelaajat huseerasivat ylempänä.

Lisäksi Kanellopouloksen suoritusvarmuus ja syöttötaito hävisivät vamman myötä päävalmentaja Miika Nuutisen työkalupakista. Tämän kaksikon korvaaminen on mahdotonta. HJK:n kesän siirrot eivät tuoneet mitään mullistavaa, joten kahden selkeän avauksen pelaajan menettäminen ratkaisupeleistä on asia, jota ei noin vain paikata. Todennäköisesti HJK:n kreikkalaisten loukkaantumiset ovat merkittävämpi takaisku HJK:lle kuin Axel Kouamen lähtö Interille.

Kenet ”Kipinä” vielä polttaa?

Oli tiedossa, ettei Gnistan tule mitenkään häviämään kaikkia kymmentä Mestaruussarjan ottelua. Siellä on yksinkertaisesti liian hyviä pelaajia siihen. Roman Eremenko osoitti jälleen kerran perjantaina, miksi hän on yksi kaikkien aikojen suomalaispelaajista. Toki HJK:n talismani Teemu Pukki teki maalin ja syötti toisen, mutta Eremenko oli kentän kuningas.

Oli myös jotenkin kuvaavaa, että entinen HJK-hyökkääjä Tim Väyrynen löysi jyvän juuri silloin, kun tarvittiin. Maali syntyi kuin ”silloin joskus”, kun Väyrystä pidettiin maamme lupaavimpana ja mielenkiintoisimpana hyökkääjänä. Hyvin haisteltu paikka, haltuunotto ja viimeistely – paita pois päältä ja juhlimaan.

Ottelun jälkeiset kuvat kertoivat paljon. Gnistan vietti pitkät tovit kannattajiensa edessä. HJK kävi nöyrän pikaisesti kuuntelemassa buuaukset omilta kannattajiltaan. Todennäköisesti Klubi-päädyssä oltiin pelin jälkeen sitä mieltä, että tämä oli tässä.

Näkökulma: Panu Markkanen