HJK:n seurajohtoa on parjattu yli vuoden ajan todella huolella ja paljolti täysin aiheesta. Mutta nyt HJK:n seurajohto oli hereillä – he tekivät ratkaisun juuri siihen aikaan, kun se oli järkevää tehdä.
Tässä tekstissä ei oteta kantaa siihen, oliko Toni Korkeakunnaksen laittaminen kilometritehtaalle hyvä vai huono ratkaisu tai oikein vai väärin. Lähdetään siitä, että HJK:n ylin johto oli tullut siihen tulokseen, että Korkeakunnas ei ole se henkilö, joka pystyy HJK:n kurssin kääntämään niin jyrkästi, että elintärkeä mestaruus olisi mahdollinen.
Korkeakunnaksen ei nähty olevan myöskään se henkilö, joka jatkaa työtä – tai tulee uutena – päävalmentajana ensi syksynä. Jos – ja ilmeisesti kun – tuo johtopäätös oli tehty, reagointi oli täysin oikea ja oikeaan ajankohtaan.
Ajoituksesta kiinni
Harva tuli ajatelleeksi kevään julkisissa pieksäjäisissä, että HJK:n alkukauden ohjelma ei ollut helppo. Ilves vieraissa, SJK vieraissa, paikalliskilpailija Gnistan kotona, VPS kotona ja Inter vieraissa. Ilves, SJK ja Inter kuuluvat kärkiryhmiin, Gnistaniakin sinne povataan. Lopulta vain VPS oli sellainen ottelu, josta kolmen pisteen piti olla ”varmat”. Toki tiedossa on ja Kymppipaikassakin toitotettu jo kuukausitolkulla HJK:n materiaalin kovuutta Teemu Pukkeineen kaikkineen.
Tasapeli Interin kanssa oli Korkeakunnaksen viimeinen ottelu Klubissa. Todennäköisesti johtopäätös valmentajanvaihdosta oli jo tehty aiemmin, koska ajankohta oli niin suotuisa. Jos Korkeakunnakseen ei luotettu, piti hänet vaihtaa heti Inter-ottelun jälkeen. Tämä siksi, että parin viikon kuluttua erottaminen ei olisi ehkä enää tuntunutkaan järkevältä, jos edes mahdolliselta. Tämä selviää vilkaisemalla otteluohjelmaa.
Interin jälkeen HJK:n ohjelma on seuraava. Jaro vieraissa, jonka joukkue jo kunnialla selvitti, KTP kotona, SJK kotona ja IFK Mariehamn vieraissa. Eli kolme alempaan loppusarjaan päätyvää joukkuetta sekä SJK kotona. Ennuste on todella hyvä: vähintään yhdeksän pistettä perussuorittamisella, kymmenen tai 12 omalla tasolla pelaamisella.
Seurajohto pyrki tekemään itsestään ”neron”
Todennäköisesti Korkeakunnas olisi pystynyt tuohon sarjaan siinä missä väliaikaisvaihtoehto Miika Nuutinenkin pystyy. Joukkueen materiaali on niin hyvä, että heikommallakin pelillä kaksi seuraavasta ottelusta pitäisi voittaa, SJK:ta vastaan täytyy tehdä enemmän.
Klubi olisi maalannut itsensä nurkkaan, jos Korkeakunnas – johon ei enää luotettu – olisi jatkanut. Fanien huudot olisivat vaienneet, media hiljentynyt. Laittamalla ”oman poikansa” Nuutisen väliaikaistehtävään, ei riskiä ollut. Jos Nuutinen ei pysty hankkimaan todennäköisiä pisteitä, syy on helposti sysättävissä edeltäjän laariin. Jos taas pystyy, Nuutisen nostaminen on nerokas ratkaisu ulkopuolisten mielestä.
Jos tosiaan tilillä on tusina lisäpistettä pian, sarjataulukko näyttää aivan toiselta. Sitten on helppo nostaa Nuutinen virallisesti päävalmentajaksi. Perusteluna käy hyvin se, että Nuutinen näytti, että hän pätevä tehtävään. Eikä se, ettei HJK pystynyt markkinoilta löytämään mieluistaan ratkaisua.
Joka tapauksessa liike oli täydellisesti ajoitettu. Siinä näkyi seurajohdon kokemus. Eivät Olli-Pekka Lyytikäinen, Aki Riihilahti ja Petri Vuorinen keltanokkia ole, vaikka kahden ensin mainitun osalta siltä on välillä viime aikoina näyttänytkin.
Kaikki näyttää siltä, että HJK palaa vielä mestaruustaisteluun. Ei siksi, että he voittivat Jaron vieraissa vaan siksi, että koko yhtälö on aika lailla kasassa. Eroa kärkeen on, mutta ei vielä liikaa. HJK on back in business.
Panu Markkanen
