Näkökulma: Kansojen liigan vähäinen arvostus näkyi Ballon d’Or -äänestyksessä

Maanantaina palkittiin maailman parhaat jalkapalloilijat. Arvostetun kultaisen pallon nappasi äänestyksen kautta PSG:n Ousmane Dembele. Valinta oli varmasti oikea, kuten yleensä, mutta tietysti muitakin hyviä vaihtoehtoja oli olemassa.

Lamine Yamal oli todennäköisesti jo nyt maailman paras, mutta voittolista ei sittenkään riittänyt. Barcelona ei nimittäin voittanut Mestarien liigaa, ei ollut edes finaalissa. Odotetusti PSG:n hartaasti odottamalla Mestarien liigan voitolla oli äänestyksessä valtava painoarvo. Ranskan mestaruudet ovat täyttä arkipäivää eikä niillä näissä äänestyksissä pitkälle pötkitä. PSG:lle ne ovat vain jokavuotinen tiketti Mestarien liigaan hyvistä lähtöasetelmista.

Mutta PSG:n mestaruus Mestarien liigassa sykähdytti. Ja siinä kisassa Dembele oli loistava. Ilman häntä ei isokorvaista pokaalia olisi tälläkään kaudella Pariisiin tullut. Yhtä tärkeä lenkki oli myös Vitinha, monen mielestä jopa tärkeämpi. Portugalilainen löi itsensä viimeistään nyt koko jalkapallomaailman kirkkaimpaan tähdistöön, hänen tapauksessaan pitkälti Mestarien liigan kautta. Vitinha sijoittui äänestyksessä kolmanneksi Dembelen ja Yamalin jälkeen.

Missä maajoukkuepainotus?

Koska Dembele ja Vitinha pelaavat samassa joukkueessa, kummankin voittotili oli seurajoukkuetasolla identtinen. Maajoukkuetasolla taas ei. Nykynäkemyksen mukaan vuosi 2025 oli arvokisaton vuosi. Tarkoittaen siis, ettei pelattu EM- tai MM-lopputurnausta.

Yksi UEFAn pokaali kuitenkin ratkaistiin. Nimittäin Kansojen liigan mestaruus. Tämän kannun vei Portugali, ja Dembelen edustama Ranska tuli kolmanneksi. Jos siis verrataan kauden aikana tulleita voittoja ja menestystä, Vitinhan olisi pitänyt olla maajoukkuemenestyksen kautta edellä. Yamal ja Espanja sijoittuivat tässä kisassa toiseksi.

Isossa kuvassa Kansojen liigalla ja menestyksellä siinä ei ollut näemmä merkitystä. FIFAn seurajoukkueiden MM-turnauksella tuskin myöskään, olkoonkin, että kilpailun finaalissa esiintyi PSG eli Dembelen ja Vitinhan edustama seura.

Kansojen liiga on vielä tietynlainen tuore outolintu jalkapallon kokonaiskartastossa. Sen voittaminen on ”kiva juttu”, mutta ei kuitenkaan sellainen saavutus, joka näkyisi esimerkiksi kultaisen pallon äänestystuloksissa. Jos näkyisi, olisi Vitinhan vuoden saldo parempi kuin Dembelen ja Mestarien liigan vuoksi parempi kuin Yamalin.

Menikö kuitenkaan väärin?

Mitään isoa vääryyttä ei nyt tapahtunut. Enemmänkin pohdituttaa se, että mihin Kansojen liiga on menossa? Muodostuuko siitä sellainen kokonaisuus, jonka voittoa himoitaan? Vai tuleeko se olemaan aina ikään kuin ”maajoukkuejalkapallon supercup”, joka uudistuksista huolimatta on ikuinen pikkuveli verrattuna Mestarien liigaan, Eurooppa-liigaan ja jopa Konferenssiliigaan.

Pienille jalkapallomaille, kuten Suomelle, Kansojen liiga on ollut loistava uudistus. Se on tuottanut Huuhkajille jo kaksi varapatruunaa EM-kisoihin, joista toista ei tarvittu ja toinen jäi Walesia vastaan suutariksi.  

Suurissa maissa Nations Leaguen pelit ovat sitten pienemmän painoarvon pelejä, olkoonkin, että finaalinelikköön päässeet joukkueet olivat tänäkin kesänä hyvin tosissaan. Mutta ne maat, jotka finaaliturnauksesta putosivat, eivät vaipuneet mitenkään maansuruun. Tämä sitten näkyy erilaisissa äänestyksissä, kuten nyt.

Rodrin vaikutus

Vitinhan mahdollisuuksia kavensi todennäköisesti myös viime vuonna kruunattu Rodri. Tavallisesti palkinto menee hyökkääjälle tai ainakin erittäin hyökkäävälle pelaajalle. Puolustajat ja maalivahdit ovat harvinaisuuksia, keskikenttämiehiä vilahtelee ajoittain, mutta silloinkin yleensä on tarvittu aika lailla maaleja.

Rodrin valinta aiheutti paljon jälkipyykkiä ja voi hyvin olla, että toisen keskikentällä operoivan valinta seuraavana vuonna olisi myös aiheuttanut parranpärinää. Tässä mielessä Dembelen valinta oli odotettu ja yllätyksetön.

Eikä valinta mennyt siis mitenkään väärin. Ousmane Dembele oli hyvä valinta ja myös hieno tarina siitä, että hukatuksi lahjakkuudeksi mielletty pelaaja pystyy nostamaan tasoaan niin paljon, että Ballon D´or koristaa nyt hänen palkintokaappiaan.

Näkökulma: Panu Markkanen