Naisten kotimaisten pääsarjojen Kansallisen Liigan ja Kansallisen Ykkösen kauden avauspotku tapahtui tiistaina perinteisen – ja samalla virkistyneesti uudistuneen – media-avaustilaisuuden myötä.

Uutta oli tarjolla sisällöllisesti ja myös ulkoisesti siinä mielessä, että kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Kansallinen Liiga ja Kansallinen Ykkönen avasivat kauden yhdessä ja nimenomaan vain nämä kaksi sarjaa yhdessä. Tämä alleviivasi onnistuneesti sarjajärjestelmäuudistusta, jossa naisten kaksi ylintä sarjatasoa muodostavat oman selkeän kokonaisuutensa.

Joskus aiemmin vastaavassa vaiheessa kauden alla on keskitytty lähinnä ylistämään naisten kotimaisen pääsarjatason hienoutta ja merkityksellisyyttä, joille on sitten tositoimissa eli itse otteluissa saatu hiukan vähemmän katetta. Toisin oli nyt. Jo avauspuheenvuoron pitänyt Kansallisen Liigan puheenjohtaja Mariet Louhento mainitsi muutamaankin otteeseen sen, että vielä ei olla siellä missä halutaan olla, mutta matkan suunta on oikea.

Eli suomeksi: Kansallinen Liiga ei ole varsinaisesti absoluuttista huippujalkapalloa pelin tasolla ja puitteilla mitattuna. Ja vaikka näiden osalta tasoa ei ole mitään syytä hävetäkään, niin resurssit suomalaisella naisten jalkapallon korkeimmalla ja toiseksi korkeimmalla tasolla ovat vielä kaukana siitä, että sarjoista voitaisiin puhua todellisina eurooppalaisina huippusarjoina.

Mutta missään nimessä tilanne ei ole toivoton – päinvastoin Palloliiton urheilutoimenjohtaja Aki Hyryläinen tiivisti asian varsin selkeästi koko suomalaista jalkapalloilua peilaten..

– Naisten rooli on tärkeä kokonaisuudessa, mutta täytyy todeta, että Kansallinen liiga on vielä kehitysvaiheessa, mutta eteenpäin mennään. Kansallinen liiga on jo nyt hyvä paikka pelaajille kehittyä ja ponnistaa sitä kautta suuremmille kentille.

– Laji ottaa naisten osalta huikeita askeleita eteenpäin koko ajan ja meidän on pysyttävä siinä vauhdissa mukana, Hyryläinen muisutti.

Myös niin sanotusti tilanteen päällä oleva Kansallisen Liigan kehityspäällikkö Minna Kauppinen totesi saman, mutta hiukan toisin sanoin ja toiselta kantilta.

– Viimeisten vuosien aikana olemme saaneet kehittää sarjaa pitkäjänteisesti ja systemaattisesti. Isoja steppejä on otettu siinä, miten seurat panostavat ja suhtautuvat tähän sarjaan. Ollaan tultu tosi paljon eteenpäin, mutta meillä on vielä paljon tehtävää edessä ja potentiaalia käyttämättä, Kauppinen linjasi.

– Tavoitteena on, että kaikki pelaajat voisivat pelata ammattimaisesti ja tehdä sarjasta todellinen huippu-urheilusarja. Sinne olemme matkalla, vaikka emme vielä ole perillä.

Ei vain parin vuoden perspektiivillä

Naisten seurajoukkuetoiminnassa on Suomessa otettu paljon askeleita eteenpäin, kuten Kauppinenkin totesi. Resursseja on tullut lisää, mutta nämä eivät tule itsestään. HJK:n naisten ja tyttöjen joukkueitten urheilutoimenjohtaja Joonas Sarelius muistutti siitä, että seurat itse ovat avainasemassa lajin statuksen nostamisessa. Pelkkää resurssien puutetta ei auta iitkeö.

– Kaiken lähtökohtana seuroilla pitää olla, että autamme pelaajia kehittymiään urheilijoina ja pelaajina. Nuorissa on tulevaisuus, mutta me tarvitsemme myös kokeneita pelaajia, jotka ovat nähneet jo kansainvälisiä kenttiä.

– Annamme ehkä vielä muille sarjoille tasoitusta palkoissa, mutta missään muussa asiassa emme saa antaa tasoitusta. Konkreettisesti tarvitaan lisää taloudellisia resursseja, jotta voimme kehittyä yhä ammattimaisempaan suuntaan. Se vaatii puolestaan sitä, että olemme itse kiinnostavia yhteistyökumppaneille ja yhtä lailla myös katsojille, Sarelius linjasi.

Siinä missä Sarelius saattoi jo katsoa eteenpäinkin, niin saatiin myös muutama konkreettinen muistutus siitä, että legendaariseen malliin ”eteenpäin on menty”, kun asioita katsoo hiukan pidemmällä aikaperspektiivillä.

– 24 vuotta sitten itselläni edessä oli ensimmäinen starttini päävalmentajana ja siitä lähtien olen seurannut tiiviisti sarjaa. Odotukset ovat korkealla kauden alun alla taas. Sarjassa näkyy varmasti se, että meillä on 70 pelaajaa ulkomailla. Se kertoo siitä, että Kansallinen Liiga valmistaa nykyään hyvin pelaajia ponnistamaan isompiinkin sarjoihin. Koko sarjalle on tärkeää, että meillä on pelaajia, jotka ovat nähneet kaiken isoilla kansainvälisillä kentillä ja tuovat nuorille mallin ja esimerkin, Helmareiden päävalmentaja Marko Saloranta sanoi.

Pitkäaikainen Helmareiden ykkösmaalivahti Tinja-Riikka Korpela palasi kotimaan kentille yli puolentoista vuosikymmenen ulkomaan kierroksen jälkeen viime vuonna ja osaa hyvin verrata nykytilannetta vuosituhannen ensimmäiseen vuosikymmeneen.

– Jos vertaa sinne kohta 17 vuoden taakse, kun itse lähdin täältä, niin urheilullisuus on kasvanut paljon ja se näkee myös peleissä. Myös pelaajamäärät ovat kasvaneet selvästi ja se on hyvä, sillä massaa tarvitaan. Olosuhteissa ollaan Suomessa nykyään hyvällä tasolla ja seuroissa tehdään töitä niin ammattimaisesti kuin mahdollista resurssien puitteissa.

– Olen pitkään tiennyt, että haluan palata Suomeen vielä pelaamaan ja tämä on sarja, johon pelaajat haluavat tulla maailmalta kovemmistakin sarjoista, Korpela muistuttaa nykytilanteesta.

Ja ehkä terävimmin asiat lopulta puki sanoiksi HJK:n päävalmentaja Jonne Kunnas.

– Olen kyllästynyt siihen, että lytätään sarjan tasoa ja puhutaan siitä, että ”pelataan vain Suomessa”. Olen eri mieltä. Eroja sarjojen välillä on, mutta nykyään meidän kärkijoukkueemme pystyvät pelaamaan tasapäisesti vaikkapa pohjoismaisten kärkijoukkueitten kanssa, kuten on nyt talvellakin nähty, Kunnas pamautti.

Eli suunta on oikea, eittämättä. Hienoa on, että samalla totuus tunnustetaan ja sitä kautta se, että kovaa työtä on edessä vielä monella saralla kansallisen naisten jalkapallon kehittämiseksi. Tiistain tapahtuman selkeä vire oli se, että tuota työtä ollaan myös valmiita tekemään ja se on ehdoton edellytys kehitykselle.