Huuhkajat kokoontuu Uuden-Seelannin Aucklandiin alkuviikon aikana. Edessä on vuoden ensimmäinen maaottelutapahtuma poikkeuksellisissa olosuhteissa, sillä Suomi ei ole pelannut virallista maaottelua yhtä kaukana aikoinaan Chileen tehtyä visiittiä lukuun ottamatta. Viime vuosina on totuttu siihen, että valmistavat ottelut – tai niin sanotut ”friendlyt” – pelataan Euroopassa.

FIFAn lanseeraamaa FIFA Series tuo uutta väriä jalkapallokarttaan. Maailman kattojärjestö järjestää miniturnauksia ympäri maailmaa, johon kutsutaan eri maanosaliittojen edustajia. Esimerkiksi Suomelle tämä avaa tilaisuuden pelata sellaisia otteluja, joita ei normaalisti pysty pelaamaan. Suomen tulevat vastustajat Uudessa-Seelannissa, järjestäjämaa sekä Kap Verde, ovat maita, joita vastaan Suomi ei ole koskaan aiemmin pelannut.

Päävalmentaja Jacob Friis sanoi jo joukkuetta julkistettaessa, että vastustajat ovat ennakoidulta tasoltaan juuri sellaisia, joita vastaan halutaan pelata. FIFAn rankingissa molemmat ovat Suomen kulmilla, joten tämän perusteella Friisin näkemys on oikea. Kumpikin valmistautuu ensi kesän MM-lopputurnaukseen ja tämä on taas hyvä muistutus siitä, etteivät MM-karsinnat ole veljiä keskenään eri maanosaliittojen välillä. Euroopasta on aika paljon vaikeampi päästä kisoihin kuin vaikkapa Afrikasta.

Aikaero rassaa

Leiri kuulostaa kaikin puolin hyvältä. Paitsi etäisyyden ja aikaeron osalta. Matka Euroopasta Uuteen-Seelantiin kestää nykyisillä lentorajoituksilla vähintään vuorokauden. Uudessa-Seelannissa aikaero on miltei maksimaalinen verrattuna esimerkiksi Suomeen – Aucklandissa mennään 11 tuntia Suomen aikaa edellä. Kun Suomessa valmistaudutaan nukkumaan, Aucklandissa herätään.

Voi vain kuvitella, että aika moni valituista pelaajista on joutunut melkoisen ikävään tilanteeseen. Seurajoukkueet, eli pelaajien palkkojen maksajat, eivät ole ylipäänsä innostuneita maaotteluista. Karsintaottelut kyllä menevät, mutta näitä ”friendly”-otteluja ei välttämättä katsota hyvällä.

Kun tarjolla on vielä uskomattoman pitkä matka pelipaikalle aikaerohöysteineen, voisi kuvitella, ettei pelaajia ole suoranaisesti kannustettu seurojen puolesta lähtemään maajoukkueeseen. Pelaajat on kuitenkin pakko maajoukkuetehtäviin päästää FIFAn kansainvälisinä pelipäivinä, mutta se ei tarkoita sitä, että asiasta oltaisiin innoissaan tai vaikutusyrityksiä ei tulisi.

Pahoja poissaoloja

Jacob Friis julkaisi joukkueensa jo hyvissä ajoin, ja oli alusta alkaen selvää, ettei jokainen valituista tuleviin peleihin tule. On todella harvinaista, että maajoukkueen julkaisun jälkeen ei tulisi poissaoloja, lähinnä loukkaantumisten vuoksi. Nyt poisjääntien riski oli normaaliakin isompi, mainituista syistä. Seuroja tuskin huoletti menomatka, mutta se, että pelaajat palaavat työpaikoilleen rankan matkustamisen ja aikaeron rasittamina, voi olla potentiaalinen ongelma.

Friisin onneksi Huuhkajien vetovoima on pelaajistoon suuri. Valitusta joukkueesta Kaan Kairinen putosi pois, koska ei ollut täydessä pelikunnossa. Daniel Håkans putosi jo aikaisemmin. Håkansilla oli takanaan pitkä toipumisjakso, joten todennäköisesti hänen kanssaan pelattiin varman päälle. Casper Terho ja Benjamin Källman saivat viikonloppuna kolhuja ja myös heidän leirinsä päättyi ennen kuin oli alkanutkaan.

Näinkin monen pelaajan putoaminen rivistä on Friisille pieni painajainen. Tilanteen hankaluutta korostaa vielä se, että ketkä putosivat pois. Källman on ollut 2. Bundesliigassa hyvässä maalivireessä ja oli viime MM-karsinnoissa Huuhkajienkin paras maalintekijä. Kairinen taas pelasi Suomen ainoana pelaajana kaikki karsintaottelut alusta loppuun. Friis totesi helmikuussa Kymppipaikan haastattelussa, että aikaa kokeiluille ei enää ole. Nyt näiden kahden avainpelaajan kohdalla jonkinlaiseen paikkaukseen on pakko ryhtyä.

Debytantteja riittää

Suomella on Uudessa-Seelannissa mielenkiintoinen joukkue. Kokenutta kaartia on mukana, mutta pääosin niitä pelaajia, jotka jo viime syksynä nousivat Huuhkajiin. Mukaan mahtuu myös neljä ensikertalaista: Doni Arifi, Samuli Miettinen, Tony Miettinen ja Kasper Paananen. Jaakko Oksasella on yksi talvimaaottelu pelattuna, joten hänkin on debytantti varsinaisessa A-maajoukkueessa. Miettiset ja Arifi tulivat hyvin tutuiksi edellisissä Pikkuhuuhkajissa, ja Paananen on hallitseva Veikkausliigan maalikuningas. Oksanen oli puolestaan loistava KuPS:n keskikentällä viime kaudella säkenöiden erityisesti kuopiolaisten europeleissä.

Rotaatio siis jatkuu. Friisin päätavoitteet alkavat ensi syksynä Kansojen liigassa. Tämäkin leiri on osa valmistautumista ja tilaisuus vakiinnuttaa paikkaansa Huuhkajissa. Periaatteessa Huuhkajien ja Friisin lähitulevaisuuden voi jakaa kolmeen sektoriin: valmistavat ottelut maalis- ja kesäkuussa, Kansojen liiga ja lopulta se tärkein, vuonna 2027 pelattava EM-karsinta.

Tämän jälkeen on edessä toivon mukaan se neljäs vaihe eli EM-lopputurnaus 2028. Näihin vaiheisiin kaikki pelaajat haluavat mukaan ja siksi poisjääntien määrä jäi pienemmäksi kuin pelättyä. Kaikki kynnelle kykenevät lähtivät mukaan kilpailemaan suurten pelien pelipaikoista, vaikka todennäköisesti työnantajat saattoivat ajatella toisin.

Näkökulma: Panu Markkanen