Tämän ikäluokan Pikkuhuuhkajien pitkä ja menestyksekäs lento päättyi keskiviikkona. Suomi menetti periaatteessa mahdollisuutensa himoittuun jatkopaikkaan jo toisessa ottelussa Ukrainaa vastaan.

Tietysti joukkue uskoi promillen mahdollisuuksiin jatkopaikkaa ajatellen loppuun asti – mutta ollaanpa realisteja. Suomen olisi pitänyt voittaa Tanska useammalla maalilla ja samalla Hollannin olisi pitänyt jäädä mahdollisimman pieneen voittoon Ukrainasta.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU ALLA

Eli Tanskan olisi pitänyt alisuorittaa rajusti ja turnauksen suosikeihin kuuluvan Hollannin pelata kolmannen ottelunsa alle tasonsa. Kun turnausta katsellaan vuosien jälkeen, tilille tuli kaksi tasapeliä, kahta huippujalkapallomaata vastaan. Laatua riittää, vaikka kummankin joukkueen parhaita pelaajia ei kisoihin lähtenyt tai Tanskan tapauksessa kaikkia ei päästetty. Tilannetta vähän vääristää se, että Tanskalla ei ollut pelattavaa Suomea vastaan, mutta se ei poista mitään siitä, että ”Kyltymättömät” tappeli ja jaksoi uskoa loppuun asti.

Ylipäänsä EM-lopputurnauspaikka oli yllätys. Karsinnan alussa näytti siltä, ettei kisoihin ole mitään palaa. Sitten palat loksahtivat kohdalleen ja tappioton putki venyi pitkäksi. Itseluottamus nousi, joukkueen yhdessä tekeminen kavensi materiaalieroja ja valmennus sekä pelaajisto olivat hienosti samalla sivulla. Lopputulos: jatkokarsinnoissa kovassa nousussa olevan Norjan kukistaminen ja paikka Slovakian kisoissa.

Mika Lehkosuolla ja kumppaneilla oli selvä tavoite: mennä lohkosta jatkoon. Joukkue uskoi tähän, samoin piintyneet optimistit, mutta realistit tajusivat, miten kova tehtävä olisi suistaa jatkosta joko Tanska tai Hollanti. Ukrainan piti olla voitettavissa, mutta ironista on, että juuri Ukraina oli se banaaninkuori, johon Suomi liukastui. Ottelu Ukrainaa vastaan oli heikoin ja tasapainottomin esitys aikoihin, juuri väärään aikaan ja väärään paikkaan. Ukraina on kova jalkapallomaa, mutta silti – tappio nimenomaan tuossa ottelussa käänsi Suomen turnauksen kurssin. Jäljelle jäi vain teoreettinen mahdollisuus jatkoon.

Kaksi pistettä on kuitenkin kaksi pistettä enemmän kuin Markku Kanervan joukkueen saavuttama pistemäärä 2009. Saavutukset eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä Kanervan aikana lopputurnaukseen pääsi vain kahdeksan joukkuetta. Se tarkoitti sitä, että lohkot olivat vielä nykyistäkin kovempia. Kanervan Pikkuhuuhkajien kanssa samassa lohkossa olivat Saksa, Englanti ja Espanja eli aika kovat maat.

Tilastollisesti pisteitä on nyt kuitenkin Suomen pussissa kaksi, aiemmin nolla. Maaleja Suomi teki 2009 yhden, Tim Sparv rankkarista. Nyt maaleja tuli neljä ja samalla Topi Keskisestä tuli kahdella maalillaan kautta aikojen eniten 21-vuotiaiden EM-lopputurnauksessa Suomelle maaleja tehnyt pelaaja.

Toivon mukaan – ja todennäköisesti – Lehkosuon Pikkuhuuhkajat tulevat antamaan yhtä paljon tulevaisuudessa Huuhkajille kuin Kanervan Pikkuhuuhkajat tekivät. Joona Toivio, Teemu Pukki, Jukka Raitala, Tim Sparv, Kasper Hämäläinen, Perparim Hetemaj olivat mukana ,useiden muiden komean uran tehneen pelaajan kanssa. Jo nyt useampi Lehkosuon joukkueen pelaaja on tehnyt debyyttinsä A-maajoukkuetasolla ja on aika todennäköistä, että useamman turnauksen päättäneen Pikkuhuuhkajan nimi löytyy Jacob Friisin listalta syksyllä.

Tietty haikeus on kuitenkin aina olemassa, kun ikäkausimaajoukkueen projekti loppuu. Tämä joukkue ei tule enää koskaan pelaamaan yhdessä. Osasta ei tule Huuhkajapelaajia, joten joillekin pelaajille Tanska-tasapeli oli viimeinen ottelu Suomi-paidassa. Toivon mukaan tämä lukema on mahdollisimman pieni, mutta tosiasia tämä kuitenkin tulee olemaan. Pikkuhuuhkajiin voi valita vain tietyn ikäluokan pelaajat, A-maajoukkuetasolla ei ikärajoitteita ole. Kilpailu kasvaa valtavasti, tarjontaa on todella paljon enemmän.

Vaikka joukkue nyt hajoaa, tulevaisuus näyttää hyvältä. Lehkosuolla on sopimus myös seuraavista karsinnoista eikä senkään joukkueen nimilista näytä heikolta. Vielä tässä vaiheessa se ei ole aivan yhtä säkenöivä kuin nyt urakkansa päättäneen joukkueen pelaajalista, mutta paljon ehtii seurajoukkuemarkkinoilla tapahtua ennen seuraavien karsintojen alkua tai sen aikana.

Joka tapauksessa Mika Lehkosuo tiimeineen sekä pelaajat antoivat melkoisia elämyksiä paikan päälle matkustaneille äänekkäille faneille ja katsojille kotikatsomoissa. Homma on nyt paketissa, hyvin hoidettuna. Eikä seuraavaan 21-vuotiaiden EM-lopputurnaukseen mene Suomen osalta läheskään niin kauaa kuin näiden kahden aiemman kisakokemuksen välissä oli.

Ihan vain siksi, että eteenpäin on menty.