Erilaiset siirtokeskustelut ovat käynnistyneet Veikkausliigassa etuajassa, johtuen HJK:sta. Mediassa ja fanien parissa arvuutellaan, kuka on HJK:n seuraava valmentaja. Lisäksi HJK:n urheilujohtaja Petri Vuorinen vastasi suoraan kysymykseen uusista pelaajista, että kyllä heitä on tulossa. Ja toiseen suuntaan menossa.
Erilaisia valmentajien shortlisteja on tehty ja pohdittu, kuka olisi saatavilla ja milloin. Jose Riveiro on ehkä vapaana kesällä, Simo Valakari mahdollisesti myös, Mika Lehkosuo voisi tulla kyseeseen Pikkuhuuhkajien kisojen jälkeen. Kaikissa näissä spekulaatioissa on määrittävä tekijä se, että onko valmentaja vapaana vai ei.
Miksi näin? Jokainen valmentaja on periaatteessa vapaana. Suuressa maailmassa sarjojen johtavat seurat kartoittavat kaikki vaihtoehdot, välittämättä pätkääkään siitä, onko sopimus päällä vai ei. Pointtina on se, että kaikki on kaupan – jos jotain haluaa ja on siitä valmis maksamaan.
Nuo mainitut nimet ovat hieman eri asia, mutta spekuloidaan. Onko HJK miettinyt, että onko Veikkausliigassa joku sellainen nimi, jonka he haluavat nyt johtamaan joukkue mestaruuteen? Onko Vesa Vasaran meno miellyttänyt Interissä, vaikka nyt Suomen cupissa lähtö tulikin? Olisiko Jussi Nuorelasta tekemään samanlaista pitkäjänteistä työtä Klubissa kuin Vepsussa? Halutaanko roimasti väriä ja vilskettä Andy Smithin kautta? Jos Joonas Rantanen nähdään sarjan parhaana valmentajana, miksei hanki häntä, saman tien.
Suomessa eletään jonkinlaisessa harhamaailmassa siitä, että siirtoja voi tehdä – valmentajienkin – vasta sitten, kun sopimukset ovat loppu. Puppua. Kaikella on hintansa, jopa Ilveksellä olisi, jos halu osoitettaisiin riittävän paksulla pinkalla. Sama muilla edellä mainituilla valmentajilla ja monella muulla. Sitten onkin eri asia, haluaisiko valmentaja itse lähteä kesken sopimuskauden ja onko halua Klubiin?
Jälkimmäiseen vastaus on todennäköisesti selvä – HJK on Suomessa sama kuin maailmalla Real Madrid ja Barcelona, että jokainen valmentaja haluaisi jossain vaiheessa uraansa näitä joukkueita valmentaa. Suomessa ei seurajoukkuetasolla Klubia korkeammalle pääse kuten ei suuressa maailmassa Realia tai Barcaa pitemmälle. Jos muuta väittää, todennäköisesti valehtelee.
Suomessa sopimuksia halutaan kunnioittaa niin hankkivien seurojen kuin pelaajien/valmentajien puolesta. Tämä on ainutlaatuista. Suuressa maailmassa lähes kaikki suuremmat siirrot tapahtuvat edellisen sopimuksen ollessa voimassa. Eikä edes kovin suureen maailmaan tarvitse lähteä, kunhan katsoo Tanskan, Norjan, Ruotsin tai Islannin suuntaan.
Valmentajien siirrot kesken kauden ulkomailla ovat tietysti harvinaisia sielläkin, mutta niitä kuitenkin tapahtuu. Mikään sääntö ei estä asiaa. Ja voihan se olla, että HJK on nämä sopimukselliset vaihtoehdot tarkistanut. Koska jokainen kulissisiirto tai lähestyminen ei suuremman maailman tyyliin kiinnosta mediaa, voi tapahtua paljonkin sellaista, mistä kenelläkään ei ole mitään hajua.
Mistä pelaajat?
HJK:ssa pohditaan varmasti kuumeisesti Vuorisen mainitsemia uusia pelaajia. Onko kaikki verkot heitetty ulkomaille, kuten normaalisti. Vai ollaanko Klubissa analysoitu Veikkausliigan alkukausi ja katsottu tarkasti, mitkä pelaajat olisivat ostettavissa sellaisina pelaajina, jotka tunnetaan, eikä ulkomaan arpalippuina.
Jos esimerkiksi tarvitsee laidalle haastamis- ja keskittämisvoimaa, Hakan Jean-Pierre da Sylva vaikuttaa oikein kelpo pelaajalta. Hakan taloudellisen tilanteen huomioiden tietty tukku kahisevaa saisi Olli Huttusen kuljettamaan kaverin henkilökohtaisesti Helsinkiin. Haluaisiko Jaro pulskistaa kassaansa Kerfale Cissokolla? Olisiko nyt aika toteuttaa Alfie Cicalen muutto Vaasasta Helsinkiin jo kesällä? Ja monia muita.
Jostain kummasta syystä sisäiset siirrot tuntuvat olevan kirosana Suomessa, vaikka ne ovat arkipäivää valtaosassa jalkapallomaailmassa. HJK:n varallisuus riittäisi kevyesti maksamaan kelvollisen hinnan pelaajista, jotka he tuntevat ja joita he ovat vastustajien riveissä seuranneet. Jos haluaa vielä ottaa toisen maksuvälineen, HJK:n laajasta materiaalista voisi pelaajia liikuttaa maksuvälineenä myös toiseen suuntaan – jos vastuu ja peliaika kiinnostavat.
Petri Vuorisen taannoisessa vierailussa ”Suoraa puhetta Veikkausliigasta”-podcastissa juontajat kysyivät, aikooko Vuorinen olla se henkilö, joka ”normalisoisi” siirtomarkkinat myös Suomessa sisäisiin siirtoihin, jossa raha liikkuu ja pysyy suomalaisessa jalkapallossa. Vuorinen vastasi varovasti, että siihen pitäisi mennä.
Olisiko nyt sitten aika tehdä niin? Kesällä tähän olisi oivallinen tilaisuus. Kun yksi seura avaa padon kunnolla, muut seuraavat perässä. Tämä johtaisi myös ns. pienten seurojen strategioissa uuden ansaintamallin. Panostetaan yhä enemmän pelaajakasvatukseen ja skouttaukseen, kasvatetaan pelaaja ja myydään pois kotimaisilla markkinoilla.
Kuten aiemminkin on Kymppipaikan teksteissä todettu, euro on ihan saman arvoinen, tuli se sitten Suomesta tai ulkomailta.
