Huuhkajien lokakuun ikkuna oli tuloksellisesti odotettu. Liettua kaatui kotona, niin kuin pitikin. Hollantia vastaan ei ollut mitään jakoa, mutta uskoiko kukaan mitenkään realistisesti asioihin suhtautuva, että olisi ollut. Haaveilla toki saa, mutta Hollanti vieraissa olisi aika kova haaste kenelle tahansa. Suurta muutosvaihetta läpikäyvälle ja varsin kokemattomalle Suomelle se oli tekemätön paikka.
Positiivisia asioita on mediassa löydetty, mutta rutkasti myös kritiikkiä. Kumpikin näkökulma on perusteltu ja oikea. Positiivisen puolelle menee se, että Suomi käänsi ensimmäistä kertaa aikoihin tappioaseman voitokseen ja nappasi kolme pistettä kotiottelussa Liettuaa vastaan. Lisäksi pelissä oli useampi pelaaja, jotka kokivat ensimmäistä kertaa Olympiastadionin Huuhkajien pelaajina.
Kritiikkiä tuli voitto-ottelusta sekä tietysti myös Hollanti-pelin jälkeen. Toisaalta joukkueiden tämän hetken tasoero on yksinkertaisesti niin suuri, ettei paljon muuta voinut odottaa. Sitkeästi Suomi yritti, mutta kun joukkueet ovat täysin eri divisioonissa, tulos on tuo, yritti miten paljon vain.
Yksi hyvä mittari kahden joukkueen voimasuhteiden toteamiseen on se, kun niistä koostaa paperilla yhden ja parhaan mahdollisen yksitoistikon ja katsoo, kuinka monta pelaajaa kustakin joukkueesta siihen mahtuu. Ainoa suomalaispelaaja, jolla olisi ollut mitään mahdollisuutta mahtua tällaiseen Huuhkajista ja Hollannista yhdistettyyn joukkueeseen, seurasi ottelua kotisohvallaan Monacossa.
Lukas Hradecky on ollut poissa nyt kaksi karsintaikkunaa, ensin syyskuussa ja nyt lokakuussa. Suomi ei maalivahtipelaamisen kautta Liettuaa voittanut tai Hollannille hävinnyt, mutta Hradeckyn kokonaismerkitys on huomattavasti suurempi. Hän ei ole kapteeni vain torjuessaan palloja ja johtaessaan peliä maalivahdin tontilta vaan myös joukkueen ehdoton sisäinen liideri. Hänen poissaolonsa on näkynyt.
Kapteenin tervehdys jäi kokematta
Hradecky edustaa sitä arvokasta kapteenijatkumoa, jossa ovat olleet Jari Litmanen, Sami Hyypiä, Niklas Moisander ja Tim Sparv. Kaikki suomalaisen jalkapallon suuria legendoja, joihin toki Hradeckykin jo kuuluu. Vaikka kokemattomat Huuhkaja-untuvikot tulivat hyvin sisään ja haastatteluiden mukaan heidät oli otettu hienosti vastaan, joukkueen suurin tähti ja tärkein pelaaja oli tässäkin mielessä valitettavasti poissa.
Hradeckyn kokemus, näkemys ja esimerkki myös sisäänajovaiheessa on korvaamaton asia uusien pelaajien nousussa kohti isompaa vastuuta ja johtajuutta. Voimme vain kuvitella, miten helpottavalta nuoresta Huuhkajadebytantista varmasti tuntuisi joukkueen majapaikan Kalastajatorpan ovista sisään tullessa, kun Bundesliigan mestari ja yksi kaikkien aikojen suomalaisveskareista tulisi vastaan paiskaamaan kättä leveän hymyn kera ja toteaa ystävälliseen äänensävyyn: ”Moi, Luke. Tervetuloa Huuhkajiin!”
Toivon mukaan Lukas Hradecky on mukana mahdollisimman pian, kenties jo marraskuussa. Päävalmentaja Jacob Friis puhui joukkueen julkaisutilaisuudessa ”pitkistä valoista”, tarkoittaen sitä, että valintoja tehdään myös tulevaisuutta ajatellen. Eikä tanskalainen pettänyt niitä, jotka muutoksia olivat kovaan ääneen huutaneet. Niitä tuli. Ja paljon. Mutta nuorennus ei tarkoita sitä, että kentällä ja joukkueessa voisi olla vain kokemattomia, nuorempia pelaajia.
Palvelusvuosia tarvitaan myös – siksi olisi erityisen tärkeää, että Hradecky palaisi nopeasti ja olisi tietysti myös oma, vahva itsensä vielä pitkään tulevaisuudessa. Pelillinen taso siihen riittää kyllä.
Kasvattaja ja kasvatettavat
Vahvojen kapteenien taustalla on hyvä kasvaa kantamaan vastuuta. Hyypiä seurasi läheltä Litmasta ennen kuin sai nauhan käteen. Sparv seurasi Moisanderia ja otti oppia. Hradecky näitä molempia. Nyt tulevaisuuden kipparikandidaatit, Ville Koski ja Santeri Väänänen, voivat taas ottaa oppia nykyisiltä kapteeneilta.
Tosin valitun kapteeniston kokoonpano oli melkoisen kapea lokakuussa: Hradecky oli poissa, samoin Rasmus Schüller, Teemu Pukki ei saanut minuutteja eikä Matti Peltolakaan isoa vastuuta. Joel Pohjanpalo oli mukana, mutta toisessa ottelussa hän ei aloittanut vaan nauhaa kantoi Jesse Joronen.
Mutta varsinainen kapteeni on Hradecky ja niin kauan kuin hän Huuhkajia edustaa, pitää hänen sitä ollakin. Mitä nopeammin hän pääsee taas mukaan, sitä parempi tulevaisuutta ajatellen. Eikä vain johtajuusominaisuuksien vuoksi vaan – ja tässä vaiheessa kaikki kunnia Joroselle – myös tolppien väliin.
Näkökulma: Panu Markkanen