HJK ja Ilves tarjosivat huippuviihdyttävän ottelun maanantaina Töölössä. Ottelu oli todella tärkeä molemmille joukkueille, mutta se ei varsinaisesti näkynyt. Kummallakin oli omat tilaisuutensa ratkaista peli ja voittaa, mutta lopulta peli päättyi 2-2 tasapeliin. Tulos oli kaikin puolin oikeutettu.
Analyysiosasto voi tietysti löytää rutkasti parannettavaa ja pohtia, ettei kumpikaan pelannut hyvin. Puhtaasti katsojalle ottelu tarjosi kaikkea sitä, mitä jännitysnäytelmään kuuluu. Käänteitä, hienoja maaleja, dramatiikkaa ja ikävä kyllä vielä pahan loukkaantumisen. Ilves vei alussa, sitten HJK ja lopulta vuorotellen molemmat. Koko ajan tuntui siltä, että toinen joukkueista iskee vielä sen ratkaisevan maalin, mutta nyt kävi näin.
Oli jotenkin arvattavissa, että nimenomaan Joona Veteli iskee ottelussa maalin. Viime ottelu jäi Veteliltä tunnetuista syistä lyhyeksi, onneksi ei kuitenkaan pelikielto säilynyt. Nyt Veteli oli käynnistämässä kaunista hyökkäyssommitelmaa, jonka hän itse lopulta viimeisteli. Lucas Lingman tasoitti aivan ensimmäisen jakson lopulla, upealla laukauksella. Toisen jakson alussa HJK meni johtoon Teemu Pukin maltin ansiosta. Kun moni olisi vetänyt – todennäköisesti puolustajan jalkaan – Pukki malttoi siirtää pallon sivulle, josta Alex Ring iski käytännössä pallon tyhjiin. Tasoitusmaalin teki Maksim Stjopin komealla laukauksella nätin yhdistelmän päätteeksi.
Jo ennen ottelua koettiin pientä draamaa. Ilves joutui peliin ilman maalivahti Otso Virtasta. HJK:n puolustuksesta puuttui sen sijaan Giorgios Antzoulas. Kaiken lisäksi HJK:n ykkösmaalivahti Ricardo Friedrich jätti kentän puoliajalla ja Elmo Henriksson tuli kehiin. Lauri Ala-Myllymäen loukkaantuminen hiljensi ottelun lopussa koko stadionin. Vaikutti siltä, että pelurit tiesivät, että nyt kävi pahasti.
Jos loukkaantumisten laadun saisi yhä nykyään kertoa, voisi pahoin pelätä, että polven eturistiside meni. Nyt pitää kuitenkin tyytyä siihen, että jossain vaiheessa Ala-Myllymäki sai alaraajavamman. Toivottavasti loukkaantumisten murjoman Ilveksen fanien suosikin puolella onni olisi edes kerran ja levosta tulisi lyhyt.
Kummankin joukkueen fanit pitivät myös hienosti omiensa puolta. Katsomossa oli hieno tunnelma, sellainen, jonka Veikkausliigan huippuottelu ansaitsi.
Juha Dahllundia muistettiin ennen ottelua
Ottelun jokainen neljästä maalista oli hieno, eri tavoilla. HJK muisti upeasti pelaajalegendaansa Juha ”Dalla” Dahllundia ennen ottelun alkua hiljaisella hetkellä ja surunauhat käsivarsissa. Maanantain ottelu oli sellainen, josta taiturimainen keskikenttämies olisi varmasti nauttinut. Oivaltavia syöttöjä, komeita sommitelmia ja hienoja laukauksia, unohtamatta kovuutta.
Tuossa oli oikeastaan määritelty 22 A-maaotteluakin urallaan pelanneen Dahllundin repertuaari. Voisi kuvitella, että useammassakin tilanteessa katsomossa istunut ”Dallan” monivuotinen tutkapari Atik Ismail myhäili, että kotimaisessa jalkapallossa elää edelleen ”Dallan” henki, ainakin tässä ottelussa.
Dahllund nauttisi varmasti myös siitä tilanteesta, jossa Veikkausliigan kärkitaistelu nyt on. Inter ja KuPS ottivat tasapelin tyytyväisyydellä vastaan, miksei myös SJK. Sarjan neljän kärki on nyt viiden pisteen sisällä toisistaan ja SJK on vielä taistelemassa ainakin mitaleista.
Paljon on pelattavaa. Kierroksia on vielä jäljellä seitsemän ja jokainen kierros tarjoaa herkkupaloja. Ensi perjantaina HJK jatkaa kotiotteluitaan, nyt paikalliskilpailija Gnistania vastaan. Ilves matkustaa Seinäjoelle ja KuPS kohtaa Interin Turussa. Tämän kierroksen jälkeen kokonaistilanne voi hyvin olla vieläkin tiukempi kuin se nyt on.
Pelataan upeaa Veikkausliigakautta.