Eihän tässä näin pitänyt käydä. Kaikkien ennakkoarvioiden mukaan Toni Korkeakunnaksen päävalmentaman HJK:n piti tällä kaudella marssia Veikkausliigassa ylivoimaiseen mestaruuteen. Muiden arvioitiin olevan korkeintaankin kiusaajan roolissa, mutta yleinen mielipide viime keväänä oli se, että pytyn olisi voinut antaa säilytettäväksi Töölöön jo ennen kauden alkua, jotta sitä ei tarvitsisi suotta siirrellä.

Arvioihin oli täydet perustelut. Hankinnat olivat timanttiset, sillä harvoin – jos koskaan – on paluumuuttajina saapunut sellaista parivaljakkoa kuin Alex Ring ja Teemu Pukki. Pukin paluuta verrattiin aivan aiheellisesti siihen, kun ”Kuningas” Jari Litmanen palasi kotimaan pääsarjatasolle.

Eikä kaksikko ole pettänyt. Noin tehokasta tandemia ei Veikkausliigan historia taida tuntea. Tässä vaiheessa kautta Pukki on tehnyt 13 maalia ja syöttänyt kymmenen. Ring on tehnyt niin ikään 13 maalia ja syöttänyt kuusi. Mutta moni muu asia on sitten mennyt pieleen ja pahasti.

Muilla rintamilla kyykättiin

Ei ole enää Korkeakunnasta. Tilalla on Miika Nuutinen, edelleenkin ilmeisesti väliaikaisen päävalmentajan tittelillä. Ainakaan kovin näkyvästi ei ole urheilujohtaja Petri Vuorinen, toimitusjohtaja Aki Riihilahti tai kukaan HJK:sta kertonut, että tilanne olisi muuttunut.

On täysin epäselvää, onko Nuutinen ensi kaudella HJK:n päävalmentaja vai kenties joku muu. Mihin laitetaan mittari?

Pääsy kuuden parhaan joukkoon runkosarjassa on tuskin sellainen. Euromenestys jäi todella vaisuksi. HJK:n vuosikausia julkisesti seuralle vähäpätöiseksi kilpailuksi nimetty Suomen cup on toki taskussa – kautta aikojen helpoimman polun kautta. Sillä saavutettiin kuitenkin europaikka, joten joku lohtu sekin, mutta riittävätkö Suomen cup, europaikka ja mahdollinen himmeämpi mitali Nuutiselle jatkoon?

Tärkein jää voittamatta

Ylivoimaisesti tärkein asia jää saavuttamatta: Suomen mestaruus. HJK oli ainoa seura, joka uskalsi myöntää ennen kauden alkua, että vain mestaruus on tavoitteena. Viime kaudella mestaruus lipsahti Kuopioon. Sellaisia lipsahduksia sattuu joskus, mutta se ei voi toistua. Ei HJK:n arvomaailmassa tai HJK:n taloudellisen rakenteen vuoksi.

Eurorahoja on tullut rutkasti ja niitä on myös käytetty. Mestaruus on ollut HJK:lle samoin kuin PSG:lle Ranskassa, jossa mestaruus on eräänlainen työkalu, jonka avulla päästään pelaamaan isoilla foorumeilla ja suurista rahoista. Viimeistään tällä kaudella KuPS:n menestyksen myötä on suurellekin yleisölle valjennut, mitä mestaruus tarkoittaa: sillä pääsee oikopolulle Eurooppaan. Mestaruuden arvo on, jos voittaa ensimmäisen euro-otteluparin, joka tapauksessa miljoonia.

Tilanne on hyvin epätavallinen. Yleensä silloin, kun HJK on mestaruuden menettänyt, on imperiumin vastaisku ollut armoton. Muille ei ole annettu juurikaan sanansijaa. Näin oletettiin käyvän tänäkin vuonna, mutta toisin kävi. Syitä ja seurauksia on vatvottu pitkin kautta, mutta vastaisku on jäämässä pahasti suutariksi siitäkin huolimatta, että rahaa on palanut paljon. Pukki on oman ilmoituksen mukaan seurahistorian kallein pelaaja, ja uusia kasvoja marssi sisään keväällä ja kesällä. Tulipa matkan varrella napattua SJK:n kapteenikin riviin.

Huteja siirtomarkkinoilla

Hankinnat ovat osoittautuneet maksimissaan tasonlaajentajiksi ja penkkimiehiksi. Paitsi maalivahti, joka oli pakko hankkia, kun edellinen oli ilmeisesti pakko lähettää muualle. Jos vertaa HJK:n kesän hankintoja esimerkiksi Veikkausliigaa johtavan KuPS:n kauppoihin, ero on melkoisen suuri. Julkisuudessa on ihmetelty Sixten Boströmin kaksoisroolia KuPS:ssa ja päävalmentaja Jarkko Wissin tapaa jakaa vastuuta itseltään muualle, mutta siitä huolimatta ollaan tilanteessa, että KuPS vahvistui kesän ikkunassa, HJK ei.

Ei KuPS ihan kaikissa hankinnoissa kauden aikana onnistunut, mutta otetaan nyt vertailuun HJK:n kesän hankinnoista esimerkiksi Ardit Tahiri, jonka maalitili on yhä avaamatta. Ja toiselta puolelta jokaisessa tämän kauden Mestaruussarjan ottelussa (ja siinä välissä Konferenssiliigassa) KuPS:lle maalin tehnyt Piotr Parzyszek. Tai avauksessa sunnuntainakin ollut Liettuan maajoukkuemies Paulius Golubickas ja HJK:n vastine Yukiyoshi Karashima, joka on pelannut Veikkausliigassa (kehnosti) yhteensä 37 minuuttia. Minuuteista ainuttakaan ei ole nähty Mestaruussarjassa.

Klubilla on tietysti myös hallussaan kauden ylittämätön hankinta Cheikh Sidibe, jolle leivottiin kahden vuoden suora sopimus keväällä. Tämä on tietysti ihan oma tarinansa ja lukunsa.

Kaksi vuotta voitosta Mestaruussarjassa

HJK ei voittanut viime kaudella ainuttakaan ottelua Mestaruussarjassa. HJK ei ole voittanut tällä kaudella ainuttakaan ottelua Mestaruussarjassa. Ero kärkeen on kymmenen pistettä, tosin Klubilla on yksi peli vähemmän pelattuna. Leikitään numeroilla: HJK:n pitäisi napata viidestä viimeisestä ottelusta täydet 15 pistettä ja samaan aikaan KuPS ei saisi voittaa kahta peliä kauden neljästä viimeisestä ottelusta. Tämä oli vain helppoa matematiikkaa, sillä Klubin pitäisi ohittaa myös kolme muuta joukkuetta eli Inter, Ilves ja SJK.

Ei vaikuta kovin todennäköiseltä. Tai olisi pikemminkin ihme, jos HJK voittaisi loput ottelunsa ja muut pelaisivat niin paljon ristiin, että HJK pystyisi enää mestaruuteen nousemaan.

Ensimmäisenä pitäisi ottaa nelossijalla oleva SJK kiinni. Ensi keskiviikkona Töölössä on nimenomaan tämä parivaljakko vastakkain. Eikä voittokaan nostaisi HJK:n kuin SJK:n kantaan, mutta alku sekin olisi. Tai ainakin se kiusallinen Mestaruussarjan voitottomien otteluiden putki katkeaisi.

Kävi miten kävi, voidaan jo nyt jatkaa spekulointia ja jännitystä siitä, kuka HJK:ta valmentaa ensi kaudella, ja kuinka monta nykyistä pelaajaa joukkueessa enää on. Ainakin huhujen mukaan HJK on ollut kotimaan markkinoilla harvinaisen aktiivinen koko syksyn ajan, joten todennäköisesti melkoinen tuuletus on tulossa.

Näkökulma: Panu Markkanen