Alkuun kysymys: montako suurseuraa suomalaisessa jalkapallossa on? Siis kotimaan mittakaavassa. Jos Suomen mestaruuksien määrää käytetään kriteerinä, on vastaus yksinkertainen. Niitä on yksi, ja se on HJK. Sillä on mestaruuksia peräti 33, kun neljällä seuraavaksi eniten mestaruuksia omaavalla seuralla (HPS, Haka, KuPS, TPS) on niitä yhteensä vain yksi enemmän.

Tätä vuosituhatta tarkasteltaessa asema vain kirkastuu. Klubi on voittanut kausien 2000-25 aikana 14 mestaruutta, eli yli puolet tuon ajanjakson titteleistä. HJK:n asema suomalaisen futiksen suurimpana on siis kiistaton, vaikka kaksi viime mestaruutta onkin Veikkausliigassa mennyt KuPS:n juhlittavaksi.

Suurseuran asema tuo myös oikeuden ja vaateen toimia suurseuran tavoin. HJK on menestynyt tällä vuosikymmenellä eurokentillä niin hyvin, että siihen on muodostunut myös taloudelliset edellytykset. Kolme Konferenssiliigan lohko- ja liigavaiheen paikkaa ja yksi Eurooppa-liigan lohkovaiheen paikka ovat tuoneet maineen lisäksi myös mammonaa.

Ja tätä suurseuran statusta HJK myös näytti tuoreessa päävalmentajan rekrytoinnissaan. Ilveksen päävalmentaja Joonas Rantanen osoittautui taustaselvitysten ja datan läpikäynnin jälkeen parhaaksi vaihtoehdoksi uudeksi päävalmentajaksi ja hänet HJK osti. Sillä ei isossa kuvassa ole merkitystä, onko kauppasumma MTV Urheilun uutisoima neljännesmiljoona euroa, jonka urheilujohtaja Petri Vuorinen keskiviikkona kiisti, vaan se, että rahaa käytettiin niin, että voitiin uutisoida sitä käytetyn ”merkittävän siirtokorvauksen” verran.

Näin suurseura toimii. Hankitaan paras, vaikka ystäviä tällä toiminnalla tuskin tulee hankittua. Ruudun ja Prässilinja-podcastin asiantuntija Mika Hilander roimi Prässilinjan uudessa jaksossa HJK:ta sanomalla, että sananlaskun mukaan ”ei tarvi olla komea, jos on rahaa. HJK ilmoitti, että ei tarvi olla kovin fiksu, kun on rahaa ja hommataan päävalmentaja Pirkanmaalta käsittääkseni kohtuu kovalla siirtosummalla.”

Ymmärrän Hilanderin näkemyksen, mutta kilpaurheilussa on kyse voittamisesta. HJK näki, että voittamiseen on parhaat edellytykset Rantasen johdolla ja hänet hankittiin. Samoin toimi paria kertaluokkaa isommissa ympyröissä Liverpool ostaessaan täksi kaudeksi Alexander Isakin. Mo Salahin jälkeen Valioliigassa toiseksi eniten maaleja viime kaudella tehnyt ruotsalainen haluttiin omiin leipiin ja kilpailijalta pois. Samoin, kun Robert Lewandowski teki Borussia Dortmundin paidassa kausina 2010-14 131 ottelussa 74 maalia Bundesliigassa, tehtiin Bayern Münchenin toimistolla kylmänviileä päätös: Lewandowski ostetaan Säbener Strasselle ja Dortmundilta pois.

Kysyin Vuoriselta keskiviikon lehdistötilaisuudessa, onko HJK:lta lupa odottaa samankaltaista toimintaa Veikkausliigan sisäisillä pelaajamarkkinoilla. Vuorinen ei sitä kieltänyt.

– Tässä on tällainen kysymys, että keitä on saatavilla ja mahdollisia, mutta olemme ehdottomasti kiinnostuneita parhaista ja potentiaalisimmista pelaajista Veikkausliigassa. On aina etu silloin, kun tiedetään, että he ovat onnistuneet Veikkausliigassa, tai näkymä on, että he tulevat pärjäämään myöhemmin. Silloin pelaajan suhteen on aina pienempi riski. Olemme ehdottomasti kiinnostuneita niistä. Se, mikä toteutuu, on eri asia, mutta ehdottomasti olemme kiinnostuneita, Vuorinen lausui.

Tällä tavoin toimien ei saa välttämättä ystäviä, mutta mitä korkeammalle huippua kohti kiivetään, sitä kylmempää ja ohuempaa ilma on. Siellä pärjäävät ja selviävät vain kovimmat. Olettakaamme siis, että joukkuetta rakennetaan myös kotimaisten markkinoiden tarjonnalla. Päättyneeksi kaudeksi HJK hankki SJK:sta Ville Tikkasen ja AC Oulusta Jere Kallisen, eikä olisi mikään ihme, jos kaudeksi 2026 tulisi vielä valmiiksi kovempia nimiä.

HJK:n aikeena on voittaa Suomen mestaruus, ja jos ja kun kauden 2025 joukkueen rakentamisen virheistä on opittu, on se varmasti myös ensi kauden suurin mestarisuosikki. Titteli avaisi taas helpoimman tien eurokilpailuiden liigavaiheisiin syksyksi 2027.

HJK:n resurssit rakentaa kovin mahdollinen joukkue ovat Suomen parhaat, joten liigamestaruuden jälkeen sen edellytykset paikan saavuttamiseen olisivat myös varmasti paremmat kuin kellään muulla. Euromenestys kun tuo näytönpaikkoja niin pelaajille kuin valmentajillekin ja rahaa kaikille Veikkausliigan seuroille.

HJK:n mahdollisimman kovan joukkueen rakentamista on suomalaisen jalkapallon iso kuva huomioiden jopa toivottava, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että oman suosikkiseuran paras pelaaja siirtyisikin HJK:n riveihin ja se kiukuttaisi. Suurseuran on näet toimittava niin kuin suurseuran on.

Näkökulma: Panu Markkanen