Veikkausliigan siirtoikkuna avautui viime viikolla. Pelaajaliikennettä on tullut jo jonkin verran, mutta vielä on ollut tyyntä myrskyn edellä. Niin moni seura on ilmoittanut, että vahvistuksia hankitaan ja uusia kasvoja tarvitaan, että trafiikki vilkastuu lähipäivinä varmasti.
Toistaiseksi mielenkiintoisimmassa siirrosta tehtiin Suomessa harvinainen liike. SJK ja KTP tekivät pelaajakaupan, kun Armaan Wilson lähti Kotkasta Seinäjoelle. Toiseen suuntaan liikkui Nathaniel Tahmbi ja rahaa. Tiedotuksessa käytettiin pelaajakaupoista tuttua termiä, ”merkittävää summaa”.
”Merkittävä siirtosumma” on mainittu lähes jokaisessa siirrossa Suomesta ulkomaille – tarkemmin määrittelemättä. Toisaalta ”merkittävä” summa vaihtelee riippuen seuran tilanteesta – esimerkiksi Kotkalle merkittävä summa on aivan toinen kuin HJK:n mittakaavan merkittävä.
Oleellinen kysymys on kuitenkin siinä, että pelaajat liikkuivat ja vastikkeita oli. On sinänsä yhdentekevää, mikä siirtosumma oli, mutta varmasti se oli merkittävä, sillä muutoin Kotka ei olisi pelaajaa myynyt. Kuten jo tällä sivustolla on monta kertaa mainittu, pelaajakauppa Suomen sisällä on puuttunut lähes kokonaan ja tässä Veikkausliiga poikkeaa lähes kaikista Euroopan sarjoista. Siksikin KTP:n ja SJK:n kauppa oli todella tervetullut. Ehkä tämä kannustaa muitakin seuroja miettimään, löytyisikö sopiva palanen kokoonpanoon Veikkausliigasta tai vaikkapa Ykkösliigasta ennemmin kuin arpalippujen ostaminen ulkomailta.
Suomessa seurasiirrot tapahtuvat yleensä kauden jälkeen ja silloinkin niiden pelaajien osalta, joiden sopimus on päättynyt. Tämäkin poikkeaa muista sarjoista lähes täydellisesti. Ulkomailla siirrot tapahtuvat lähes poikkeuksetta siten, että sopimukselliset pelaajat ostetaan pois, sovittuun hintaan.
Hatusta vedettynä esimerkkinä: jos esimerkiksi HJK katsoo, että tarvitsisi Teemu Pukin tueksi toisen hyökkääjän, kannattaisiko ottaa yhteys Jaroon ja kysyä, millä hinnalla Jaro Kerfala Cissokon myisi? Rahan lisäksi voisi välineenä käyttää myös pelaajia, joita Klubilla riittää. Malli olisi siis seuraava: Cissoko liikkuu Helsinkiin, HJK lähettää kaksi pelaajaa Jaroon ja maksaa vielä korvauksen päälle. Todennäköisesti jokainen osapuoli olisi tyytyväinen.
Mainittu esimerkki oli siis täysin kuviteltu. Juuri näin toimitaan ulkomailla, etenkin suurempien seurojen osalta. Heikommat seurat täydentävät sitten omaa pelaajistoaan esimerkiksi alemmista sarjoista skoutatuilla pelaajilla. Jos esimerkiksi Haka näkisi, että he tarvitsevat kärkeen voimaa, olisi vaihtoehtona yrittää lainata jostain kärkiseurasta pelaaja (kuten viime kaudella Anthony Olysanya Klubista), aloittaa kaupankäynti vaikkapa TPS:n kanssa jommastakummasta Ykkösliigan maalitilastoa hallitsevasta kärkimiehestä – tai sitten tehdä se, mikä on se tavallisin kaava Suomessa: otetaan pelaajia ulkomailta ja toivotaan parasta.
Joka tapauksessa siirtoikkuna on auennut mielenkiintoisesti. KTP:n ja SJK:n kaupan lisäksi KTP hankki puolustajan ja maalivahdin sekä hyökkääjän eikä Wilson jäänyt SJK:n ainoaksi hankinnaksi. Murilon paluu Seinäjoelle oli kova uutinen ja kyseessä on todellinen vahvistus, jos mies on samassa vireessä kuin edellisen kerran Suomessa pelatessaan. Myös Oulu on jo julkaissut yhden uuden hyökkääjähankinnan.
Kärkipään seuroista SJK on siis jo avannut pelin. Mielenkiintoista nähdä, mitä tekevät HJK, KuPS ja Ilves sekä Inter. Todennäköisesti siirtoja tulee sisään ja ulos, etenkin lainapelaajia saattaa liikkua paljonkin lähinnä HJK:sta muualle. Lähiviikot näyttävät, missä mennään ja lähikuukaudet, kuka onnistui siirtosirkuksessa parhaiten.