Tehdään heti alkuun selväksi yksi asia: Helmareiden sunnuntainen esitys Norjaa vastaan oli joukkueelta parasta pitkään aikaan, kenties jopa vuosiin. Pettymys 1-2-tappion jälkeen oli ymmärrettävä, sillä ottelusta olisi voinut hyvin jäädä käteen enemmänkin.
Vanhan maksiimin mukaan vertailuasteet menevät tyyliin vale-emävale-tilasto. Silti jalkapallossa tilastoja katsotaan ja tulkitaan suurennuslasilla, joten tehdäänpä sama nytkin.
Helmarit voitti pallonhallinnan sunnuntain ottelussa prosentein 58-42. Laukaukset kirjattiin Helmareiden eduksi 14-10 ja laukaukset kohti maalia 6-4. Hyökkäyksiä Helmareille tilastoitiin peräti 49 Norjan 27:ää vastaan. Syöttöprosentissa Helmarit oli parempi 84-76 ja onnistuneiden syöttöjen määrässä vielä selvemmin 532-356. Riistot menivät Helmareiden eduksi, samoin kentällä juostut kilometrit. Kulmapotkut sentään menivät tasan 6-6.
Yhdessä tilastolukemassa Norja kuitenkin oli parempi. Ja ikävä Helmareiden kannalta, että kyseessä oli se lopulta ainoa merkittävä tilasto. Tehdyt maalit. Toki ottelun kolmesta maalista kaksi merkittiin Helmaripelaajien nimiin, mutta Eva Nyströmin epäonnisesti omaan verkkoon ohjaamaa avausmaalia juhli Norja.
Josko tilastot eivät sentään emävaletta pahempia olekaan, niin kaikkea ne eivät kerro. Ne ovat kuitenkin vain kylmiä lukemia, mitattavia suureita. Tilastot kertovat määrän, mutta eivät laatua. Siinä ero sunnuntaina oikeastaan olikin. Norja hyökkäsi harvemmin, yritti maalintekoa harvemmin, mutta keskimäärin laadukkaammin. Vaikka molemmat Norjan maalit olivat tietynlaisia ”vahinkoja”, laatukriteerit huomioiden voitto ei mennyt väärään osoitteeseen.
Paljon hyvää
Mutta. Kuten jo todettua, kentällä nähtiin parasta Helmareilta pitkiin aikoihin. Hyökkäyspeli oli selvästi terävämpää kuin avausottelussa Islantia vastaan. Ratkaisuihin pyrittiin määrätietoisemmin ja ratkaisuyrityksiä myös nähtiin. Helmareiden hyökkäyspelaaminen ei suinkaan ollut huonoa ja siinä joukkue otti ison askeleen eteenpäin.
Puolustuspelaamistakaan ei parane liikaa moittia. Paria kaoottista hetkeä lukuun ottamatta Norjan hyökkäykset pysyivät suhteellisen hyvin kurissa paljolti sen ansiosta, että Helmarit pystyi katkomaan Norjan hyökkäyksiä ennen kuin niistä kehkeytyi mitään vaarallisempaa. Useimmiten.
Kokenutta maailmantähteä Ada Hegerbergiä ei Sionin illassa parrasvaloissa nähty, mutta hiukan yksinkertaistaen yksi pelaaja oli liikaa Helmareille. Caroline Graham Hansen vei avausmaalissa Suomen puolustusta liki kuin litran mittaa ja vaikka pallo Nyströmistä maaliin menikin, niin koko tilannetta ei olisi syntynyt ilman norjalaislaiturin yksilötaitoa.
Sama pätee Norjan toiseen maaliin. Edes Graham Hansen ei takuulla yrittänyt nostaa palloa takatolpan kautta verkkoon kuten kävi, mutta jälleenkään tilannetta ei olisi edes syntynyt ellei hän olisi sitä Suomen puolustuksen estelyistä huolimatta luonut.
Olisiko Helmarit voittanut, jos Graham Hansen ei olisi pelannut? Ratkaisiko hän yksin? Jossittelua, mutta kumpaakin voi ihan vapaasti jossitella. Ehkä se pieni ero oli juuri siinä.
EM-lohkon päätösottelussa vastaan tulevalla Sveitsillä ei ole Caroline Graham Hansenia ja Helmareilla peli loksahtelee koko ajan paremmin paikoilleen. Sveitsi toisaalta sai Islannin kaatamisesta roppakaupalla uskoa ja 2-0-voitolla vielä etulyöntiaseman Helmareiden kohtaamiseen. Stade de Genèven kotiyleisö Sveitsin tukena, Sveitsille riittää jatkopaikkaan tasapeli… Tähänastiset esitykset ja etenkin Norja-ottelu tappiosta huolimatta luovat Helmareille kuitenkin lähtökohdan, jossa torstai on vähintäänkin toivoa täynnä.
