Naisten A-maajoukkue – Helmarit – on isojen asioiden äärellä tulevina viikkoina. UEFA Nations Leaguessa pelataan ratkaisevat ottelut, mutta niiden selvittäminen voitokkaasti on vain puoli tavoitetta.
Helmarit kohtaa touko-kesäkuun vaihteessa Valko-Venäjän ”vieraskentällä” Unkarissa ja lohkonsa päätteeksi Serbian kotonaan. Kaksi voittoa riittää varmuudella lohkovoittoon, nousuun A-liigaan ja pääsyyn suoraan MM-jatkokarsintaan. Toisaalta sitten vähempi ei varmasti riitäkään.
– Matkan varrelle on jäänyt muutamia pisteitä, mutta omissa käsissä on edelleen kaikki, Helmareiden päävalmentaja Marko Saloranta totesi joukkueen julkistamistilaisuudessa.
Helmarit lähti Nations Leaguen lohkoonsa ennakkosuosikkina. Saloranta myöntää, että tulokset ja peliesitykset eivät ole olleet toivottuja, vaikka hiukan valoakin tunnelin päässä näkyy.
– Pelasimme parhaan pelimme viimeksi Unkaria vastaan kotona ja siitä lähdetään nyt vielä parantamaan.
Lohkovoitto ei kuitenkaan ole missään nimessä ainoa tavoite edessä oleviin otteluihin. Taustalla siintää jo heinäkuun alussa alkava EM-lopputurnaus. Jotta Sveitsissä pelattavissa kisoissa voi edes haaveilla menestymisestä, on peliesitysten tosiaan otettava vielä parikin kunnon askelta eteenpäin.
– Tavallaan pelin parantaminen on tärkein asia nyt, mutta tavoitteet kulkevat käsi kädessä. Jos pystymme parantamaan, niin uskon että sitä kautta saamme näistä otteluista myös ne voitot, Saloranta muistuttaa.
– EM-kisoja ajatellen meillä ei ole enää kuin kolme ottelua ennen niitä ja parantamisen varaa on. Serbia on meille sitäkin ajatellen hyvä vastus nyt Nations Leaguen viimeisessä ottelussa. Se on lopputurnaustason joukkue, vaikkei nyt mukaan selvinnytkään ja tarjoaa meille hyvän mittarin.
Kaksi kysymysmerkkiä
Helmareiden peli on ajoittain kulkenut suhteellisen mallikkaasti, mutta totuus on että menneen talven kaltaisilla esityksillä kyyti Sveitsissä voi olla melkoisen kylmää. Edellä avainsana on ”Sveitsissä”.
Jos katsoo ainoastaan Helmareiden otteluita kotikentällä – niin tuloksia kuin esityksiäkin – niin aihetta ainakin varovaiseen optimismiin olisi ilman muuta. Akilleen kantapäänä ovat kuitenkin olleet vierasottelut, joista ei ole jäänyt juurikaan käteen sen enempää tulosten kuin peliesitystenkään osalta.
EM-lopputurnauksessa näitä vierasotteluita on tarjolla lähtökohtaisesti kolme. Jos Saloranta joukkoineen saa pelin uomiinsa, niin sama uoma on sitten vielä pystyttävä avaamaan silloinkin, kun pallo ei pyöri kotimaan maaperällä. Ellei näin käy, Sveitsin reissu myös jää noihin kolmeen otteluun.
Toinen kysymysmerkki on oikeastaan paremminkin useampia kysymysmerkkejä. Nyt nimetystä ryhmästä puuttuu useampi vakiokasvo loukkaantumisten takia. Ennen kaikkea Jutta Rantalaa ja Natalia Kuikkaa joukkue kaipaa ehdottomasti riveihinsä. Rantalan puuttuminen syö merkittävästi hyökkäyspeliä ja Kuikan puuttuminen tuo ison aukon takalinjoille.
Myös Elli Pikkujämsä ja Emmi Alanen ovat sivussa, mutta pelikuntoon toipuessaan hekin liki varmoja valintoja lopputurnausryhmään.
Saloranta asetteli sanansa taidokkaasti, mutta oli aika helppo tulkita, että nelikosta kolme on vahvasti tekemässä tuloaan. Pikkujämsä ja Kuikka ovat ”lähellä täyttä pelikuntoa” ja Alanen ”vielä kuntoutuu, mutta on lähellä paluuta”. Kun kisojen alkuun on vielä reilusti yli kuukausi, voisi kuvitella, että ”lähellä” olisi hyvän aikaa ennen kisakoneen nousua.
Sen sijaan Rantalan suhteen Saloranta oli vielä varovaisempi. Kotimaahan kuntoutumaan saapunut hyökkääjä on lähestymässä paluuta hänkin, mutta Salorannan käyttämä termi ”toivotaan” jättää vähintään epäilyksen varjon Rantalan ehtimisestä lopputurnauskuntoon.
Anna Tammisen paluu maalivahtiosastolle on toki sitten positiivisen puolen asia.
Isot viikot on edessä joka tapauksessa. Jos Helmarit Nations Leaguen lohkonsa voittaa, antaa se uskoa myös EM-kisoihin, koska silloin pelillisestikin on menty eteenpäin. Haasteita silti edellä luetellusti riittää. Mikäli taas lohkovoitto karkaa, niin haasteita on vielä yksi enemmän ja silloin kannattaa olla jo oikeasti huolissaan kisamenestyksestäkin.
