Oli jo aikakin. Yksi aikakautemme parhaista hyökkääjistä, Harry Kane, tulee keväällä voittamaan. Koko Kanen upean uran ajan voitot ovat kiertäneet brittiä. Edes siirtyminen Bayern Müncheniin viime vuonna ei tuonut kaivattua pokaalia. Ylivoimaisesti Saksan jalkapalloa hallinnut Bayern ei Kanen tultua joukkueeseen voittanut mestaruutta – sen vei Leverkusen.
Tänä vuonna mestari ei ole Leverkusen. Tasapeli St. Paulin vieraana romahdutti viimeisetkin toiveet siitä, että Bayern olisi ajettu kiinni. Nyt se on käytännössä mahdotonta, teoriassa on toki millimoolin saumat. Suoraan sanoen – peli on nyt selvä.
Kun Leverkusenin kautta peilaa pitemmällä perspektiivillä, kausi oli oikein hyvä. Jos taas vertaa viime kauteen, kausi oli pettymys. Joukkue tulee sijoittumaan Bundesliigassa kakkoseksi, selviytyi Mestarien liigassa komeasti pudotuspelikierroksille ja selvitti tiensä Saksan cupin välieriin. Kuulostaa entiseltä ”Neverkusenilta”; oikein hyvältä kaudelta.
Mutta jossiteltavaa jäi. Peluutuksen omituisuudet ja tilaisuuksien käyttämättä jättäminen pudotti Leverkusenin Bayernin kelkasta sarjassa. Mestarien liigassa Bayern koulutti nousukkaita oikein kunnolla ja Saksan cupin välierissä tuli lähtö kolmannen sarjatason Bielefeldille. Etenkin tuo viimeinen ”saavutus” kuulosti vanhalta Leverkusenilta.
Sen sijaan Bayernin hamuama ”imperiumin vastaisku” onnistui täydellisesti Saksassa. Joukkue näytti tutulta suoritusvarmalta Bayernilta, joka jyrää ottelusta toiseen. Pieniä yskähdyksiä tuli, mutta ainoalle kilpailijalle – Leverkusenille – niitä tuli enemmän. Mestaruus menee osoitteeseen, johon se tämän kauden perusteella kuuluu. Nyt onkin isompi kysymys, alkaako Bayernin pitkä valtakausi jälleen? Se on hyvin mahdollista, sillä jos puoletkin Leverkusenin pelaajistoon ja valmennukseen suuntautuneista huhuista toteutuu, on ensi kauden Leverkusen hyvin erilainen kuin nykyjoukkue.
Bayern puolestaan osaa reagoida menestykseen. Se on nähty kovin monta kertaa. He tosin osaavat reagoida myös floppeihin, kuten Bayernin viime kausi heidän omalla perustasollaan oli. Luultavasti joukkuetta rakennetaan maltilla ja ajatuksella, tähtäimenä uusi dynastia. Todennäköisempää on, että he siinä onnistuvat kuin se, että Saksan sarjasta tulisi lähivuosina jotenkin tasainen.
Tosin Bayernin vaatimustaso on niin suuri, ettei pelkkä Bundesliigan mestaruus riitä mihinkään. Pep Guardiola oli ihan ok valmentaja, koska voitti kolme mestaruutta. Mutta suurmiesten joukkoon hän ei Münchenissä pääse, koska Mestarien liigan pyttyä ei tullut. Tosi menestyjät mitataan vasta Euroopan isoimmassa kilpailussa.
Vincent Kompanyn pestaaminen valmentajaksi, verrattain keltanokkana, toi siis minimituloksen – paluun mestaruuskantaan. Mutta putoaminen Mestarien liigasta ennen isoja pelejä – vieläpä vuonna, jolloin finaali pelataan heidän omalla Allianz-areenalla – oli suuri pettymys. Luotto ei kuitenkaan mene, koska valtikkaan seura tarttui jälleen. Seuraava taso onkin sitten Mestarien liigassa ja sen voittamisessa.
Joka tapauksessa suuri osa maailman jalkapallofaneista tulee olemaan iloisia siitä, että Harry Kane pääsee vihdoin ja viimein juhlimaan mestaruutta. Kane kuuluu niihin jalkapalloilijoihin, jotka eivät ole olleet otsikoissa vääristä syistä, kukaan ei pidä häntä ylimielisenä eikä menestys ole muutenkaan noussut hattuun. Jalkapallopiireissä häntä pidetään yhtenä miellyttävimmistä supertähtiluokan pelaajista.
Kirous murretaan Saksassa nyt toista vuotta perättäin. Viime kauden päätteeksi Leverkusen karisti ”Neverkusenin” harteiltaan ikiajoiksi. Nyt on Harry Kanen vuoro – vihdoinkin mestarina.
Meemitehtaat vaikenevat ainakin hetkeksi.
