Glen Kamara debytoi kuluvan viikon torstaina Saudi-Arabian liigassa Al-Shababin riveissä. Täysi ”ysikymppi” ja 5-1 -voitto Al-Khaleejista. Edelliset minuutit sarjapeleissä tulivat joulukuun 15. päivänä Rennesin riveissä Angersia vastaan.

Nyt: Peliaikaa ja voitto. Vau (ja sarkastiset aplodit päälle).

Suomen A-maajoukkueen eli yhden maamme ihannoiduimman maajoukkueen moottori on siis nyt virallisesti palkkasoturi (pahoittelut vulgaarista termistä tässä maailman ajassa).

Tosiasiallisesti tuli Kamaralle tuossa liigassa pidemmän päälle minuutteja viikoittain yhden jakson tai 75 minuutin verran ”Al-minkä hyvänsä” riveissä ”Al-mitä tahansa” vastaan, ei se nosta hänen statustaan jalkapalloilijana Rennesin penkille juuttuneesta pelaajasta sille tasolle, jolla suomalaiskatsojat hänet haluaisivat nähdä.

Kamaran loikka Saudi-Arabiaan on luonnollisesti valtava loikka alaspäin niin pelillisesti kuin moraalisestikin. Miestä huhuttiin tammikuun siirtoikkunassa jopa takaisin Englantiin, mutta hän valitsi varmasti kovemman palkan, huonotasoisemman liigan ja yhden maailman huonomaisimmista maista pelata ja elää.

Vaikka Saudi-liigassa on tukku nimekkäitäkin pelaajia, ei se millään muotoa ole tasoltaan sarja, jolla Kamaran tasoisen pelimiehen kuuluisi pelata, mutta valintansa hän on nyt tehnyt. Tahra Kamaran maineessa on pysyvä.

Saudi-Arabiassa pelaavia pelaajia on valittu laajalti omien maidensa maajoukkueisiin. En osaa ottaa kantaa siihen, tulisiko Kamara ehdottomasti sulkea pois maajoukkuetoiminnasta hänen siirtonsa myötä, tekeehän Suomi esimerkiksi ulkomaankauppaa Saudi-Arabian kanssa, mutta ei Saudi-liiga ole tasoltaan sarja, josta Huuhkajiin tulee tulla valituksi.

Mutta jos humaaneista arvoistaan ja niistä jopa tunnustusta saanut Tim Sparv jatkaa Huuhkajien valmennusryhmässä, ja Kamara valitaan tuleviin maaotteluihin, voisi Kamaran ja Sparvin kohtaamisesta tulla lievästi sanottuna viileähkö.

Toivoa vain sopii, että Kamaran tällä hetkellä yksin muodostama joukko – Saudi-Arabiassa pelaavat suomalaiset – jää aikojen saatossa mahdollisimman pieneksi.

Panu Markkanen