FC Lahti on todella tiukan paikan edessä. Joukkue pelaa sunnuntaina kotonaan paikasta Veikkausliigassa FF Jaroa vastaan. Eikä ottelu lähde liikkeelle tuloksesta 0-0 vaan Jaron 2-0 johtoasemasta.

Jos Lahti on yhtä ponneton kuin keskiviikkona, ensi kaudella ei perinteisessä jalkapallokaupungissa nähdä Veikkausliigaa. Sitä nähdään toisessa perinteisessä jalkapallokaupungissa, Pietarsaaressa.

Lahden kausi on ollut kohtuullisen kamala. Alkukaudesta maaleja ei syntynyt millään, sen jälkeen peli kulki jonkin aikaa, mutta lopussa joukkue jätti käyttämättä mahdollisuutensa. Viimeisen kierroksen pelissä Lahdella oli mahdollisuus varmistaa sarjapaikkansa voittamalla kotikentällä jo varman putoajan EIF:in. Jäätiin maalittomaan tasapeliin, IFK Marieham purjehti tyytyväisenä saunomaan saarelle ja Felix Straussin ajatus muutaman bissen nauttimisesta Lahden fanien kanssa vähintään siirtyi.

Strauss on ollut yksi muukalaislegioonan jäsenistä. Yhteensä joukkueessa on tällä kaudella ollut 13 ulkomaalaispelaajaa. Yhdessä vaiheessa sarjaa Lahti oli HJK:n kanssa se joukkue, jolla oli vähiten suomalaispelaajia avauskokoonpanossa. Muutenkin Lahden kokoonpano on ollut varsin hajanainen, Mikä ei sinänsä ole ihme, sillä varsinaista urheilutoimenjohtajaa ei ole eikä oikeastaan ole ollutkaan. Punainen lanka on ollut jo kohtuullisen kauan kateissa.

Sama pätee valmentajiin. Toni Korkeakunnas oli pitkään Lahden ruorissa, mutta lopulta tuli potkut. Sami Ristilä säilyi koko kauden, mutta sen jälkeen on ollut tuulisempaa. Ilir Zeneli sai lopulta mennä, tämän jälkeen Mikko Mannila sai potkut kesken kauden ja vuosia seuran isoihin tehtäviin kasvattama Toni Lindberg sai potkut tämän kauden aikana.

Tilalle tullut Ricardo Duarte (kuvassa) ei juurikaan kurssia saanut käännettyä ja FC Lahdesta on kovaa vauhtia tulossa Duartelle jälleen yksi kesken jäänyt projekti. Ainakin, jos sarjataso vaihtuu Ykkösliigaksi.

Käyrä näyttää alaspäin

Korkeakunnas johti Lahtea resursseihin nähden hyvin. Vuosi 2017 toi jopa sijaluvun neljä. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Kahdeksas, kahdeksas, kuudes, seitsemäs… 2022 alkoikin luotien väistely. Kausi päättyi putoamiskarsintaan, jonka joukkue hoiti niukin naukin lahtelaisen folkloreen kuuluvalla Teemu Penninkankaan maalilla. Viime kaudella karsintapaikka vältettiin täpärästi. Tällä kaudella ei. Käyrä on siis ollut jo pitkään alamaissa.

Lahden viime vuosista tuleekin väistämättä mieleen Saksan Bundesliigan HSV, joka sinnitteli pitkään putoamatta ja maineikas ”Bundesliiga-kello” stadionilla jatkoi kulkuaan. Kunnes se pysähtyi lopulta, kun putoaminen tuli. Sunnuntai näyttää, pysähtyykö hiihtostadionin ”kello” vai selviääkö FC Lahti jälleen kerran kalkkiviivoilla.

Joka tapauksessa on selvää, ettei loistavaa juniorikasvatusta tekevä kaupunki tulee Veikkausliigakartalla säilymään ilman vahvaa suunnanmuutosta. Jonkinlainen punainen lanka on löydettävä. Samoin jatkuvuus pelin kehityksessä ja pelaajistossa. Sekä luonnollisesti valmennuksessa – poukkoilu ei tule päättymään hyvin.

Lahdessa on viimein sovittu uuden ry:n perustamisesta eli takavuosien mahtiseurat Kuusysi ja Reipas ovat yhdistämässä junioritoimintaansa. Tämän no brainerin keksiminen vei kaupungissa vuosikausia. Mikäli kylmät käy, toivon mukaan projekti kuitenkin jatkuu.

Vahva ja yhtenäinen yhteistyö on myös ainoa keino siihen, että jonain päivänä Kisapuisto laitettaisiin sellaiseen kuntoon, että siellä pystyisi Veikkausliigaa pelaamaan. Kummassakin vaihtoehdossa: siinä, että Lahti säilyy pääsarjatasolla tai siinä, että uutta nousua lähdetään hakemaan Ykkösliigasta.

Jälkimmäinen näyttää tällä hetkellä todennäköisemmältä.

Panu Markkanen