Se on nyt selvää: FC Lahti palaa Veikkausliigaan vain vuoden tauon jälkeen varmistettuaan Ykkösliigan mestaruuden lauantaina. Suuresta yllätyksestä ei voi puhua, mutta töitä nousunsa eteen FC Lahti sai tehdä.

Jo kauden alla Ykkösliigan media-avaustilaisuudessa FC Lahden päävalmentaja Gonçalo Pereira ei edes yrittänyt peitellä sitä, että joukkueen ainoa tavoite on Ykkösliigavisiitin jääminen ranskalaiseksi eli yhteen kauteen. Tavoitteesta puhuttiin rohkeasti ja hyvä niin – nyt tavoite on täyttynyt.

Pereira veikkasi omaa hevostaan eli sen suhteen oikein, mutta tuskin hänkään olisi osannut ennakoida kauden kulkua muuten. Muista suosikeista Jippo jäi jo lähtötelineisiin, vaikka paljon kauden mittaan paransikin. EIF roikkui pitkään kärkitaistelussa, kunnes sysimusta loppukesä pudotti joukkueen kauas kärjestä.

FC Lahden peikkona pysyi sen sijaan TPS, joka ei kauden alla kuumimpia suosikkeja vahvoista perinteistään huolimatta ollut. TPS oli kauden kolmannella ottelukierroksella pitkään kiinni suorassa nousussakin, mutta kalkkiviivoilla FC Lahti ajoi ohi.

Ansaittu nousu

FC Lahden nousu ei siis yllätä, mutta Ykkösliigan voittaminen ei ole koskaan mikään läpihuutojuttu. Kuhnurit pystyi kuitenkin suorittamaan tasaisesti läpi kauden. Tilillä on vain kolme tappiota ennen päätöskierrosta ja pistekeskiarvo selvästi yli kahden. FC Lahti ei välttämättä ole aina loistanut, mutta pisteitä on raavittu työvoitoilla tarvittaessa.

Vanha maksiimi kertoo, että otteluita voitetaan hyökkäämällä, mutta mestaruuksia puolustamalla. Tässä oli lopulta ratkaiseva ero FC Lahden ja TPS:n välillä. TPS napsi pitkään voittoja häpeilemättömällä periaatteella tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja. Kunnes…

Kahdella edelliskierroksella – jotka nousun ratkaisivat – silmiinpistävää on se, että TPS:n maalihanat tukkiutuivat totaalisesti ja FC Lahti puolestaan piti oman maalinsa puhtaana. 1-0-tuloksilla on iso merkitys riippuen siitä teetkö sen ottelun ainoan maalin vai päästätkö sen.

TPS:n kunniaksi on toki sanottava se, että Ivan Piñolin ryhmä on ollut todella virkeä ilmestys ja varsin rajallisilla resursseilla Turussa on tehty hyvää tulosta. Hyökkääjä Tuomas Pippolan siirtyminen Ruotsiin loppukesästä oli taloudellisesti luultavasti pakkorako, mutta sen jälkeen maalinteko jäi liikaa vain Onni Helénin vastuulle ja lopussa kone alkoi piiputtaa.

FC Lahden joukkue oli ehkä sittenkin rakennettu enemmän nousijaksi kuin TPS:n tietynlainen toivotaan, toivotaan -lähtökohta, joka toki oli pitkälti pakon sanelema. Tältä pohjalta voi sanoa, että oikea joukkue nousi suoraan.

Varapatruuna

FC Lahti nousee suoraan, mutta tämä ei toki tarkoita sitä, ettei myös TPS:aa saateta nähdä Veikkausliigassa kaudella 2026. Karsintapaikka on selvä – ollut sitä vähimmäisenä saavutuksena jo pitkään – nyt Turussa vain sitten odotellaan karsintavastustajaa.

TPS:n kone alkoi yskähdellä pahalla hetkellä, mutta se ei tarkoita sitä, että Veikkausliigan karsinnassa joukkueella ei olisi kaikki mahdollisuutensa. Tulee vastaan sitten FC Haka tai KTP, karsinta on aina oma maailmansa ja kaikki mahdollista.

Jos TPS saa jyvän hyökkäyspelissään taas kohdilleen, saattaa vastustaja olla ihmeissään. Piñolin filosofiaan kun ei kuulu voittojen hakeminen puolustamalla ja nyt ei pelata mestaruudesta – niistä, joita puolustamalla voitetaan – vaan kahdesta hermoja riipivästä ottelusta, joissa voi joko voittaa kaiken tai menettää kaiken.

Kalavelkojakin TPS:lla oli maksettavana KTP:lle karsinnoista…