FC Inter joutuu pian puntariin erittäin ison päätöksen suhteen. Heidän ”ongelmansa” on keskikentällä, sillä Axel Kouame on ollut Veikkausliigan tämän kauden ylivoimaisesti paras pelaaja. Kouame on dominoinut lähes jokaisessa pelissä. Murtavia syöttöjä, avaavia syöttöjä ja maaleja – ja muutenkin kokonaisvaltainen peliesitys ottelusta toiseen.
Axel Kouame on liian hyvä pelaaja Veikkausliigaan. Se on tullut selväksi. Kun pelaaja saavuttaa sen tason, eli ”on liian hyvä sarjaan, jossa pelaa”, tapahtuu yleensä jotain. Jalkapallomarkkinat ovat hyvin armottomat, suuntaan ja toiseen.
Kovin harva pelaaja on pitkään tasolla, johon hän ei kuuluu. Jos taidot eivät riitä johonkin sarjaan, lähtö tulee nopeasti. Jos taas menee liian hyvin, lähtö tulee vielä nopeammin. Kouamen tapauksessa on nyt ylitetty tuo piste – Axel Kouame lähtee urallaan eteenpäin. Kysymys on nyt vain siitä, milloin.
Sopimus voimassa
Tarjouksia on varmuudella jo tullut useista. Kouame ja hänen neuvonantajansa varmasti pohtivat kuumeisesti, mikä olisi oikea suunta. Inter taas joutuu miettimään, mikä olisi oikea hinta. Ja onko mitenkään mahdollista, että siirto tapahtuisikin kesän sijasta vasta kotimaisen kauden jälkeen? Miten Inter arvottaa kokonaisuuden? Varmat rahat pois kesken kautta ja riskien minimointi esimerkiksi mahdollisen loukkaantumisen varalta? Vai halutaanko satsata kaikki mahdollinen siihen, että jopa mestaruus olisi Kouamen kanssa mahdollinen? Sitä se ei todennäköisesti ole ilman Kouamea. Niin iso osa hän on Interin pelaamista.
Inter ja Kouame tekivät kahden vuoden jatkosopimuksen talvella. Tämän Inter pelasi erittäin fiksusti ja taitavasti. Kultakimpale haluttiin pitää ja todennäköisesti uusi sopimus oli huomattavasti pulleampi kuin aikaisempi. Eikä sekään ole ongelma, jos ennuste tulevaan siirtoon on vahva – voi maksaa jonkin aikaa jopa kotimaisittain ylihintaa, jos oletusarvo on, että liksa pyörii vain jonkin aikaa. Viivan alle jää joka tapauksessa tuntuva plussa.
Sitä ei sen sijaan yleisesti tiedetä, mitä klausuuleja sopimuksessa on. Todennäköisesti Kouamen esikunta on osannut laittaa tutut pykälät: määritellä ulosostohinta (eli hinta, jolla Interin on pakko myydä pelaaja), määritellä prosentti siirtokorvauksesta (eli mitä isommalla menee, sen enemmän rahaa myös pelaajan leiriin) ja perinteinen ulkomaiden pykälä (eli sopimus kattaa vain kotimaisen pelaamisen, pelaaja on päästettävä lähtemään, jos siirto kohdistuu ulkomaille). Mitä sopimuksessa on, se on tietysti Interin ja Kouamen asia, mutta tällä voi olla todella iso merkitys siihen, nähdäänkö norsunluurannikkolainen taituri Veikkausliigassa enää syksyllä.
Ei ennennäkemätöntä
Pari vastaavaa tapausta on Veikkausliigassakin ollut. Tiettävästi Haka olisi saanut Lee Erwinistä erilaisia tiedusteluja muutama kausi sitten, mutta joukkue pelasi uhkapeliä ja piti Erwinin, vaikka hänen sopimuksensa loppui siihen kauteen. Uhkapeli kannatti, sillä Haka sijoittui neljänneksi ja pääsi euro-otteluihin pitkälle Erwinin ansiosta.
Emile Paul Tendeng pelasi Ilveksessä aikoinaan huippukautta eikä ollut mikään salaisuus, että HJK halusi lunastaa pelaajan itselleen jo kesken kautta. Ilves päätti olla myymättä, koska asemat euro-otteluja ajatellen olivat hyvin lupaavat. Sillä kertaa rahat ja europaikka jäivät saavuttamatta.
KuPS:ssa käytiin jaakobinpainia Matias Siltasen kanssa. Jani Honkavaara pohti FutisUutiset.fi -sivuston haastattelussa elokuussa, myydäkö menestystä tässä siirtoikkunassa. KuPS ei myynyt, voitti tuplamestaruuden ja sai Siltasesta lopulta joka tapauksessa miljoonan Djurgårdenilta.
Jos Interillä on päätösvaltaa – tarkoittaen, etteivät sopimuksen mahdolliset klausuulit estä kaikkea – on seuran laitettava hyvin moni asia puntariin. Viime kaudella oli perusteltua laittaa eteenpäin Djoully Nzoko sekä Timo Stavitski, koska Veikkausliigassa olivat saumat huippusijoituksiin menneet. Nyt tilanne on täysin toinen. Inter on mitalitaistelussa, jopa mestaruustaistelussa, vahvasti mukana. Kumpi painaa vaakakupissa, hyvät tulot kesällä vai halu taistella kirkkaimmista mitaleista?
Aika paha kysymys…
Panu Markkanen
