Liverpoolin ”moneyball”-strategia on ihastuttanut viime vuosina, mutta nyt on tapahtunut käänne. Baseballista, jonka parissa Liverpoolin omistajat ovat urheilubisnekseen lähteneet, tutuiksi tulleet metodit tuottavat joskus tilanteita, joissa laajasti ihmetellään eri ratkaisuja. Liverpoolissa on tällainen tilanne juuri nyt käynnissä.
Liverpoolin faneilla on ainakin eri viestiketjuista päätellen kaksijakoinen olo. Toisaalta riemuitaan loistavasta pelaamisesta, joka tulee johtamaan Valioliigan mestaruuteen ja mahdollisesti myös Mestarien liigan voittoon. Se taas ihmetyttää, että kapellimestarit Virgil van Dijk ja Mo Salah eivät ole solmineet jatkosopimuksia seuran kanssa. Kolmantena tässä tilanteessa on Trent Alexander-Arnold.
Fanien huolen ymmärtää. Jo nyt pidetään selvänä, että Trent Alexander-Arnold ei tule Liverpoolissa jatkamaan vaan uudet haasteet löytyvät Madridista. Real on jo kauan antanut ymmärtää, että TAA halutaan joukkueeseen, eikä ajatusta olla saarellakaan tyrmätty. Siirto olisi täysin ymmärrettävä, sillä aika Alexander-Arnold on voittanut kaiken mahdollisen Liverpoolissa eikä sekään ole salaisuus, että miltei jokainen pelaaja haluaisi jossain vaiheessa uraansa pelata Realissa, jos tilaisuus siihen tarjoutuu.
Eniten spekulaatioita aiheuttavat Van Dijk ja Salah. Kumpikin on ollut tällä kaudella loistava. Mutta oliko tilanne sama vuosi sitten? Ei ollut. Kumpikin supertähti pelasi kohtuullisesti, mutta ei lähellekään elämänsä parasta jalkapalloa. Vaikutti, että kummankin suunta oli menossa alas eikä kovin moni uskonut, että ainakaan uusi manageri asiaa kääntäisi. Mutta näin kuitenkin tapahtui.
Se on ollut mielenkiintoista havaita, että tyylikkäimmin asiaa on mediassa jatkuvasti kommentoinut kolmikon nuorin osapuoli Alexander-Arnold. Hän on ilmoittanut, että ei ole käynyt yksiäkään sopimusneuvotteluitaan julkisuudessa, eikä tee sitä nytkään. Salah taas on tieten tahtoen tuonut julkiseksi, että kaukana ollaan sopimuksesta. Van Dijk taas ilmoitti hiljattain, että pystyy pelaamaan vielä 3-4 vuotta huipulla. Vihje siinäkin Liverpoolille ja häntä mahdollisesti havitteleville seuroille.
Seura ei-halutussa tilanteessa
Se, miltä asiat näyttivät vuosi sitten, vaikuttaa vahvasti nykyhetkeen. Seurat eivät koskaan halua ajautua tilanteeseen, jossa haluttu tähtipelaaja pääsee pelaamaan viimeistä sopimuskauttaan. Yleensä jatkosopimukset tehdään hyvissä ajoin ennen viimeisen sopimuskauden alkamista. Sillä tavoin tilanne rauhoitetaan, koska Bosman-pelaajaksi pääseminen antaa pelaajille todella hyvät valttikortit käteen, ja seura jää limboon – todennäköisesti ilman siirtokorvausta.
Van Dijkin ja Salahin tapauksessa on todennäköisesti laskettu, että kumpikin yli kolmikymppinen pelaaja on jo parhaat pelinsä pelannut, joten emme satsaa heihin pitemmillä papereilla, jotka olisivat myös palkkapuolelta todella raskaita.
Tämä laskelma on osoittautunut tällä kaudella vääräksi. Jos Liverpoolin kabineteissa voitaisiin kääntää kelloa vuoden verran taaksepäin, olisi kaksikko todennäköisesti saanut mehevät tarjoukset ainakin yhdestä lisävuodesta. Sillä ongelmaa olisi siirretty eteenpäin. Eri asia tietysti on, olisiko kumpikaan pelaajista suostunut vain vuoden lisäjatkoon. Neuvotteluissa on aina kaksi osapuolta ja pelaajien puolella huippuagentit miettimässä päämiestensä parasta.
Raha keskiössä
Tietysti keskiössä on raha. Jos Virgil van Dijkin tai Mo Salahin tasoinen pelaaja pääsee siirtymään vapaana pelaajana, neuvottelutilanne on pelaajalle loistava. Ilmaista siirtoa ei huippujalkapallossa ole olemassakaan – vaikka varsinaista siirtokorvausta ei olisi. Huippupelaajien osalta oletetusta siirtokorvauksesta maksetaan iso osa erilaisina allekirjoitusbonuksina pelaajille tai sisällytetään palkkaan.
Tästä huolimatta ostaja on tyytyväinen: jos vaikkapa Salahin markkina-arvo olisi sata miljoonaa puntaa, ostava seura maksaisi Salahille esimerkiksi 50 miljoonaa jo huiman peruspalkan päälle, säästäisi ostava seura silti 50 miljoonaa.
Liverpoolilla paljon hävittävää
Jos Salah ja Van Dijk siirtyvät kauden jälkeen ilmaiseksi, on suurin häviäjä tietysti Liverpool. Se menettäisi kaksi pelaajaa maailman huipulta, eikä saa siirtokorvauksena mitään. Toisaalta toisessa vaakakupissa painaisi se, että pitääkseen pelaajat, täytyisi todella kaivaa taskuja syvältä ja myös sopia todennäköisesti pitkät jatkodiilit – niin hyvät, että nyt häämöttävät vapaat paperit siirtomarkkinoilla pystyttäisiin kompensoimaan.
Pitää myös muistaa, että Liverpoolin omistajat ovat vannoutuneita ”moneyball”-ajattelijoita. Pelaajan ikä, arvioitu arvo markkinoilla ja seuraavat vuodet vaikuttavat. Tämän vuoksi Liverpool on onnistunut kaupoissaan vuosien varrella lähinnä loistavasti – kuten esimerkiksi Van Dijkin ja Salahin ja todella monen muun suhteen.
Liverpool jalostaa tähtiä
Liverpool on harvemmin hankkinut valmiita tähtiä. Tähtiä useimmista Liverpoolin avainpelaajista on tullut vasta Anfieldilla. Esimerkkeinä mm. Luis Diaz, Ryan Gravenberch, Dominik Szoboszlai ja Cody Gakpo. Kaikki loistavia pelaajia, jotka Liverpool on jalostanut astetta tai kahta paremmaksi siitä, mitä he olivat tullessaan seuraan.
Strategia on toiminut hyvin ja useampikin ”korvaamattomana” pidetty pelaaja on paikattu yllättävän helposti. Vuosikymmenen vaihteen kärkikolmikko Salah-Sadio Mane–Roberto Firmino on rakennettu Salahia lukuun ottamatta uusiksi. Keskikenttä on saatu laitettua täysin uuteen uskoon.
Näin ei välttämättä aina tapahdu ja varmasti sekin riski on seurassa otettu huomioon. Tilanne on päässyt ajautumaan todella kiusalliseksi seuran kannalta, jossa on suuri vaara saada aasikortti käteen. Jos nyt jatkosopimukset – etenkin pitkät – rustataan, seuran omistajaporras pyyhkii osittain hanuriaan strategialla, joka on ollut voimassa päivästä yksi lähtien.
Jos taas pelaajat lähtevät vapaina vuolemaan esimerkiksi rialeita, fanit eivät kovin helposti asiaa sulata. Eikä faneja lohduta millään muotoa se, että mikäli Salah Saudi-Arabiaan lähtisi, tulisi hänestä kertaheitolla maailman parhaiten palkattu jalkapalloilija. Sen sijaan Salahin esikunnassa tätä vaihtoehtoa varmasti punnitaan hyvinkin houkuttelevana.
Panu Markkanen