HJK pelasi torstaina varsinaisessa Konferenssiliigassa Euroopan maineikkaisiin seurajoukkueisiin kuuluvaa Panathinaikosia vastaan Ateenan Olympiastadionilla. Ottelu oli Konferenssiliigan ”liigavaihetta” eli vielä viime vuonna tämä olisi tunnettu ”lohkovaiheena”. Melkoinen ottelu siis suomalaiselle seurajoukkueelle, mutta mistä sen huomasi? Ei oikeastaan mistään.
Ottelu oli Klubin neljäs. Kolme ensimmäistä peliä toivat yhden voiton ja kolme pistettä. Uudessa systeemissä tuo saavutettu kolme pistettä piti vielä erinomaisesti mahdollisuudet kisan seuraavaan vaiheeseen elossa. Panosta siis riitti rutkasti, mutta tästä huolimatta ottelu jäi hyvin vähälle huomiolle. Jostain syystä näin on tapahtunut tämän kauden osalta koko Konferenssiliigalle.
HJK tappeli hyvin Ateenassa, mutta tilille tuli niukka tappio. Tasapeli olisi voinut olla otettavissa hieman paremmalla tuurilla, mutta toki Panathinaikos oli pelillisesti edellä. Esitystä ei tarvitse hävetä mitenkään, ja mahdollisuus jatkopeleihin säilyi yhä hyvänä. Sen saavuttaminen vaatii ilman muuta voittoa 12. joulukuuta pelattavasta kotiottelusta Moldea vastaan.
Konferenssiliiga ei näy
Vielä torstain otteluun. Kovin paljoa ei etukäteen ottelusta kirjoitettu tai tapahtumia ennakoitu. Ottelun jälkeen käytiin mediassa niukan pelkistetysti läpi ottelun tapahtumat ja olipa jossain joku Toni Korkeakunnaksen kommentti. Nuori lahjakkuus Pyry Mentu teki debyyttinsä, mutta ei sekään juuri näkyvyyttä saanut. Tai ylipäänsä se, että seuraavassa ottelussa on huima panos, niin kilpailun kannalta kuin taloudellisesti.
Viaplayn selostaja Mikko Innanen kertoi ennen ottelua allekirjoittaneelle, että oli ainoa paikan päällä oleva suomalaismedian edustaja. Helpointahan ne raporttijutut on toki tehdä kotitoimituksesta kommentit tv-lähetyksestä poimien ja siteeraukset mainiten. Ja onhan se myös resurssi- ja ilmastokysymyskin.
Olimpija Ljubljanan kohtaamista ennakoivassa lehdistötilaisuudessa oli lisäkseni Veikkausliigan tiedotuksen edustaja.
Onko HJK:n menestys arkipäiväistänyt lohkovaiheen/liigavaiheen? Kun näitä otteluja on ollut tarjolla jo muutama vuosi putkeen, ollaanko tultu tilanteeseen, että Euro-pelien jatko-ottelut ovat itsestäänselvyys tai arkipäivää? Olisi suomalaisen jalkapallon kannalta hieno asia, jos näin olisi – mutta kun näin ei ainakaan vielä ole.
Jatkopelit missä tahansa Euroopan seurajoukkuekilpailussa on aina merkkitapaus. Ainakin niin kauan, kunnes Suomi on jalkapallon suurvalta. Siihen on aika paljon matkaa.
Vastustajan vetovoima yhä suurinta?
Vai seurataanko yhä edelleen eri kilpailuja vastustajan mukaan? Kun AS Roma ja Jose Mourinho tulivat kylään Helsinkiin, näytti siltä, että kyseessä on jotakuinkin MM-finaali.
Nyt kotikentälle ei arvottu kovinkaan tuttuja vastustajia, sillä Dynamo Minsk, Olympia Ljubljana sekä tuleva vastustaja Molde eivät juuri suomalaisten jalkapallofanien arkiseurannassa ole.
Se, etteivät nämä ottelut vedä katsomoja täyteen tai pressitilaisuuksia täytä, kertovat yhä siitä, että kiinnostus on suurempaa vastustajia kohtaan kuin omaa joukkuetta. Huuhkajissa tästä on päästy osittain irti, mutta seurajoukkuetasolla etenkin tämän vuoden kilpailu on osoittanut, että vastustajan tunnettuudella on valtavan iso merkitys.
Panokset kovenee
Kun kovasti erilaisista otteluista halutaan ennakkoon rakentaa ”kohtalonotteluita”, on HJK:n seuraava peli sellainen. Se on isojen mahdollisuuksien peli. Voitolla paikka ensi vuoden puolella pelattaviin pudotuspeleihin on täysin mahdollinen. Tappio todennäköisesti torpedoisi haaveet, sillä sarjan kuudes ottelu Espanjassa Real Betisiä vastaan lienee koko Klubin otteluohjelman haastavin.
Toivon mukaan yleisesti noteerataan, miten isoista asioista 12. joulukuuta pelataan Bolt-areenalla, extreme-olosuhteissa.
Kannattaa myös painaa korvan taakse, ettei kukaan voi olla varma, milloin seuraavan kerran Suomessa liigavaiheen otteluja pelataan. Näihin peleihin on muutaman viime vuoden ajan totuttu, mutta eivät ne jatkossakaan tule annettuina.
Jo siksi kannattaa laittaa Molde-ottelun päivämäärä korvan taakse.
Panu Markkanen
