Teemu Pukin paluu Veikkausliigaan on yksi kaikkien aikojen suurimmista uutisista kotimaisen pääsarjan historiassa. Pukin paluuta spekuloitiin pitkään ja kun se lopulta tapahtui, median ja fanien huomio oli odotetun riemastunut. Eikä aikaakaan, kun toinen entinen A-maajoukkuepelaaja Alex Ring, palasi myös HJK:n paitaan. Petteri Forsell on tuorein kokenut paluumuuttaja, kiertolaisen osoitteeksi tuli KTP.
Paluumuuttajat mielletään useimmiten pelaajiin, jotka ovat tehneet pitkän ja tavallisesti menestyksekkään uran ulkomailla. Suomi tulee ajankohtaiseksi enemmän tai vähemmän päätepisteenä. Näin voisi ainakin kuvitella esimerkiksi Pukin, Ringin ja Forsellin tapauksista. Tai eihän sitä ikinä tiedä.
Myös muita reittejä paluumuuttoon on. Yksi viime aikojen mielenkiintoisimmista jalkapallouutisista oli KuPS:in tiedotus siitä, että Agon Sadiku (kuvassa) palaa Veikkausliigaan. Paluumuuttaja hänkin, mutta eri tavalla kuin konkarikolmikko. Sadiku löi itsensä nuorena läpi Hongassa ja ansaitsi mahdollisuuden pelata suuremmassa sarjassa Norjassa. Vastuuta ei tullut odotetulla tavalla, ja tie vei Hollantiin ja Emmeniin, mutta isoa roolia ei löytynyt sieltäkään. Paluu Suomeen tuli ajankohtaiseksi. Eikä tuo ratkaisu kuulosta lainkaan hassummalta: Teemu Pukki teki aikoinaan myös samanlaisen päätöksen ja miehen ura lähti loisteliaaseen nousuun HJK:ssa käynnin jälkeen.
Ei kyse maitojunasta
On täysin selvää, että Pukista ja Ringistä sekä Forsellista on kehitetty koko joukko otsikoita. He ovat pelaajia, jotka tulevat vetämään väkeä katsomoihin niin kotiareenoilla kuin vieraissa. A-maajoukkueessakin debytoinut Sadiku noteerattiin kyllä, mutta melkoisen vähällä huomiolla, kun ottaa huomioon, että yhä nuorta hyökkääjää pidettiin yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista hyökkääjistä – ellei lupaavimpana. Iästä kertoo myös se, että Sadiku ilmoitti tiedotteessa tavoittelevansa paikkaa Pikkuhuuhkajiin eli hän mahtuisi ikänsä puolesta ensi kesän lopputurnaukseen – mahtuuko sitten urheilullisesti, sen näyttää aika. Joka tapauksessa näyttöpaikkoja tulee ihan eri tavalla hallitsevan mestarin riveissä kuin Norjassa olisi ollut tarjolla.
Moni muukin on käynyt nuorena oppimassa ulkomailla ja tullut sitten takaisin. Rumasti puhutaan maitojunasta, mutta tosiasiassa nämä pelaajat ovat nähneet paljon: he tietävät nyt, mitä huipulla pelaaminen vaatii ja miten omia kyynärpäitä pitää käyttää saadakseen tilaa kivikovassa kilpailussa. Unohtamatta valtavaa työntekoa.
Yksi mielenkiintoinen paluumuuttajaryhmä on myös ne nuoret pelaajat, jotka ovat lähteneet varhain akatemia- ja junioritasolle Keski-Eurooppaan. Myös nämä pelaajat tuovat paljon seurattavaa. Tämän kategorian pelaajia on paljon, kuten esimerkiksi KuPS:in Arttu Lötjönen ja Jaakko Oksanen, AC Oulun Otto Kemppainen, IF Gnistanin Gabriel Europaeus ja vaikkapa Hakan Nikolas Talo sekä jatkuvasta epäonnesta kärsinyt Patrik Raitanen. Myös tämä reitti on avannut teitä uudestaan ulkomailla, tällä kertaa aikuissiirtoina. Esimerkiksi Pyry Hannola ja Juho Kilo kävivät Veikkausliigassa hakemassa vauhtia ja näyttöjä ja päätyivät lopulta ulkomaiden kentille.
Paluumuuttajat eri muodoissaan ovat suuri rikkaus. Veikkausliigassa nähdään Huuhkajista tuttuja kokeneita tähtiä, vauhtia hakevia nuorempia pelaaja ja nuoria, jotka ovat päätyneet ulkomaiden kautta hakemaan vastuuta aikuisten pääsarjatasolla. Vauhdin hakijoista Agon Sadiku on ilman muuta yksi tulevan kauden mielenkiintoisimmista pelaajista. Jos hän löytää samanlaisen jakelun ja saman vireen kuin Hongassa, voidaan hänet hyvin nähdä taistelemassa jopa maalikuninkuudesta – yhdessä toisen paluumuuttajan, Teemu Pukin kanssa, joka teki ”sadikut” aikoinaan ja nyt uuden paluun yhtenä kautta aikojen parhaista suomalaispelaajista.
Panu Markkanen
