Lauantaisessa Liigacupin ensimmäisessä välierässä nähtiin ennakkoon ehkä aika lailla odottamaton tulos, kun FC Inter haki Ilveksestä voiton peräti maalein 4-0. Eri asia on sitten mistä tämä kertoo.

Lauantain välieräottelun osalta Ilves voi katsoa tiukasti peiliin monelta osin. Inter pääsi tekemään pari maalia luvattoman helposti, mutta toisaalta pelin koko kuvaa katsoessa voittolukemat eivät olleet mitenkään ansaitsemattomat. Ilves ei ollut parhaimmillaan, mutta oma osuutensa tamperelaisten vaisuun esitykseen oli myös vastustajalla.

Inter kärsi Liigacupin avauksessa tappion HJK:lle, mutta on sen jälkeen raapinut viisi voittoa peräjälkeen – jos nyt 4-0-voittoa raapimiseksi voi kutsua. Näyttää hyvältä, eikö?

Mennään ajassa vuosi taaksepäin. Tai itse asiassa täsmälleen päivää vajaa vuosi. Tuolloinkin Ilves ja Inter kohtasivat Liigacupin välierässä ja tuolloinkin Inter haki Tampereelta voiton, joskin vain lukemin 0-1. Turkulaiset etenivät Liigacupin mestariksi saakka kaadettuaan KuPS:n finaalissa rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Ja sitten… Veikkausliigakausi alkoi Interiltä kohtuullisesti, kun neljästä ensimmäisestä ottelusta tuloksena oli voitto ja kaksi tasapeliä, mutta sitä seurannut viiden ottelun tappioputki käytännössä ajoi Interin kauden väärille raiteille jo ennen kesäkuun koittamista. Toki joukkue paransi ja taisteli lopulta vielä paikasta kuuden parhaan joukossa, mutta pettymyshän kausi oli turkulaisittain.

”Liigacupin kirous” tunnetaan, vaikka tilastot eivät sitä ihan kiistatta tuekaan. Jotenkin on nyt kuitenkin vaikea uskoa, että Inter kompastuisi samaan kuoppaan kuin vuosi sitten. Päättyy Liigacupin mestaruus sitten Turkuun tai ei.

Paremmat lähtökohdat

Miksi näin? Interin päävalmentaja Vesa Vasara on nyt toista kautta joukkueen peräsimessä ja avainpelaajien osalta vaihtuvuus on Interissä ollut kuitenkin suhteellisen vähäistä eli monella tapaa pakka on ollut jo viime kauden lopusta lähtien paremmin koossa. Interin nuorilla pelaajilla on vuosi lisää kokemusta ja vaikkapa Liigacupin välierässäkin loistaneen Axel Kouamen pitäminen rivissä oli iso asia. Varsinainen ainoa menetys Interille oli Matias Tammisen siirtyminen Ruotsiin.

Interin riveissä ei lauantaina vielä nähty tuoretta hankintaa Jasse Tuomista, joten yksi valttikortti on vielä takataskussakin. Tuominen ei ehkä ole puhdas maalintekijä, mutta oikeassa roolissa hän on hyvinkin kaksinumeroiset lukemat osumia takova pelaaja. Interillä on sen verran laajalti tulivoimaa, että joukkue ei menestyäkseen välttämättä edes tarvitse uutta ”timofuruhomia” takomaan paria kymmentä maalia.

Eväät on, mutta toki on pidettävä muistissa myös se, että Vesa Vasaran joukkueilla on ollut tapa saada koneensa käyntiin vasta kauden ollessa jo hyvässä vauhdissa ja siinä vaiheessa, että etumatkaa on ainakin ihan kärjelle annettu jo liikaa. Vasara toki on tästä tietoinen itsekin ja nyt kun pohja on periaatteessa kaikin puolin hyvä, aiemmasta on todennäköisesti opittu monessakin mielessä.

Yksi Liigacupin välieräottelu ei kerro kaikkea, mutta Inter on eittämättä pelaamassa itseään Veikkausliigan kärkikamppailun mustaksi hevoseksi, kuten Kymppipaikalla jo taannoin hiukan ennakoitiin.