Ilveksellä on takana synkkä viikko ainakin ulkopuolisen silmin. Ensin HJK nappasi päävalmentaja Joonas Rantasen ja vain muutamaa päivää myöhemmin urheilutoimenjohtaja Miika Takkula suuntasi – tai suuntaa vuodenvaihteessa – AIK:n leipiin Tukholmaan.
Kaksi vuotta Ilveksessä vaikuttanut kaksikko Rantanen – Takkula on kiistatta ollut avainroolissa tamperelaisten nousussa Veikkausliigan kärkitaistoon. Tästä osoituksena on hopea kaudella 2024 ja pronssi vuotta myöhemmin. Luisuuko Ilves nyt takaisin keskikastiin tai jopa alemmas?
Tuskin. Ilveksessä on tapahtunut viime vuosina paljon muutakin uudelle Tammelan Stadionille pääsy etunenässä. Joukkue on alkanut sen ja hienojen europelien myötä sytyttää tamperelaisia selvästi eri tavalla kuin aiemmin. Kun vielä taustalla yhteistyö Ilves Hockeyn kanssa on tuonut selkänojaa, rakenteet alkavat olla samassa kunnossa kuin puitteetkin.
Tammelassa paniikkinappula ei selvästikään pala punaisena, sillä sen verran loogiset ratkaisut Ilves teki nopeassa tahdissa ja lähtöuutisoinnin kanssa yhtä jalkaa. Jyri Lehtonen korvaa Rantasen ja Ilkka Miettinen Takkulan. Voisi helposti ajatella, että nyt on vain omista riveistä hätäisesti nostettu jonkinlaiset paikkaajat.
Näin ei kuitenkaan ainakaan todennäköisesti ole. Jo syksyllä 2023 Ilveksen päävalmentajana Suomen Cupin mestaruuteen johdattanut Lehtonen on erittäinkin looginen valmentaja jatkamaan Rantasen työtä. Nimenomaan jatkamaan, sillä Lehtosella on erinomainen tuntuma joukkueeseen ja sen pelitapaan oltuaan Rantasen aisaparina edelliskaudet. Pelillisesti ilveksen ilme tuskin isosti muuttuu eli jatkuvuutta on.
Sama pätee urheilujohdon puolelle. Takkula on eittämättä maan valioita lajissaan, mutta Miettinen tulee Lehtosen tavoin läheltä ja on varmasti omaksunut Takkulan oppeja ja metodeita melkoiset määrät. Kun vielä kaksikko käy joulukuun siirtymävaiheen läpi yhdessä, saadaan tähänkin selkeä jatkumo aiempaan.
Kysymysmerkkejä
Ihan ”business as usual” -meiningillä Ilves ei kuitenkaan ensi kauteen pääse. Kysymysmerkit ovat ennen muuta pelaajapuolella. Aapo Mäenpään siirto Österiin oli luultavasti vasta alkusoittoa Ilveksen runkopelaajien siirroille. Ilves on julkaissut melkoisen tukun lähteviä pelaajia, mutta Mäenpää oli näistä varmasti ainoa, jonka lähtö ei ollut seuran ratkaisu. Toistaiseksi siis.
Tulopuolella Ilveksellä ei vielä ole kuin pari lainalta palannutta pelaajaa, mutta tämä on aika luonnollista niin kauan kuin päävalmentajatilanne on ollut vielä avoinna. Tälläkin saralla Tampereelta alkaa varmasti pian kuulua tai sitten vasta vähän myöhemmin.
Lehtosen ja Miettisen suurin haaste onkin edessä. Joulu-tammikuun aikana varmasti selviää saako Mäenpää seuraa lähtijöistä ja jos, kuinka monesta. Hankintoja ei kannata ainakaan määrättömästi tehdä ennen kuin on selvää, ketkä päättyneen kauden pelaajista ovat rivissä vielä keväällä uuden kauden alkaessa. Oiva Jukkola ja Marius Söderbäck, Jardell Kanga ja Maksim Stjopin – potentiaalisia ulkomailla kiinnostavia nimiä on useita. Tai kun HJK nyt Veikkausliigan sisäiset pelaajakaupat Alfie Cicalen myötä avasi, miksei siirtoja toisiinkin suomalaisseuroihin voi tapahtua.
Kun tarve alkaa selvitä, astuu kuvaan myös muu seurajohto. Ilves sai Rantasesta korvauksen HJK:lta, oletettavasti myös Takkulasta AIK:lta. Pelaajakauppa kertoo jo sanana, että pelaajan ohella liikkuu raha, mikäli Ilveksestä lähtijöitä muualle on. Ilveksellä olisi siis ainakin lähtökohtaisesti pelimerkkejä hankintoihin, eikä välttämättä ainoastaan palkanmaksun muodossa, vaan kenties myös maksamaan korvausta siirroista.
Sama tilanne olisi kuitenkin ollut edessä Rantasen ja Takkulan jatkaessakin. Ilves hoiti vetovastuussa olleiden miesten vaihtumisen tehokkaasti ja järkeväntuntuisesti. Juna puksuttaa eteenpäin samalla raiteella veturimiesten vain vaihduttua.