Huuhkajat aloitti MM-karsinnat minimituloksella. Kaksi vierasottelua, neljä pistettä. Useimmissa tapauksissa tätä pidettäisiin erittäin hyvänä saldona, mutta tällä kertaa jäi toivomisen varaa.

Ilman uinahduksia Huuhkajilla olisi täydet kuusi pistettä tilastossa – olkoonkin, että pelien perusteella se olisi ollut liikaa. Maltaa vastaan olisi tasapeli ollut oikeutettu tulos, Liettua vastaan Suomen voitto.

Vaikka otsikot kirkuvat MM-kisahaaveen olevan ohi, näin ei tietenkään ole. Pelejä on jäljellä vielä kuusi, joten pisteitä on jaossa, vaikka kuinka paljon. Toisaalta ottelumäärä on pienempi kuin karsinnoissa aiemmin, joten pistemenetykset tuntuvat lujemmin. Kahden pisteen pudottaminen Liettuassa on vaikea kuroa kiinni, mutta ei mahdottomuus.

Jos ennen karsintoja pohdittiin, että Hollanti tai Espanja menevät kuitenkin menojaan puhtaalla pelillä, nyt pitäisi Hollannilta ottaa jotain. Tai vaihtoehtoisesti Puolalta enemmän kuin alkuperäinen tavoite oli.

Joka tapauksessa on kristallinkirkasta, että kesäkuun tuplaottelu on äärettömän tärkeä. Etenkin otteluista jälkimmäinen, peli Puolaa vastaan. Se on käytännössä pakko voittaa, jos mielii lohkossa kakkossijan kautta jatkopeleihin.

Helppoa se ei tule tietenkään olemaan, mutta ei mahdotontakaan. Puola voitti vaivoin Liettuan, Malta kaatui kotona ennakko-odotuksiin nähden ”vain” 2-0. Puola on kova jalkapallomaa, mutta jonkinlaisessa murroksessa juuri nyt. Kun otetaan vielä huomioon perinteinen kesäkuun alun otteluikkuna ja fanaattinen kotiyleisö, kaikki on mahdollista.

Paras vaihtoehto sivussa

Jacob Friis ja hänen valmennustiiminsä pitävät luonnollisesti kädet ristissä, että Huuhkajien avainpelaajat pysyvät terveinä ja saavat minuutteja seurajoukkueissaan. Ja erikoistoiveena on varmuudella se, että joukkueen ykköstoppariksi noussut Arttu Hoskonen on pelikunnossa. Friis pääsi valitsemaan avaustuplaan käytännössä parhaaksi näkemänsä pelaajat – paitsi Hoskosen. Nimenomaan puolustustaidoistaan tunnettu Hoskonen olisi ollut käytännössä varmuudella Huuhkajien avauksen mies niin Maltalla kuin Liettuassa.

Eikä tämä ole kritiikkiä ottelut avanneita Robert Ivanovia ja Miro Tenhoa kohtaan. Hoskonen on kuitenkin kehittynyt niin kovaa vauhtia – nimenomaan Puolassa – että väkivahva taistelija oli taatusti alleviivattuna Friisin ennakkosuunnitelmissa. Joukkueen julkaisutilaisuudessa Hoskonen oli käytännössä ainoa pelaaja, jonka Friis mainitsi itse puheenvuorossaan nimeltä poissaolijoista.

Kun Hoskonen oli poissa, Tenho ja Ivanov aloittivat. Tenho tuli Liettuassa vaihtoon ottelun puolivälissä ja kentälle tuli Leo Väisänen. Väisänen on varmasti tarkan seurannan alla, kun Austinin painajainen päättyi ja toppari pääsi takaisin tuttuun ympäristöön Ruotsiin. Ottaen huomioon olemattoman pelikokemuksen viime ajoilta, Väisänen pärjäsi hyvin. Olkoonkin, että hän sai lopulta peliaikaa takaoven kautta. Väisänen ei ollut kokoonpanossa Maltaa vastaan lainkaan.

Todennäköisesti ensimmäistä kertaa A-maajoukkueen mukana ollut Ville Tikkanen oli poissa jonkinlaisen terveyssyyn vuoksi Liettua-pelistä ja sitä kautta Väisänen tuli mukaan – aivan kuten Noah Pallas Rasmus Schüllerin jouduttua jättämään leirin kesken sairastumisen vuoksi.

Joka tapauksessa Arttu Hoskosen poissaolo oli iso menetys kahdesta ensimmäisestä ottelusta. Hoskonen ei juuri turhia puhele, mutta kentällä hän johtaa teoillaan, blokeillaan, taklauksillaan ja asenteellaan. Kun vielä lisätään vahva erikoistilanneosaaminen – tuoreessa muistissa on maali Englantia vastaan Olympiastadionilla kulmapotkusta – oli yksi uuden erikoistilannevalmentaja Sergio Almenaran kulmakivistä poissa.

Toivon mukaan tilanne on toinen, kun pelit jatkuvat kesäkuussa – terveellä Arttu Hoskosella olisi ilman muuta paljon käyttöä Huuhkajien alakerran kovanaamana.