Urheilutoimittajien liitto julkaisi maanantaina omat valintansa eri lajien vuoden parhaista. Muutamassa tapauksessa omat parhaansa palkinneet lajiliitot näkivät asiat eri tavalla kuin urheilutoimittajat. Yksi näistä liitoista oli Palloliitto.

Palloliitto palkitsi joulukuun alussa Captain’s Ball-gaalassa Oliver Antmanin vuoden parhaana jalkapalloilijana. Urheilutoimittajien valinta oli Lukas Hradecky. Tämä pääsi otsikkotasolle ainakin YLEn uutisoinnissa, jossa puhuttiin urheilutoimittajien antamasta ”tyrmäyksestä” lajiliitoille.

Tuskin tätä Palloliitossa pahana tyrmäyksenä otettiin, sillä eri pelaajien valinta vuoden parhaaksi ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta. Vuonna 2022 urheilutoimittajat arvioivat, että vuoden paras jalkapalloilija oli Natalia Kuikka, kun Palloliitto palkitsi Glen Kamaran. Kuikka toki oli tuolloin Palloliiton valinta vuoden parhaaksi naispelaajaksi. Vuonna 2020 urheilutoimittajat näkivät Lukas Hradeckyn vuoden parhaaksi, Palloliitto Teemu Pukin. Viittä vuotta aiemmin toimittajien valinta oli Roman Eremenko, Palloliiton Tim Sparv.

Eri kriteereillä

Hyviä valintoja kaikki, kuten tämänkin vuoden palkittu kaksikko. Useimmiten näkemys on ollut sama, mutta kyseessä ei todellakaan ollut mikään uusi juttu tai sitä kautta tyrmäys. Tämä johtuu tietysti myös siitä, että valintojen kriteerit ovat erilaiset.

Urheilutoimittajat valitsevat parhaan jonkinlaisen kollektiivin kautta. Palloliiton valinnasta vastaa kyseisen joukkueen päävalmentaja. Vuoden miespelaajan (kirjaamisnimeltä vuoden pelaajan) valitsee A-maajoukkueen päävalmentaja, parhaan naispelaajan Helmareiden päävalmentaja, 21-vuotiaiden parhaan pelaajan Pikkuhuuhkajien päävalmentaja jne. Sitä kautta valintojen perustelut saattavat olla hyvin erilaiset. Päävalmentajat ottavat luonnollisesti huomioon myös seurajoukkuemenestyksen, mutta maaottelujen painoarvo on varmasti suurempi kuin urheilutoimittajien valinnassa.

Jacob Friisin papereissa painoi varmasti sekin, ettei Hradecky ollut mukana kaikissa syksyn otteluissa eikä tietysti myöskään seurajoukkueen peleissä. Antmanin rooli koko kauden Huuhkajapeleissä oli merkittävä. Kumpikin kaksikosta pelasi hyvän kauden omissa seurajoukkueissaan. Hradeckyn supervuotta seurasi toinen erinomainen vuosi, mutta lopulta seura kuitenkin vaihtui. Antman sen sijaan nousi Hollannin pääsarjan tähtipelaajien joukkoon, voitti Hollannin cupin ja ansaitsi siirron Glasgow Rangersiin.

Suomen Oliver Antman ja Puolan Interiä edustava Nicola Zalewski
Oliver Antman edustaa Huuhkajien tulevaisuutta. Kuva: All Over Press

Vertaa sitten näitä. Kummankin valintaan on täydet perusteet olemassa. Hradecky pelasi korkeimmalla tasolla kaikista miespelaajista, Antman teki lopullisen läpimurtonsa. Tosin hänenkin seurajoukkuesyksynsä jäi vaisuksi, kuten loukkaantumisista kärsineen Hradeckynkin.

Merkityksessä eroja

Kummalle palkinto merkitsee enemmän? Varmuudella Antmanille. Hänelle valinta oli ensimmäinen, Hradecky on valittu vuoden miespelaajaksi Palloliiton toimesta kuusi kertaa, urheilutoimittajien valinta maanantaina oli turkulaisen kahdeksas.

Todennäköisesti erilaisiin palkintoihin rennosti suhtautuva Hradecky ei itsekään osaisi sanoa, montako kertaa palkinto on kohdalle tullut. Ei vaikka kahdeksannella valinnallaan hän nousi Jari Litmasen rinnalle urheilutoimittajien valinnan määrässä yhden valinnan päähän Sami Hyypiästä. Siinä muuten osoitus siitä, kuinka kovasta pelaajasta todellakin puhutaan, kun puhutaan Lukas Hradeckysta.

Jacob Friisin tekemä Antmanin valinta oli varmasti myös signaali siitä, että maajoukkueessa puhaltavat uudet tuulet. Nuoret, uudet tähdet ovat tulossa. Voikin tulkita, että Oliver Antman – ensimmäinen ”uuden sukupolven” vuoden miespelaaja – toimii esimerkkinä vielä nuoremmille tulokkaille. Ainakin tietyt askelmerkit ovat olemassa. Antman valittiin 21-vuotiaiden maajoukkueen parhaaksi pelaajaksi vuonna 2021, nyt miesten maajoukkueen parhaaksi. Saman tuplan ovat saavuttaneet mm. Antti Niemi, Jussi Jääskeläinen, Sparv, Hradecky ja Hyypiä. 

Kumpikin valinta oli oikea, niin Antman kuin Hradecky. Ja jos keskustelua herää – vaikkapa tämän artikkelin kirvoittamana – on sekin pelkästään toivottua. Eri näkökulmat ja lähestymistavat ratkaisivat, kuten monesti aiemmin. Kumpikin on huomionsa ansainnut. Jää nähtäväksi, saavuttaako Antman vielä saman kuin toinen palkittu Hradecky: tulla valituksi myös urheilutoimittajien kautta. Mahdollisuudet siihen ovat täysin olemassa.

Näkökulma: Panu Markkanen