Bayer Leverkusenia on arvioitu koko tämän kauden ajan uskomattoman viime kauden perusteella. Seurahistorian ensimmäinen mestaruus Bundesliigassa – vieläpä tappioitta – Saksan cupin voitto ja Eurooppa-liigan finaalipaikka vääristivät hurjasti sitä, missä Leverkusen menee todellisesti Euroopan kovimpaan huippuun nähden.
Jäämistä Bundesliigassa kakkoseksi onkin jotenkin pidetty pettymyksenä, putoamista Mestarien liigasta puolivälierissä yllätyksenä. Jopa yksittäiset tappiot ovat päässeet uutisiin, Suomessakin.
Nyt on ilmoitettu, että päävalmentaja Xabi Alonso jatkaa matkaansa. Joukkueen pelaajisto on huhumyllyn kourissa. Lähes joka päivä uusi nimi ilmestyy sille listalle, josta odotetaan pelaajien vaihtavan seuraa.
Kriisi huudettu! Mitä Leverkusenissa tapahtuu? Siellä vain palataan normaaliin arkeen.
Paluu vanhaan, ei sen kummempaa
Leverkusenin normaalia arkea on se, että joukkue skouttaa ja hankkii pelaajia, jotka kasvatetaan seurassa seuraavalle askelmalle ja myydään pois. Jos tämä tuottaa bonuksena vielä vuosittaisen europelipaikan, kausi on mennyt erinomaisesti. Huomio siinä, että europelipaikan – ei välttämättä edes paikkaa Mestarien liigassa. Näin Leverkusen on toiminut jo vuosikymmeniä eikä yksi jymymenestyksen vuosi muuta piiruakaan isoa kuvaa ja seuran DNA:ssa olevaa strategiaa.
Tämä suunnitelma onnistuu aika ajoin niin hyvin, että pokaalit ovat mahdollisia. Edellisen kerran näin tapahtui 2000-luvun alussa, kun Leverkusen onnistui siirtomarkkinoilla loistavasti. Entisiä Itä-Saksan tähtiä tuli joukkueeseen, onnistuneita hankintoja Etelä-Amerikasta ja muualtakin. Tämä Michael Ballackin ja kumppanien tähdittämä joukkue oli hyvin lähellä voittaa montakin asiaa. Mutta niukasti näin ei käynyt ja perusteet pilkkanimellä ”Neverkusen” saivat lisää pontta.
Superjoukkueen pelaajat myytiin miltei pelaaja pelaajalta pois ja Leverkusen palasi taas arkeen eli taistelemaan top-neljä -sijoituksista hyvänä Bundesliigajoukkueena. Onnistuneena kautena päästiin europeleihin ja saatiin myytyä isolla voitolla pari pelaajaa.
Valmentajien erilaiset hetket
Sami Hyypiä hankittiin joukkueeseen syksyksi 2009 tuomaan joukkueeseen johtajuutta ja kokemusta voittamisesta. Silloinkin oli tärkeintä päästä europeleihin. Hyypiän johdolla tämä onnistui. Kun Hyypiä pari vuotta myöhemmin oli vastuussa joukkueen valmennuksesta, seuran fundamentit tulivat selvästi esille – pelaajia myytiin kovalla voitolla, mutta juuri ketään ei hankittu tilalle. Ei ainakaan sellaisia pelaajia, jotka olisivat valmiita paikkaamaan pois lähteneet.
Täysin sama ajatus oli takana, kun taas ”vahingossa” syntyi superjoukkue, joka lopulta uuden valmentajan – varsin kokemattomana arpalippuna seuraan hankitun Xabi Alonson – johdolla voitti miltei kaiken mahdollisen. Pitemmällä aikajanalla tämä oli poikkeus, kuten todettua.
Yksi asia oli kuitenkin opittu viime kauden jälkeen – Alonso ja avainpelaajat haluttiin pitää vielä vuoden, sillä Bayern München näytti olevan turbulenssissa ja viime vuoden kevään hyvät fiilikset olivat vielä pinnassa. Osittain tietysti myös seurajohdossa toivottiin, että pelaajien markkina-arvo kasvaisi entisestään.
Kun 2000-luvun alun joukkue saavutti ”triplahopean”, esimerkiksi Ballack ja Ze Roberto lähtivät. Sijoitus oli seuraavalla kaudella 15. Nyt tällaista pudotusta ei tapahtunut, joten jotain oli opittu.
Realismi jyrää
Leverkusenissa ollaan realisteja. Siellä tiedetään, että tekisivät he mitä tahansa, Bayern on jatkossakin ylivoimainen seura Saksassa. Vain kaiken mennessä täydellisesti nappiin Bayern on lyötävissä. Se tapahtui viime kaudella, mutta pysyvää olotilaa siitä ei tule.
Siksi nyt mennään jälleen normaalitilanteeseen. Otetaan markkinoilta valtavat voitot pelaajista ja skoutataan jälleen uutta materiaalia, ja lähdetään siitä, että pysytään kärkitaistelussa jotenkin mukana.
Viimeisen kymmenen vuoden sarjasijoitukset ovat lääkekaupungissa seuraavat: 4., 3., 12., 5., 4., 5., 6., 3., 6. ja mestari. Nyt sijoitus tulee olemaan toinen. Tätä on se Leverkusenin realismi, ja jos tuossa rytmissä pysytään, homma on hallussa, strategia toteutuu ja kassakone laulaa.
Panu Markkanen
