Helmareiden EM-lopputurnausjoukkue julkaistaan juhannuksen aaton aattona ensi torstaina, mutta tietynlainen ”esijulkaisu” saatiin jo viikkoa aiemmin. Eikä tämä julkistus ole Helmareille kovinkaan positiivinen uutinen.
Pitkään Helmareiden runkopelaajiin – ajoittaisista poissaoloistaan huolimatta – kuulunut Emmi Alanen ei ole mukana kisajoukkueessa. Eikä missään muussakaan joukkueessa, sillä viimeisin loukkaantuminen oli piste i:n päälle ja Alanen ilmoitti päättävänsä uransa niin kutsutusti välittömin seurauksin.
Puolitoista vuosikymmentä Helmareissa ja toista sataa A-maaottelua sekä kolmatta kymmentä maaottelumaalia kertovat selkeää kieltään. Noilla lukemilla noustaan aika kevyesti legendojen joukkoon, mutta kaikkea ne eivät kerro. Emmi Alanen on ollut Helmareille muutakin kuin numerot kertovat.
Alanen on nähty Helmareissa kymppipaikalla ja myöhemmin alempana keskikentällä ja voisi ehkä sanoa, että ruutu on tullut aina täytettyä. Alanen ei ehkä ole ollut se suurimmissa otsikoissa paistatellut pelaaja – ja tuskin halunnutkaan olla – mutta näin on usein joukkueen kannalta loppupeleissä elintärkeiden lenkkien osalta. Merkitys näkyy vasta sitten, kun pelaaja on sivussa.
Otsikoiden takana
Emmi Alasesta oli median vaikea saada irti repäiseviä lausuntoja, eikä sieltä toisaalta ympäripyöreää jalkapallojargoniakaan tullut. Alanen puhuu kuten pelaa – tai ikävä kyllä nyt jo pelasi – painavasti ja itse asiaan keskittyen tekemättä sen enempää numeroa itsestään tai tekemisistään.
Ja silti painoarvo oli kovaa luokkaa. Mitä tiukempi paikka, sen varmemmin juuri Alanen nousi esille. Jos Helmarit oli selkä seinää vasten, niin kentällä oli yksi pelaaja, jolta saattoi odottaa jotain käänteentekevää tai vähintäänkin tasapäistä vastusta kelle hyvänsä vastustajalle. Alasen pelaamisen tasapainoisuudessa on usein viitattu hänen vapaapainitaustaansa ja varmasti tässä osatotuus piileekin, mutta jalkapalloa ei opi pelaamaan painimolskilla.
Emmi Alanen oli kuitenkin nimenomaan kokonaisvaltainen jalkapalloilija, ei yhden tai kahden vahvan ominaisuuden varassa ollut pelaaja. Maalinteko, tilanteiden avaaminen, pelinrakentelu, puolustaminen ja ehkä ennen kaikkea pelin lukeminen kuuluivat kaikki vahvuuksiin.
Yksi Helmarihistorian ikimuistoisimmista hetkistä koettiin joulukuussa 2020 äärimmäisen tärkeässä EM-jatkokarsintaottelussa Skotlantia vastaan. Ottelun lopulla Skotlannin painaessa päälle Suomi pääsi vastahyökkäykseen, joka päättyi Amanda Rantasen kuuluisaan ”naamamaaliin”. Se muistetaan, mutta kuka muistaa mistä tilanne lähti… Suomi sai katkottua paineen alla Skotlannin hyökkäyksen, mutta palloa ei vain purettu kauas omalta alueelta. Ei, sen sai Emmi Alanen, joka hätäisen purun sijasta lähetti täydellisen läpisyötön Rantaselle.
Kuka oli otsikoissa? Luonnollisesti ja aiheestakin Rantanen, mutta tilanne kuvastaa hyvin Alasen arvoa joukkueelle. Tuota maalia tai tilannettakaan ei olisi koskaan syntynyt ilman Alasen kylmäpäisyyttä ja oivallusta.
Se maali oli osaltaan siivittämässä Helmarit kesän 2022 EM-lopputurnaukseen Englantiin. Siellä yksi täydet minuutit jokaisessa Helmareiden ottelussa urakoinut pelaaja oli Emmi Alanen – kuten oli edellisessä EM-lopputurnauksessa vuonna 2013. Kohtuullisen harva pelaaja on pelannut kahdessa EM-lopputurnauksessa ja molemmissa täydet minuutit.
Lappajärveltä kotoisin olevan Alasen uran olisi suonut saavan hänen itsensäkin toivomansa kruunun Sveitsin EM-lopputurnauksessa. Näin ei nyt käy ja tämä on tietysti hyvin surullista Alasen itsensä kannalta. Hyvin ikävää se on myös Helmareiden joukkueen kannalta ja asettaa päävalmentaja Marko Salorannan melkoisen pulman eteen: miten korvata pelaaja, joka ei ole korvattavissa? Joukkueeseen jäi, ellei koko niin ainakin puolikkaan Pohjanmaan kokoinen aukko.
