Jalkapallon A-maajoukkueen päävalmentaja Jacob Friis julkisti ensimmäisen Huuhkajajoukkueensa keskiviikkona. Samalla päästiin jälleen uuden ääreen. MM-karsinnat alkavat, kaikilla mailla on nolla pistettä sarjataulukossa, kaikilla kisapaikka omissa käsissä (urheiluromanttisesti ajatellen).
Uusi aikakausi kiinnosti. Toimittajia oli paikalla vajaat parikymmentä. Mediaportaali ampparit.com:ia seuraamalla näki, että Huuhkajien suoran Youtube-lähetyksen äärellä oltiin vahvasti. Toimituksissa tehtiin juttuja monista joukkueeseen liittyvistä yksityiskohdista: siitä, miten pelaajia on informoitu tulevasta pelitavasta, Glen Kamaran valinnasta, Ilmari Niskasen poisjättämisestä, uudesta valmennustiimistä.
Friis esiintyi vapautuneesti ja vakuuttavasti. Uusi päävalmentaja ei lähestynyt Suomi-mediaa varautuneesti eikä suuremmasta jalkapallomaasta tulevana valmentajana alentuvasti. Jokainen tilaisuudessa esitetty kysymys sai tanskalaisen täyden huomion ja hän vastasi niihin tavalla, josta huokui arvostus kysymystä ja tiedusteltua aihetta kohtaan.
Reilu peli: suoria kysymyksiä, suoria vastauksia. Friis jopa kevensi tunnelmaa vastauksissaan useaan otteeseen, mutta jälleen: ei alentuen, ei kyseenalaistaen. Oli kuin Friis olisi tuomassa Huuhkajien ympärille – tiedostaen tai tiedostamatta – tanskalaisesta kulttuurista tuttua hyggeä, mukavuuden ja kodikkuuden tunnetta, jolla viitataan arkiseen yhteenkuuluvuudentunteeseen.
Edessä olevan haasteen hienoudesta taas sai väläyksen, kun Friis kertoi siitä, miten pelaajien kanssa on keskusteltu ja millaisen vastaanoton MM-karsintojen odotus on ollut kunkin joukkueen jäsenen mielessä. Kun hän kertoi, että pelaajista on aistittu hunger and desire (nälkä ja halu), miehen katse ja ääni terävöityivät selvästi.
Eli kun kentälle mennään, sinne ei mennä hyggeilemään. Sitä tapahtuu vain kentän ulkopuolella, tarvittavissa määrin nähtävänä häivähdyksenä.
Elämme Jacob Friisin aikakautta.
Panu Markkanen
