Siinä, missä brittiläinen jalkapalloyleisö on oivaa väkeä keksimään mitä osuvampia kannatus- ja vastustajanpilkkauslauluja – chantteja – ovat myös pelaajat sille päälle sattuessaan varsin nokkelia kehittämään erilaisia tuuletuksia, joihin sisältyy hienoja, kantaaottavia ja toisinaan myös keljuilevia merkityksiä.

Tätä on nähty tällä kaudella erityisesti Leicesterin ja Tottenhamin kohtaamisissa, kun Jamie Vardy on ilmoitellut Tottenhamin faneille, että hänellä on yksi Valioliigan mestaruus, Tottenhamilla ei yhtään.

Vardyn esimerkin innoittamana Kymppipaikka kaiveli muistojen syövereistä listan ironisimpia ja kekseliäimpiä tuuletuksia.

5. Mario Balotelli: Miksi aina minä?

Eurooppalaisfutiksen pahimpiin kauhukakaroihin kuulunut Mario Balotelli osasi myös pelata. Kunpa vain italialaisen itsehillintä ja hinku vastustuskyky tehdä typeryyksiä olisivat olleet pelitaitojen tasalla.

Manchester City -aikanaan Balotellin makuuhuoneessa ammuttiin ilotulitusraketti lokakuussa 2011 juuri Manchesterin derbyn alla. Kohu ei Balotellia paljon hetkauttanut, vaan mies iski Unitedin verkkoon maalin ja paljasti pelipaitansa alta tekstin ”Why always me.”

Tarkoittiko Balotelli sitä, että miksi juuri hän teki maaleja vai miksi juuri hän on otsikoissa? Sopisi molempiin.

4. Andrei Arshavin: Hys-hys

Andrei Arshavinin ura Valioliigassa oli lahjoihin nähden suhteellisen lyhyt, mutta kyllä hänkin jälkensä jätti, kysykää vaikka Liverpoolin faneilta: neljän maalin ilta Anfieldilla ei unohdu helpolla.

Arshavin tykkäsi tuulettaa maalejaan nostamalla sormensa suun eteen kuin hyssytelläkseen vastustajan kannattajia. Aikansa tätä tehtyään venäläinen sai kuitenkin kiellon tuulettaa osumiaan näin, sillä sen katsottiin loukkaavan vastustajia.

Mitä teki Arshavin? Totteli tietenkin, mutta Mestareiden liigan ottelussa Barcelonaa kiersi kiellon varsin nerokkaalla tavalla. Mies iski pallon Barcan maaliin ja nosti paitansa paljastaen t-paidan, jossa oli kuva hänestä itsestään tekemässä hys hys-eleen. Ei siis mitään kiellettyä. Eihän?

3. Robbie Fowler: Nuuskaus

Robbie Fowler oli pelaaja, joka ei 1990-luvulla pelännyt kohautella. 1990-luvulla Liverpoolin tähtipelaajilla meni lujaa kentän ulkopuolella, ja Fowlerin johdolla osa joukkueesta sai lempinimen ”Spice Boys” pinnalla olleen tyttöbändin ja pelaajien menevän maineen mukaan.

Fowler osui Merseysiden derbyssä huhtikuussa 1999, ja juhlisti maalia mallaamalla nuuskaavansa kentän rajaa ikään kuin se olisi viiva huumetta. Kurinpitäjät eivät nauraneet sketsin mukana, vaan lätkäisivät Fowlerille neljän ottelun pelikiellon.

2. Wayne Rooney: Tyrmäys

Manchester Unitedin legenda Wayne Rooney ehti uransa aikana moniin otsikoihin. Yksi skandaalinpoikanen syntyi, kun hänestä tuli julki nyrkkeilyvideo toisen ManU:n ex-pelaajan kanssa. Phil Bardsley ja Rooney olivat leikkimielisessä nyrkkeilykoitoksessa, ja Bardsley sai osuman Rooneyyn, joka kaatui.

Rooney ei tullut sanomansa mukaan tyrmätyksi, mutta videon julkaisupäivän iltana Rooney iski maalin Tottenhamiin verkkoon, juoksi kulmalipulle, varjonyrkkeili eittämättä varsin kipakan sarjan ilmaan, ja kaatui ”tyrmättynä” maahan.

1. Eric Cantona: Kuninkaan eleet

Legendoisa puheen ollen: Eric Cantonaa ylimielisempää jalkapalloilijaa tuskin lienee ollut koskaan olemassa. Pöyhkeä ranskalainen hurmasi Manchester Unitedin kannattajat valtavilla taidoillaan, mutta myös upean röyhkeällä olemuksellaan.

Kaikkien muiden seurojen kannattajat vihasivat häntä, mutta aivan yhtä paljon jokainen fani salaa toivoi, että Cantona pelaisi juuri hänen seurassaan. Ja Cantona tiesi tämän aivan varmasti.

Jalkapallomaailma näki joulukuun 21. päivänä vuonna 1996 kuninkaan eleet, kun ManU kohtasi Sunderlandin. Cantona sai pallon haltuunsa keskirajan tuntumassa, harhautti spurtaten kolme-neljä vastustajaa, seinäpeli boksin rajalla ja taidokas, hillitty ja charmantti chippi Sunderlandin maaliin. Tolpan kautta totta kai

Kuka tahansa olisi juossut tuosta riehaantuneen kädet villisti huitoen kohti kulmalippua ja faneja, mutta Cantona tyytyi kylmänviileään ja hitaaseen pyörähdykseen; rinta rottingilla ja ilme maailman omistavana ennen hyvin ylimielistä käsien nostoa kohti Manchesterin pimenevää taivasta, mutta ei toki läheskään suoraan ylöspäin.

Haastajat:

Listalle olivat tyrkyllä myös Luis Suarezin ja Jürgen Klinsmannin filmaustuuletukset, Samuel Eto’on vanha mies -tuuletus, Trent Alexander-Arnoldin kameran suutelu Steven Gerrardia imitoiden ja lukuisat Paolo di Canion tempaukset. Viimeksi mainitun pelaajan toikkaroinneista saa varmasti omankin listansa, useammankin.