Jacob Friisin Huuhkajien tulokset syyskuun MM-karsintaotteluissa aiheuttivat paljon keskustelua. Teräväkynäiset analyytikot antoivat palaa kunnolla ja osin syystäkin. Etenkin merkityksellinen Puola-ottelu oli Huuhkajilta heikko. Tappio Puolassa katkaisi käytännössä haaveet MM-kisapaikasta edes jatkokarsintojen kautta.
Tappio oli kieltämättä karu. Aiemmin pelatun Norja-maaottelun antia ei kannata kovin korkealle noteerata, sillä nykyään harvinaiset ”friendlyt” ovat pääosin kokeilupaikkoja. Sen sijaan Puola-pelissä oli panokset korkealla, koska Suomi oli pelannut itsensä erinomaisiin asemiin voittamalla Puolan kesäkuun MM-karsintaottelussa Olympiastadionilla.
Tosin tietty etu katosi jo muutama päivä aiemmin, kun Puola nipisti uudessa valmennuksessa pisteen Hollannilta vieraskentällä. Tämä tarkoitti, ettei tasapelilläkään olisi ollut suurta käyttöä, vain voitolla.
Valitettavasti voitto ei ollut lähelläkään. Puola oli selkeästi parempi. Tietysti Puola sai apua Huuhkajilta, sillä isot virheet kostautuivat. Lisäksi oli selvää, että kesäkuussa poissa olleiden Interin tähtiin kuuluvan Piotr Zielinskin ja Barcelonan Robert Lewandowskin paluut olivat huipputärkeitä Puolalle. Kun samaan aikaan Huuhkajien kapteeni Lukas Hradecky ja puolustuksen tukipilari Arttu Hoskonen olivat poissa, voimasuhteet kääntyivät jo paperilla aika lailla.
Katseet tulevaan?
Tappio tuli ja se selkeytti asioita. Suomella on enää mikroskooppisen pienet mahdollisuudet lohkokakkoseksi. Se vaatisi voittoa Hollannista Amsterdamissa ja Puolan kompastelua. Tilanne on realistisesti ajatellen sellainen, että nyt voi aloittaa valmistelut jo tulevaa varten.
Palloliiton urheilujohtaja Aki Hyryläinen antoi laajan haastattelun MTV:lle viime viikolla. Haastattelu oli erittäin mielenkiintoinen. Yksi iso viesti oli, että Friisin päätavoitteeksi naulattiin menestys seuraavissa EM-karsinnoissa. Toki Hyryläinen muistutti, ettei olemassa mitään ”välikarsintaa”, mutta tulokset ovat tietyllä tavalla meneillään olevan karsinnan sellaiseksi tehneet.
Iso kysymys onkin, että lähteekö Friis jatkamaan muutoksia, jotka hän aloitti jo syyskuussa? Varmasti tähän on ainakin houkutus.
Syyskuussa Friis valitsi joukkueeseen viisi käytännössä ensikertalaista. Käytännössä siksi, että muutamalla pelaajalla oli talvimaajoukkueesta peli tai kaksi alla ikään kuin kokeiluhuuhkajissa. Syyskuussa debyytin varsinaisessa A-maajoukkueessa tekivät Ville Koski, Santeri Väänänen, Oiva Jukkola sekä Adam Marhiev. Lucas Bergström oli varamaalivahtina ja kesän Pikkuhuuhkajakisoissa pelanneista pelaajista Matti Peltoja ja Topi Keskinen olivat olleet mukana jo karsintatasolla aiemminkin.
Otollinen ohjelma
On hyvin mahdollista, että keskiviikkona julkaistavassa ”Friisin listassa” on taas uusia nimiä. Jos Hyryläisen antamaa viitettä seurataan, lähtee nyt tosissaan liikkeelle valmistautuminen kohti ensi syksynä alkavaa Kansojen liigaa sekä seuraavana vuonna pelattavia EM-karsintoja. Jos – ja hyvin todennäköisesti kun – Suomi ei ensi maaliskuun jatkokarsinnoissa ole, tarkoittaa tämä sitä, että Huuhkajat pelaa sekä maaliskuussa että kesäkuussa kaksi maaottelua – eli friendlya.
Mahdollisuuksia kokeiluihin antavat myös tulevat syksyn ottelut, joskin on tietysti selvää, että niistä halutaan myös pisteitä. Lähtökohta tietysti on, että Liettua ja Malta kaatuuvat kotona. Hollanti onkin sitten haastavampi. Kauden viimeinen ottelu on myös maaottelu, kun vastassa on Andorra.
Tuleva ohjelma antaisi mahdollisuuden kokeilla rohkeasti uusia asioita. Uusia, nuoria kasvoja, mutta myös mitata, missä kokeneet pelaajat menevät. Suomen pelaajarakenne antaa hyvän mahdollisuuden rakentaa sopivaa sekoitusta nuoruutta ja kokemusta, unohtamatta muutamaa ”keski-ikäistä” pelaajaa.
Joka tapauksessa Jacob Friisin keskiviikon tiedotustilaisuus ei peilaa vain tuleviin lokakuun otteluihin. Se tulee antamaan vahvaa osviittaa siitä, missä ovat tavoitteet ja millä pelaajilla niitä tavoitteita lähdetään hakemaan. Kuten aiemmin todettua, seuraavat todella merkitykselliset ottelut ovat edessä vuoden kuluttua, ellei isoa ihmettä tapahdu.
Väheksymättä lainkaan MM-karsintojen kolmea päätösottelua, joista kaksi on kotiyleisön edessä, sekä tärkeitä kokeilupaikkoja, tavallisia maaotteluita, joista ensimmäinen on edessä marraskuussa Tampereella.
Näkökulma: Panu Markkanen