Katri Mattsson sai lokakuussa EM-karsintaottelussa Espanjaa vastaan sata A-maaottelua täyteen. Naisten Liigassa hänellä oli suuri rooli, kun sarjanousija Ilves nappasi hopeaa. Mattsson toimi myös joukkueen kapteenina.

Mattsson voitti urallaan kolme Suomen mestaruutta ja pelasi lisäksi USA:ssa, Ruotsissa, Saksassa ja Norjassa. EM-lopputurnaushuuman hän koki kotikisoissa vuonna 2009 sekä Ruotsissa vuonna 2013.

– Tunnelmani ovat kaksijakoiset. Olo on helpottunut siitä, että olen saanut kerrottua päätöksestäni ihmisille. Olen sinut ratkaisun kanssa, eikä hampaankoloon jää mitään. Olisi ollut kiva jatkaa pelaamista, mutta elämässä on muitakin asioita. Nyt minulla on edessäni uudet haasteet, Mattsson toteaa Palloliiton sivuilla.

– Toiveissani oli, että olisin pystynyt vielä pelaamaan. Polveni on kuitenkin niin huonossa kunnossa, että minun piti olla realistinen. Päätös kypsyi pikkuhiljaa kun tiesin, ettei samanlainen treenaus kuin ennen olisi enää mahdollista. Jouduin tekemään kompromisseja jo viime kaudella.

Mattssonin tällä erää viimeiseksi jäänyt kausi huipputasolla vaati lääkkeiden apua. Polven operointia harkittiin, mutta sen eduista ei koettu olevan tarpeeksi suurta varmuutta.

– Kerroin maanantaina joukkueelle ja kyllä minua alkoi itkettämään. Olen prosessoinut asiaa jo hetken aikaa, mutta siinä vaiheessa se tuntui niin lopulliselta. Tämä on iso asia minulle, olen pelannut jalkapalloa 25 vuotta. Päivääkään en vaihtaisi, nämä ovat olleet upeita vuosia.

– Iso kiitos viime kaudesta Ilveksen Maijulle (Ruotsalainen) ja Ramille (Rosenberg) sekä A-maajoukkueen Andrée Jeglertzille. Pystyimme muokkaamaan harjoitukset niin, että ne sopivat minulle. Pelasin joka ikisen minuutin sarjapeleissä ja EM-karsinnoissa, mutta kun lopetin särkylääkkeet, en ole pystynyt enää juoksemaan ollenkaan. Luonto päätti tämän puolestani, mutta toisaalta sain lopettaa hienoon vuoteen.

Sata A-maaottelua on ennen Mattssonia pelannut Suomessa kuusi naista ja kolme miestä.

– Oli mahtava pelata sadas maaottelu ja varsinkin nyt kun ajattelen, että se jäi viimeisekseni. Lopputulos ei siitä pelistä ollut toivottu (1-2-tappio Espanjalle), mutta minulle se oli todella suuri rajapyykki. On suuri kunnia, että olen saanut laittaa Suomi-paidan päälle sata kertaa.

– Ainahan urheilija miettii jotain yksittäistä suoritusta tai jotain tapahtumaa. Uskon kuitenkin, että sain potentiaalistani hyvin kaiken irti. Olen tyytyväinen ja kiitollinen urastani. Olen saanut kokea ammattilaisen arkea ja toteuttaa nuoruuden unelmani.

Mikä sitten on hänen uransa suurin saavutus? Mitalit, palkinnot vai joku aineettomampi arvo?

– Futis on antanut minulle pitkän listan asioita. Se on elämänkokemusta, kansainvälisyyttä, kielitaitoa, uusia kulttuureja ja ihmisiä sekä aivan ihme retkiä, mihin en olisi muuten päässyt, “Nokso” nauraa.

– Varsinkin ne ihmiset, joita olen saanut futiksen kautta, ovat rikastuttaneet elämääni suuresti. Olen heistä todella kiitollinen. Olen myös päässyt kokeilemaan omia rajojani. Olen nähnyt mihin rahkeeni riittävät ja uskaltanut yrittää, Mattsson toteaa.

Mattssonin haastattelu on luettavissa kokonaan Palloliiton sivuilla.