Euroopan arvostetuin jalkapallon seurajoukkueiden kilpailu, Mestarien liiga, koki ennennäkemättömän muutoksen tälle vuodella. Mestarien liigan voittaja ratkaistaan 20 vuotta tutuksi tulleella tavalla: karsinnat, lohkovaihe, pudotuspelit ja finaali. Mestarien liigassa oli mukana 32 joukkuetta.

Nyt otettiin käyttöön niin sanottu ”sveitsiläinen systeemi”, joka kieltämättä herättää edelleen mielipiteitä puolesta ja vastaan. Joka tapauksessa – joukkueita on mukana enemmän, otteluja on enemmän ja sarjasysteemin kautta jo kilpailun tässä vaiheessa on tarjolla mammuttien kohtaamisia. Toisaalta, isoja ruumiita ei juurikaan sarjavaiheen perusteella tullut ja oikeastaan juuri ne joukkueet, joiden odotettiin putoavan kisasta, myös putosivat.

Yksi iso muutos tuli myös sitä kautta, ettei takaovea ollut enää auki Mestarien liigan lohkovaiheen kolmosille, jotka aiemmassa systeemissä pääsivät jatkamaan euro-seikkailua Eurooppa liigassa ja Eurooppa liigan epäonnekkaille, jotka sen sijaan pääsivät vielä mittelemään Konferenssiliigassa. Nyt joukkueet asemoitiin pysyvästi niihin kilpailuihin, joissa ne syksyllä aloittivat.

Historiallinen Mestarien liiga mullistuksineen palaa kuitenkin pitkältä radalleen. Uutta on se, että kahdeksan sarjavaiheen parasta voivat keskittyä nyt seuraamaan kotisohvilta, kun 16 joukkuetta yrittää päästä vielä jatkamaan kisaa ja haastamaan sarjavaiheen kahdeksan parasta. Tämä polku starttaa tiistaina.

Mestarien liiga perustettiin

Ennen Mestarien liigaa pelattiin Eurooppa Cupia, jonka kautta Euroopan paras jalkapallon seurajoukkue ratkaistiin vuodesta 1955 lähtien. Massiivinen mullistus tapahtui, kun pari sveitsiläistä innovatiivista henkilöä saivat kutsuttua UEFAn johdon neuvotteluihin – ja saivat myytyä ajatuksen Mestarien liigasta. Tämän ajatuksen pontena oli urheilullisesti saada enemmän otteluja isojen välillä ja ansaita lisää rahaa. Nämä seikat eivät toki ole muuttuneet lainkaan sitten 1990-luvun alun.

Rahavirtojen lähteeksi sitten TEAM-marketing -nimiseksi valtavaksi kasvanut konsulttiyhtiö esitteli ”keskittämisen” eli sen, että UEFA (käytännössä TEAM-marketing) myy koko kilpailun televisio-oikeudet eri maan toimijoille eikä seurojen enää tarvinnut huolehtia tästä. Toinen kulmakivi oli, että myös mainosoikeudet myytiin keskitetysti: jokaisella ottelustadionilla oli samojen yhtiöiden mainokset siististi brändättyinä, televisiohaastatteluissa käytetyt taustaseinät näkyivät vähän joka paikassa ja seuran ja/tai stadioneiden omat mainokset peitettiin tai poistettiin. Aluksi tämä herätti epäilyjä, mutta ei kauaa. Seurat huomasivat hyvin pian, että kassakone kilisee hyvinkin iloisesti näiden muutosten avulla.

Toimenpiteisiin kuului myös tunnushymnin tilaaminen, tähtipallologot ja ylipäänsä hyvin pitkälle viety brändäys, sekä vaatimukset tietyistä VIP-palveluista jne. Tämän myötä myös ottelustadioneiden täytyi täyttää Mestarien liigan vaatimukset. Jos ei täyttänyt, niillä stadioneilla ei sitten pelattu. Kompromisseja ei tehty.

Perusrakenne on yhä sama, joskin hallinto on muuttunut. UEFA osti valtaosan TEAM-marketingista jo aikaa sitten, joten periaatteessa kattojärjestö hallitsee Mestarien liigaa täysin. Sitä kautta Nyonissa voidaan myös pitkälle päättää, miten pelataan ja kuinka monen joukkueen voimin.

Matka nykymalliin

Ensimmäisessä Mestarien liigassa 1991-92 pelattiin karsintojen jälkeen kahdessa neljän joukkueen lohkossa. Luonnollisesti kaikki osallistujat olivat oman maansa mestareita. Lohkojen ykköset pelasivat sitten kilpailun päätteeksi finaalin. Tämän jälkeen formaattia hiottiin oikeastaan joka vuosi ja joukkuemäärät kasvoivat. Kaudella 1994-95 oli jo neljä lohkoa, joiden kaksi parasta pääsi pudotuspeleihin ja lopulta finaaliin. Tuo kausi on jäänyt tietysti mieleen Jari Litmasen kansainvälisenä läpimurtovuotena, jonka päätteeksi ”Litti” juhli Wienissä Mestarien liigan voittoa.

1997-98 oltiin paisuttu jo tilanteeseen, jolloin pelattiin kuudessa neljän joukkueen lohkossa. Pudotuspeleihin pääsivät lohkojen ykköset sekä kaksi parasta kakkosta. Seuraavalla kaudella, jossa HJK oli historiallisesti mukana, pelattiin samalla formaatilla. Voiton vei lopulta Manchester United, joka nousi uskomattomasti Bayern Müncheniä vastaan voittoon ottelun loppuhetkillä. Harva sen sijaan muistaa, että ManU pääsi viimeisenä joukkueena pudotuspeleihin eli toiseksi parhaana kakkosena.

Sitten rävähtikin kunnolla. Päätettiin pelata kaksi lohkovaihetta. Kaudella 1999-00 esiteltiin malli, jossa kymmenen suuren maan mestarit pääsivät suoraan ensimmäiseen lohkovaiheeseen sekä kuuden suurmaan sarjan parasta kakkosta. Lohkovaiheeseen otettiin mukaan myös 16 karsintojen kautta tullutta joukkuetta.

Pelattiin kahdeksassa lohkossa, jonka avulla joukkuemäärä puolitettiin. Toisessa lohkovaiheessa pelattiin toiset kuusi ottelua, neljässä lohkossa. Näiden lohkojen kaksi parasta pääsi lopulta mukaan pudotuspeleihin, jotka pelattiin normaalilla kaavalla finaaliin asti.

Tämä vaihe ei kestänyt kuin Mestarien liigan normaalin sopimussyklin, kolme vuotta. Järjestelmään kuuluu, että televisio- ja mainosoikeudet myydään aina kolmen vuoden sykleissä eikä syklin aikana formaattia muuteta. Kahden lohkovaiheen mallia kokeiltiin yhden syklin ajan, sitten se haudattiin.

Kaudella 2003-04 toinen lohkovaihe putosi pois, mutta pudotuspelit laajennettiin neljännesvälieriin. Eli luotiin suurelle osalla katsojista tutuin malli. Kahdeksan alkulohkon kaksi parasta selviytyi pudotuspeleihin ja siitä edettiin sitten aina finaaliin asti. Tämä malli olikin sitten hyvin pienin muutoksin ja pienellä hionnalla käytössä aina tähän vuoteen asti.

Ainakin kolme vuotta

Kuten aiemmin mainittua, Mestarien liigan ajatusmaailmaan kuuluu oleellisesti kolmen vuoden syklit. Niiden, jotka eivät uudesta formaatista pidä, täytyy joka tapauksessa kestää tätä tämän kauden jälkeen vielä vähintään kaksi vuotta. Sopimukset on tehty kolmeksi vuodeksi, joten on myös selvää, että MTV näyttää Mestarien liigaa koko tämän syklin ajan.

Mitä sen jälkeen tapahtuu? Vaikea sanoa, sillä tietyllä tavalla Mestarien liiga on kehittynyt, paisunut, kokeillut ja palautellut pitkin historiaansa. Se on ainakin varmaa, ettei koskaan palata Eurooppa cupin malliin, jossa pelattiin perinteisen cup-muotoisesti ”laaki ja vainaa”-tyylillä alusta loppuun. Eikä myöskään tulla koskaan palaamaan siihen, että Mestarien liigassa pelaisi vain maansa mestarit. Aika nopeasti 1990-luvulla huomattiin, että on paljon kivempi, että esimerkiksi Espanjasta on mukana sekä Barcelona että Real Madrid kuin se, että mukana on Barcelona tai Real Madrid.

Ainakin UEFAn omassa kommunikaatiossa on tuotu esiin, että uusi malli on ollut taloudellisesti kautta aikojen tuottavin. Hyvin todennäköisesti näin onkin, sillä Mestarien liiga ei ole vain eurooppalaisten herkku. Sitä seurataan globaalisti ja rahakkaita televisiomarkkinoita löytyy esimerkiksi Aasiasta. Kauko-Idän valtavat markkinat ovat ottaneet omakseen Mestarien liigan, samoin Arabimaat, joiden kiinnostus räjähti Qatar-lähtöisen Al-Jazeera-kanavan satsauksista 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä. Nykyään valtavaksi paisunut kanavaperhe tunnetaan nimellä BeIN-sport.

Mestarien liiga on lypsävä lehmä, massiivinen brändi, jonka jokavuotinen finaali on oikeastaan ainoa urheilutuote, joka voi mitenkään haastaa NFL:n Super Bowlin. Globaaleissa katsojaluvuissa Mestarien liigassa on päästy hetkellisesti jopa ohi, mutta edelleen Super Bowlia voidaan sanoa maailman suurimmaksi vuosittaiseksi otteluksi, oli mittari mikä tahansa.

Mestarien liigan finaali tulee sitten hyvänä kakkosena. Jää sitten nähtäväksi, onko järjestys pysyvä vai saako pyöreä pallo vielä käännettyä soikean pallon kakkoseksi. Tämän ratkaisee se, miten isoksi ”soccer” tulee kasvamaan MLS:n satsausten ja tulevien MM-kisojen myötä. Jos Yhdysvaltain markkinat kasvavat, voi Mestarien liigan finaali Super Bowlin ohittaa.

Paitsi mainosdollareissa, sillä ainakaan toistaiseksi ei meikäläisessä jalkapallossa mainoskatkoja ole. Mutta kuka tietää, muuttuuko tämäkin vielä jonain päivänä.

Mestarien liiga elää ja voi todella hyvin. Nyt nekin uutta systeemiä vierastavat katsojat voivat olla rauhassa: ollaan siirrytty kilpailun siihen vaiheeseen, että pelataan perinteisesti kaksi ottelua, yksi kummankin kotikentällä ja yhteismaalit lasketaan. Toinen jatkaa, toinen ei.

Lopulta Münchenin Allianz-areenalla voittajajoukkueen kapteeni tulee saamaan käsiinsä kaikkien himoitseman isokorvaisen pytyn. Tämä on sellainen asia, joka ei tule muuttumaan, oli formaatti sitten mikä tahansa.

Timo Walden

UEFAn Media Officer Mestarien liigassa 1999-2019