Toimit nykyisin menestyvänä pelaaja-agenttina. Millainen maine suomalaispelaajilla on tällä hetkellä maailmalla?

– Suomalaiset pelaajat ovat rehellisessä, hyvässä maineessa. Suomalainen ei valita, ei lakkoile, vaan tekee työnsä hyvin. Suomalaiset pelaajat ovat hieman edullisempia, mutta kilpailu on kovaa.

Aina puhutaan nuorten pelaajien siirroista ulkomaille. Milloin pelaaja on valmis siirtymään kotimaan kentiltä isommilla areenoilla ulkomaille?

– Ihmiset on ihmisiä ja erilaisia. Minusta seuraavalle askeleelle voi siirtyä kuitenkin vasta, kun edellinen askelma jo vallattu. Jos ei ole erinomainen Suomessa, niin miten voisi olla erinomainen kovemmassa ympäristössä. Toki joskus valmennus, pelityyli ja -tapa ovat sopivampia muualla. Akatemiat eivät voi olla tie ylöspäin, miten mikään seura Suomessa jaksaa panostaa nuoriin pelaajiin, jos pelaajat lähtevät ilman korvausta nuorina ulkomaille. Akatemiavaihto-oppilasvuosi sen sijaan on erinomainen vaihtoehto. Ulkomailla asuminen kuitenkin kovaa puuhaa joka suhteessa. On helppo puhua muutosta, mutta kun seisoo kassi kädessä lentokentällä, niin pitää olla valmis. Läpimurto, kielitaito eikä mielellään mamman lihapatojen äärestä, vaan jo yksin asuneena. Oma tyttöystävä mukaan auttaa paljon. Jos tyttöystävä ei wannabe…

Millainen prosessi pelaajan siirtyminen Suomesta ulkomaille on pelaaja-agentin roolissa?

– Oikea pelaaja, oikea joukkue, oikea steppi ja pelaajan kanssa tehdyn suunnitelman mukana eläminen. Onnistumisia, malttia, kovaa työtä pelaajalta, tavoitteellisuutta ja valtavaa sitoutumista. Itselläni hyvä tilanne, kun olen hieman isommassa yrityksessä töissä, jolloin kontaktit eivät ole aina omia ja suoria.

Olet toiminut pitkään jalkapallon parissa ja valmentanut myös esimerkiksi Veikkausliigassa. Miten suomalainen jalkapallo on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana?

– Kaikki muuttuu. Olosuhteet ovat muuttuneet, pelaajat satsaavat enemmän, ammattivalmentajien määrä kasvanut, kansainvälisyys lisääntynyt. Seurat tarjoavat paljon parempaa toimintaa. Suuri huoli on kuitenkin kustannusten nouseminen. Jalkapallokin alkaa olla tavalliselle palkansaajaperheelle kallis laji, yksinhuoltajasta puhumattakaan. Yhteiskunnan, yritysten pitäisi, tukea huippu-urheilua, mutta etenkin nuorisourheilua ja löytää systeemi, jossa opiskelijat ohjattaisiin kerhotoiminnan kautta seuroihin. Se on suuri haaste!

Nuorten maajoukkueiden tulokset ovat tänä vuonna olleet surkeita. Oletko huolestunut tilanteesta?

– Totta kai. Vaikka nuorissa voitto ei ole itsetarkoitus, niin tulokset ovat olleet luokattomia, ja selitykset. Samalla olen kuitenkin toisen käden tietojen varassa – en voi ottaa suurempaa kantaa, koska en tunne tilannetta niin hyvin. Sen tiedän, että häviö on häviö ja lopulta kaikki muu on selittelyä. Selitykset miten otamme mukaan tulevia ja hyviä, parhaiden ja isompien sijaan on (kuulemma) ontuva.

Kuka nuorista pelaajista on seuraava Veikkausliigan tähti?

– Paljon on hyviä pelaajia…

Mahtuuko pääkaupunkiseudulle kolme Veikkausliigajoukkuetta?

– Espoo, Helsinki ja Vantaa olisi ideaali. Hongan tapa puhua, arvostella muita ja toimia on todella huolestuttavaa. Palkkakaton vaatiminen kun itsellä ei paukkuja, on surullista. Sekö vie jalkapalloamme eteenpäin, ettei muut satsaa, kun Hongalta loppuu resurssit? Ollaan tasaisen huonoja. Riitainen Oulu ja superfutiskaupunki Kotka toivottaisin tervetulleeksi. Porinkin, kun asiat taas kunnossa. Rovaniemi toivottavasti oppinut. No niin, kysymykseen, kyllä!

Pudotuspelit jalkapallossa. Mitä mieltä olet?

– Panostus Suomen Cupiin ja liigacuppiin riittävät. Minkä helvetin takia meidän pitäisi näyttää tai ottaa suunta ensimmäisenä Euroopassa. Tyypillinen ja helppo selitys, kun selittää pitää.

Miten Veikkausliigaan saadaan enemmän yleisöä katsomoihin?

– Peliolosuhteita kehittämällä, kentät kuntoon ensin, harjoitusolosuhteita parantamalla, ammattimaisuuden lisäämisellä. Olemme matkalla, mutta ei ole valitettavasti poppakonsteja. Jos Ruotsissa kysytään miksi kansa käy peleissä, niin kukaan ei tiedä. Tarvitsisimme myös paremmat TV-pelit studioineen ja kunnon ajankohtaisohjelman näiden vasurilla tehtyjen sijaan. Veikkaus?

Veikkausliigan tarinat ja sankarit -kirjassa Tero Karhu kertoi “källistä”, jonka Jokerien pelaajat tekivät sinulle. Eli joku laittoi nimelläsi myyntiin edullisen auton ja joudut vastaamaan satoihin puheluihin tämän takia. Pääsitkö ikinä kostamaan?

– Se joku oli aina Tero Karhu tai Ville Sihvonen. Terolle kostettu vuosien saatossa ja johdan varmasti. Hienoa kuitenkin, että Terosta on kasvanut yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Miehestä, joka lensi omista levyjulkkareistaan ulos… futiksen ansiota ihan varmasti.

Olet pyrkimässä Helsingin Valtuustoon Vasemmistoliiton (Sit.) listoilta. Mikä saa jalkapallomiehen yrittämään mukaan politiikkaan?

– Kiinnostus Stadimme liikunta/urheilupolitiikkaan, nuorten kerhotoimintaan ja muutamaan muuhun kasvatukselliseen asiaan. Syrjäytyminen ja ei-rasismille, oikealle, myös puolueen selkänojaa, pienestä huolehtiminen. Sitoutumattomuus taas antaa mahdollisuuden omiin käsiin ja jalkoihin. Yrittäjäkommari…

Millaisiin asioihin haluat vaikuttaa?

– Edellä mainitut. Olen utelias ja jopa innostunut. Mitään suurta poliittista manifestiä ei ole kehitteillä tai tulossa. Luotan vaikeissa asioissa Paavo Arhinmäen arvoihin ja asiantuntemukseen, mutta en aio aina painaa vasenta nappia.

Millä tavalla valtuustossa pystyisi vaikuttamaan jalkapallon kehittymiseen Helsingissä?

– Tarvitsemme paikkoja liikkua, tarvitsemme seuroille kaupungin kenttiä omaan toimintaan. Tekonurmet tarjoavat oivan mahdollisuuden ja surullisena lueskelen “Pelaaminen sallittu vain virallisilla vuoroilla” – kylttejä. Eiköhän se Forssellin porttikonkiharjoittelu voisi jo jäädä. Vuosaaressa Kartanon alue oiva esimerkki liikunta-alueesta, vain Viikinkien omat kentät puuttuvat!