Huuhkajien maalivahti Viljami Sinisalo päätti ensimmäisen kautensa Skotlannin megaseura Glasgow Celticissä kahteen pokaaliin. Ylämaiden kolmesta kilpailusta Valioliiga ja liigacup päättyivät Celticin voittoon, mutta cup lipesi finaalitappion myötä Aberdeenille.
– Tietenkin se jäi vähän harmittamaan. Seurassa halutaan voittaa kaikki mahdolliset mestaruudet. Ehkä loppujen lopuksi kaudesta jäi suhteellisen hyvä fiilis, tuplamestaruus kuitenkin. Triplaa lähdettiin hakemaan, jos rehellisiä ollaan. Muuten jäi ihan positiivisen mietteet. Oli kiva päästä pelaamaan loppukaudesta ja sain kokea, millaista on olla Celtic-maalivahti, Sinisalo sanoo.
Sinisalo istui pitkään vain penkillä Valioliigalegenda Kasper Schmeichelin pelatessa. Tämän loukkaantuminen avasi kuitenkin hänelle mahdollisuuden päästä pelaamaan.
– Viimeisestä kymmenestä pelistä taisin pelata seitsemän. Ensi kaudella tulee varmasti enemmän minuutteja. Olen tyytyväinen siihen, mitä sain loppukaudesta pelattua ja niin sanotusti aikaan.
Tuntuvatko pokaalit yksilötasolla enemmän voitetuilta, kun itsekin pelasit?
– Totta kai! Sehän on ihan itsestään selvää. Pääsin pelaamaan pelin, jossa liigamestaruus ratkaistiin, niin se tuntui vähän makeammalta. Kun pääsi nostamaan kannua, sitä nosti vähän paremmalla omallatunnolla, kun voittamiseen oli laittanut jotain. Olihan se kivaa! En ollut toistaiseksi voittanut mitään ennen. Nyt olen paikassa, jossa voittamista voisi jatkaa. Tuntui kivalta, kun olin päässyt pelaamaan vähän enemmän.
Mitä valmennusjohto sanoi sinulle, kun kävi selväksi, että pelaat?
– Aika perusjuttuja, mitä kaikki olettaisikin, että sanottaisiin: ”Olet valmis, ei tarvitse tehdä mitään erityistä. Olen treenannut meidän kanssamme seitsemän kuukautta.” Olen kuitenkin pelannut sata peliä saarella ja tiedän sen jalkapallon. En mennyt ensimmäistä kertaa pelaamaan. Ei tarvinnut mitään sinänsä muuttaa. Tietysti noin isossa seurassa painetaso on korkeampi kuin missä olen ennen ollut. Se on ehkä se suurin juttu. Kaikilta tuli positiivista juttua, että ole oma itsesi, se mikä olet ja pelaa omalla persoonallasi, jolla olet pelannut tähänkin asti ja sillä pääsee pitkälle.
Kokemuspankkiin tuli myös verivihollisen Rangersin kohtaaminen ja vieläpä vieraskentällä.
– Aikamoinen hornankattila! Tuli kylmiä väreitä, kun käveli ulos. On se siisti tapahtuma! Ei tullut jännitystä vaan tunne, että nyt on siistiä. Olen sen päässyt kokemaan. Vaikka uralla ei tekisi hirveästi mitään muuta, on tuo kokemuksena ihan kiva. Tähtään tietenkin huomattavasti korkeammalle, ja haluan päästä pelaamaan tuollaisissa peleissä todella paljon. Toivottavasti tuo oli ensimmäinen monesta. Se oli makea kokemus, Sinisalo innostuu.
– Oli vielä makeampi kokemus, kun 95 prosenttia oli kotikannattajia ja viisi prosenttia meidän. Se 95 prosenttia vihaa ja viisi prosenttia rakastaa. Se oli kaikille sellainen juttu, että jos sen vain pääsisi kokemaan katsomosta tai kentältä. Tulen varmasti muistamaan sen. Ensimmäinen kerta muistuu varmasti.
Suunnitelman mukaan mennään
Sinisalo uskoo, että ensi kausi tuo enemmän minuutteja. On selvää, että kun hän on 23-vuotias ja Schmeichel 15 vuotta vanhempi, niin suomalainen edustaa seuran tulevaisuutta ja tanskalainen Valioliiga- ja FA cup -mestari on oppi-isän asemassa.
– Kasperilla on vuosi jäljellä, itselläni neljä vuotta. Katsotaan, mitä tapahtuu. Minuutteja tulee varmasti enemmän kuin tällä kaudella. Minähän en sitä päätä, koitan vain pelata mahdollisimman hyvin, kun sauma tulee ja treenata mahdollisimman hyvin. On valmentajan päätös, kuinka paljon niitä minuutteja tulee, hän sanoo.
– Suunnitelman mukaan edetään. Olen nuori maalivahti, 15 vuotta nuorempi Kasper. Vasta 23 ja uraa on paljon jäljellä. Suunnitelma on aika selkeä ja se on, että jonain päivänä olen ykkösmaalivahtina ja se avaa ovea maajoukkueenkin puolella. Totta kai haluaisin pelata nyt, mutta aina asiat eivät mene, niin kuin haluaa. Pitää vain tehdä töitä, ja kun se päivä tulee, olla valmis.
Sinisalon ura on kulkenut pitkään vakaalla polulla. Aston Villassa hän imi oppia huippumaalivahdeilta, Celticissä hän kehittyy oman idolinsa vierellä ja maajoukkueessa hän katsoo ylöspäin kapteeni Lukas Hradeckya.
– Schmeichel on ollut yksi jalkapalloidoleistani nuoresta asti. Olen katsonut häntä televisiosta paljon. En sano, että olemme samanlaisia maalivahteja, mutta hän on tehnyt urallaan asioita, joita haluaisin itsekin saavuttaa. On makeaa oppia häneltä ja monelta, joita olen katsonut televisiosta: Emi Martinez, Pepe Reina, ”Lukea” tietenkin ja Schmeicheliä. On ollut hienoa ottaa jotain jokaiselta maalivahdilta ja muovata itsestään sitä, millainen maalivahti haluaa olla jonain päivänä.
Maajoukkueessakin hän kasvaa ykkösvahdin asemaa kohti. Kärsivällisesti, mutta kuitenkin. Jonain päivänä täytettäviksi tulevat mitä todennäköisimmin Hradeckyn saappaat.
– Lukas on ollut todella iso hahmo koko suomalaiselle jalkapallolle. Yksi kaikkien aikojen jalkapalloilijoista, ei vain maalivahdeista. Hän on tehnyt suomalaiselle jalkapalloilulle ja maajoukkueelle todella paljon. On kivaa treenata hänen kanssaan ja yrittää oppia kaikki pienetkin asiat, joita häneltä ehtii oppia. Toivottavasti pystyisin tekemään jotain sinne suuntaan, mitä Luke on tehnyt suomifutikselle. Se on unelma, ja siihen tähdätään joka päivä, Sinisalo sanoo.
Panu Markkanen
Viljami Sinisalo kertoo Huuhkajien maalivahtitilanteesta Sportivo TV:n videohaastattelussa.
