Suomalaispelaajien vähyyttä Euroopan kärkiliigoissa on harmiteltu paljon. Päättyneellä kaudella viidessä suurimmassa sarjassa – Valioliiga, Serie A, Bundesliiga, La liiga ja Ligue 1 – pelasi vain kolme suomalaista. Bayer Leverkusenin Lukas Hradecky ja Augsburgin Fredrik Jensen oikeasti pelasivatkin läpi kauden, kun taas Venezian Jesse Joronen istui syksystä saakka penkillä.
Joel Pohjanpalon ja Palermon nousutaistelu Serie A:han oli Suomessakin jalkapallofanien seurannassa, mutta yksi suomalaisittain tärkeä liiganousu jäi lähes noteeraamatta, kun Tuomas Ollilan Paris FC nousi Ranskan pääsarjaan.
– Oli se aika huikeaa. Asetimme kauden alussa joukkueen kanssa tavoitteen. Kausi lähtikin hyvin käyntiin ja tavoite oli realistinen. Olimme koko kauden kolmen kärjessä. Se oli jännittävää ja tasaista. Oli aika tiukkaa. Tuolla pistekeskiarvolla pitäisi nousta joka vuosi, ja nyt meni todella tiukoille. Kolmen kärki oli niin tiukka, että meni todella jännäksi. Se oli hieno kokemus. Seuran kannalta hienoa ja omalta kannalta ikimuistoinen juttu, kertoo Ollila noususta Kymppipaikalle juhannuksen alla.
Mitä sanot kaudestasi ja omasta roolistasi joukkueessa?
– Minulla oli kovaa kilpailua paikasta ennen kauden alkua yhden kaverin kanssa. Otin paikan, mutta tammikuussa seura osti uuden pelaajan muutamalla miljoonalla kilpailemaan kanssani. Sen jälkeen peliaika väheni, ja siihen en ollut tyytyväinen. Kokonaisuutena voitimme koko ajan pelejä, niin oli vaikea vaihtaa kokoonpanoa. Olisin halunnut pelata loppukaudesta enemmän, mutta olen todella tyytyväinen siihen, että nousimme, ja seuran ja oma tavoite saavutettiin.
Kohtasit siis kovan jalkapalloammattilaisen arjen?
– Kyllä. Sitä se on tuolla koko ajan. Joka pelipaikalla on samanlaista vääntöä. Jokaiselle pelipaikalle on kaksi hyvää pelaajaa. Sellaista futisammattilaisuus on, tämä kuuluu asiaan.
Mitä ajattelet siitä, että nousunne jäi Suomessa aika vähälle huomiolle?
– Olisi kaiken Suomen futiksen kannalta parempi, jos asioita uutisoitaisiin vähän isommin, mutta eipä se hirveästi kiinnosta. Keskityn omaan juttuuni ja en enää lue uutisia kauheasti. En ole miettinyt asiaa.
Upporikkaassa omistuksessa
Paris FC ei kuulu nimenä maansa suuriin jalkapalloseuroihin, mutta seuran taustoilla on valtavat resurssit. Seuran omistaa Arnault’n miljardööriperhe, joka sijoittuu talouslehti Forbesin maailman rikkaimpien listalla sijalle viisi.
Seuralla on siis, millä panostaa tulevan kauden joukkueeseen. Tämä on myös aikomus, sillä miljardöörit tyytynevät varsin harvoin keskinkertaisuuteen.
Millaisia puheita ensi kauden joukkueesta on mahdollisesti käyty?
– Uudet omistajat tulivat viime syksynä, ja tavoitteet ovat isot. Heillä on iso lompakko, jota avata. Olen kuullut aikamoisia juttuja, keitä ollaan hommaamassa. Huhujen mukaan lähemmäs 50 miljoonaa laitetaan uusiin pelaajiin. Vielä ei ole julkaistu mitään, mutta kilpailutilanne ja joukkue menevät aika lailla uusiksi. He eivät tavoittele mitään sarjassa säilymistä, vaan halutaan kilpailla europaikoista.
– Tavoitteista ei ole puhuttu jengin kanssa, mutta omistajat ovat tehneet selväksi, että he ovat kunnianhimoisia, haluavat päästä huipulle ja oikeasti kilpailla PSG:n kanssa. Hommat tulevat muuttumaan parempaan suuntaan.
Miten upporikas omistuspohja näkyy seuran arjessa?
– Stadion vaihtuu ensi kaudeksi, eli siinä se näkyy heti. Meillä on todella hyvä stadion ensi kaudeksi. Treenikeskus on ollut todella hyvä, mutta kai sekin laitetaan uuteen uskoon. En tiedä, kuinka nopeasti se tapahtuu, mutta kuulin siitäkin. Kaikki asiat koitetaan nostaa maksimaaliselle tasolle. Asiat ovat ihan hyvin, mutta kaikkein pienimpiäkin asioita koitetaan parantaa.
Miltä oma tulevaisuutesi näyttää?
– Kauden jälkeen oli keskusteluja. Seura sanoi, että he ovat tyytyväisiä ja haluavat, että jään. Se on se, mitä olen kuullut viimeksi, mutta sen jälkeen on tullut puheita siitä yli 40 miljoonasta. En tiedä, pitääkö tämä paikkansa, mutta pitää käydä keskustelut uudestaan, että mitä tapahtuu.
Millaisena asiana futaajana pitäisit sitä, että pelaisit Euroopan top5-liigaa ensi kaudella?
– Kyllä se on kova juttu ja olen tavoitellut sitä pienestä asti. Se olisi unelma ja hieno tilanne. Olen valmis kilpailemaan ja laittamaan itseni likoon. Pitää tietenkin miettiä, mikä on järkevintä itselle. On tärkeää, että pelaan paljon. Pitää punnita kesän aikana, mikä on fiksuinta, mutta se olisi todella huikeaa.
Kovalla tasolla
Ollila on pelannut Pariisissa nyt puolitoista kautta siirryttyään seuraan tammikuun 2024 siirtoikkunassa. Hänen siirtonsa kovan jalkapallomaan toiselle sarjatasolle on yksi varsin monista suomalaispelaajien siirrosta. Sinivalkoisia futaajia on viime aikoina nähty mm. Englannin Championshipissa, 2.Bundesliigassa, Serie B:ssä ja Ligue 2:ssa.
Oletko puolentoista vuoden perusteella tyytyväinen ratkaisuusi lähteä juuri Paris FC:hen?
– Olen tyytyväinen, mutta koska olen kunnianhimoinen ja odotukset ovat kovat, asiat voisivat aina mennä paremminkin. Olen kuitenkin tyytyväinen ja aika siellä on ollut hyvää.
Oletko sitä mieltä, että monia suomalaispelaajien siirtoja kovien jalkapallomaiden toisille sarjatasoille ei pitäisi lainkaan väheksyä?
– Minusta tuntuu, että he, jotka ymmärtävät jotain jalkapallosta, tietävät sarjojen kovuuden. Ehkä heille, jotka eivät tiedä asioista hyvin, Saksan, Englannin tai Ranskan toinen sarja ei kuulosta niin hienolta. Ne ovat kovia ja kilpailullisia sarjoja, niin ehkä siihen nähden ihmisillä voi olla ennakkoluuloja. Tiedän, että ihmiset, jotka tietävät futiksesta, arvostavat niitä todella paljon.
Takaisin Huuhkajiin
Ollila on pelannut viisi A-maaottelua. Niistä viimeisin oli meneillään olevat MM-karsinnat avannut Malta-ottelu. Vähentynyt vastuu kevään mittaan jätti miehen ulos päävalmentaja Jacob Friisin miehistöstä kesäkuun peleissä.
Miten kuvailisit kesän ja syksyn tärkeyttä siinä mielessä, että saisit syksyllä kutsun maajoukkueeseen?
– Ovathan ne todella tärkeitä. Olen puhunut valmennuksen kanssa siitä, että se, että pelaan, on kaikista tärkeintä. Juuri siinä mielessä pitää miettiä tulevaisuuden kuviot kuntoon. Minulla on kova kunnianhimo ja haluan pelata paljon. Pitää katsoa, mikä on fiksuinta. Totta kai kesä ja syksy ovat todella tärkeitä. Syksyllä on tulossa todella siistejä maajoukkuematseja. Ihan ehdottomasti pitäisi siellä olla ja tavoite on olla siellä. Se tarkoittaa, että seurajoukkueessa pitää pelata ja saada hyviä näyttöjä. Sillä se tulee.
Millä ajatuksin seurasit Huuhkajien Puola-voittoa ja Pikkuhuuhkajien EM-kisoja?
– Seurasin kisoja ja otteet olivat lupaavia. Vaikka Pikkuhuuhkajat eivät päässeet jatkoon, he pelasivat hyvän turnauksen ja voivat olla tyytyväisiä. Asiat olisivat voineet mennä toisinkin, mutta he antoivat kaikkensa ja peli näytti hyvältä. Puola-voitto oli todella tärkeä ja esitys oli solidi. Siitä ei ole mitään huonoa sanottavaa.
Pikkuhuuhkajien vanheneminen ikäluokastaan tarkoittaa sitä, että kilpailu syksyllä maajoukkuepaikasta on entistä kovempaa…
– Näinhän se on, ja kilpailuhan kehittää. Kun on kovia äijiä, joiden kanssa kilpailee, se haastaa itseä, ja tekee hyvää kaikille pelaajille ja Suomen maajoukkueellekin.
Ollila aloittaa valmistautumisen kauteen Paris FC:n kanssa heinäkuun alussa.
Haastattelu: Panu Markkanen
