Toni Koskelan valmentama Kalmar FF varmisti viime viikonloppuna sarjanousun ensi kaudeksi Ruotsin Allsvenskaniin. Viimeinen suoran nousun uhkaaja, kolmanneksi ja karsijan paikalle jäävä Örgryte kaatui vieraissa 2-0, ja näin Kalmar palaa pääsarjaan vain yhden Superettanissa vietetyn kauden jälkeen.

Joukkuetta oli lauantain vierasottelussa kannattamassa tuhatkunta fania, ja ilta huipentui kotiinpaluun jälkeen minnekäs muualle kuin Kalmarin Larmtorgetille. Kausi päättyy tulevana lauantaina kotiotteluun Falkenbergia vastaan, ja Kalmar pelaa tuossa ottelussa vielä Superettanin voitosta.

Koskela on voittanut päävalmentajana kolme Suomen mestaruutta, yhden Suomen cupin ja liigacupin ja vienyt HJK:n Eurooppa-liigan ja Konferenssiliigan lohkovaiheisiin ollen näin yksi maamme menestyneimpiä jalkapallovalmentajia. Kymppipaikka tavoitti Koskelan tämän matkalta aloittamaan tiistain työpäivää.

– Totta kai fiilikset ovat hyvät. Jokaiseen kauteen mahtuu aina niin paljon tapahtumia, hyviä ja huonoja päiviä, niin aina, kun tavoitteet saavutetaan, niin hyvähän se fiilis totta kai on, hän aloittaa.

Hyviä päiviä taitaa olla takana enemmän kuin huonoja, koska tulos on tämä?

– Totta kai. Mutta pelasimme paljon tasapelejä vieraskentällä. Suurin vahvuutemme oli se, että olimme aika stabiileja. Tulokset eivät kauheasti heiluneet hyvänä tai huonona päivänä. Emme olleet kenestäkään pelaajasta riippuvaisia. Vaikka välillä tärkeitä pelaajia oli sivussa, niin pystyimme tekemään riittävää tulosta. Siinä oli vahvuutemme, vaikka oli vaikeitakin hetkiä. Elokuussa pelasimme neljä voitotonta peliä putkeen.

– Jouduimme kasaamaan joukkuetta kesällä puolittain uudestaan. Lähdimme sarjaan kohtalaisen kapealla ringillä etenkin hyökkäyspään osalta. Jouduimme kesällä reagoimaan tilanteeseen parin loukkaantumisen takia, hommaamaan uusia pelaajia ja tuomaan ideaalitilanteeseen nähden ehkä liian monta pelaajaa. Siitä huolimatta olimme kohtalaisen stabiileja. Siinä oli vahvuutemme, jonka takia pärjäsimme niin hyvin.

Seuralle tämä lienee myös iso asia, että nousette takaisin heti ensimmäisellä kaudella?

– Totta kai. Sehän ei ole helppoa. Vuonna 2000 taitaa olla ainoa kerta, kun molemmat pudonneet seurat nousivat. Silloin ne kaksi seuraa olivat Malmö ja Djurgården. Muuten Degerfors taitaa olla ainoa, joka on pystynyt nousemaan suoraan.

– Sarja on hyvin tasainen ja suora nousu ei ole ollut missään tapauksessa normi verrattuna vaikka Suomeen. Usein tullaan takaisin suoraan, kuten KTP ja FC Lahti. Siinä mielessä se on iso juttu. Superettanissa on monta isoa seuraa, jotka ovat jämähtäneet sinne putoamisen jälkeen. Nousu on jatkuvuuden kannalta tärkeä juttu.

Oliko se yllätys, että noin kova maan toinen sarjataso löytyy niinkin läheltä kuin Ruotsista?

– Ei. Sarjakärki vertautuu Veikkausliigan kärkeen. Meillä on monta pelaajaa, jotka menisivät avaukseen Veikkausliigan parhaissa seuroissa ja varmasti myös toisin päin. Samoin Västeråsilla (toisena sarjassa, toim. huom.) ja Örgrytellä.

– Sarja on laaja. Allsvenskanissa on 16 seuraa ja Superettanissa myös 16, niin vaikka taso on laajempi kuin Suomessa, niin skaala siinä, että ei pelkästään millaisia joukkueita, vaan myös millaisia olosuhteita on, on laaja. On pitkiä reissuja ja nyt Örgrytessä oli 7000 katsojaa ja Helsingborgissa sitä samaa luokkaa. Sitten mennään jonnekin, missä on 400 katsojaa. Siinä on niin laaja skaala.

– Se tekee sarjasta niin tasaisen ja sellaisen, että tulee yllättäviä tuloksia. On hyviä pelaajia ja joukkueita, mutta skaala on niin laaja, että – jätetään nyt mainitsematta paikkakuntia – kaikkialla ei ole samanlaista, kun pelataan 7000 katsojan edessä.

Millaisena henkilökohtaisena saavutuksena tätä nousua pidät?

– Kaikkia saavutuksia on vaikea verrata keskenään. Kaikki tuntuvat yhtä hyvältä. Mutta jos ajattelen ihan puhtaasti omaa itseäni ja omaa cv:täni, niin olen tässä ensimmäistä vuotta, seuralla on alla iso yllätys ja iso katastrofi, eikä ole normi, että noustaan suoraan takaisin, niin itselleni tämä on ensimmäinen onnistunut merkintä cv:hen ulkomailla. Totta kai nämä ovat tärkeitä asioita.

Ei vain selviytymään

Koskela kuuluu hiljalleen kasvavaan ulkomailla valmentavien suomalaisten jalkapallovalmentajien kaartiin. Hän aloitti ulkomaiden kierroksensa Kyprokselta Aris Limassolista, ja on ensi kaudella toinen kahdesta suomalaisesta Allsvenskan-päävalmentajasta Jani Honkavaaran ohella.

Oletko ajatellut asiaa siten, että jokaisen suomalaisvalmentajan onnistuminen on hyväksi kaikkien näkyvyyden kannalta?

– Totta kai ymmärrän tuon näkökulman ja se on ihan selvää, että jokainen onnistuminen on hyvä asia suomalaiselle futikselle. En ehkä ajattele ihan noin. Enemmän katson omasta vinkkelistäni, mutta ymmärrän toki tuon ajatuksen.

– Se on ilman muuta tärkeää, että kun suomalaiset saavat mahdollisuuksia, on tärkeää onnistua, koska se voi poikia mahdollisuuksia seuraaville. Myös pelaajat saattavat saada parempaa näkyvyyttä. Ymmärrän ilman muuta tuon näkökulman.

Kausi on totta kai kesken, mutta oletko ehtinyt ajatella sitä, että kohtaat esimerkiksi Jani Honkavaaran ensi kaudella?

– Enemmän tämä on sitä, että nyt alkaa kova työ, että saamme jalkeille sellaisen joukkueen, joka ei mene vain selviytymään, vaan että pystymme myös kilpailemaan siinä sarjassa. Sen rakentaminen on päällimmäisenä mielessä, kun tätä lähdetään työstämään eteenpäin.

Kaikesta päätellen voitaneen sanoa, että nautit jalkapalloelämästä Ruotsissa?

– Olisi tyhmää sanoa, että tällä hetkellä on enemmän murheita! Kaikki on sillä tavoin hyvin, ja koko perhe on viihtynyt täällä hyvin. Ensi vuonna olemme mukana paremmassa sarjassa, niin totta kai se on olennainen asia siihen, että tässä paikassa viihtyy.

Superettan päättyy lauantaina täyteen kierrokseen.

Haastattelu: Panu Markkanen