Teemu Penninkangasta ei nähdä enää ensi kentällä Veikkausliigassa. Pitkän linjan liigapelaaja ilmoitti Instagram-tilillään, että mittava ammattilaisura on paketissa.

Miehen ääni on tyyni ja rauhallinen, kun hän kertaa tunnelmiaan Kymppipaikan haastattelussa uutisen julkituonnin jälkeisenä päivänä.

– Päällimmäinen fiilis on pieni haikeus, mutta kuitenkin myös huojentuneisuus. Olenhan tiennyt tämän homman pidemmän aikaa. Tein päätöksen viikko-pari sitten, eli se ei tullut nyt itselleni uutena infona. Kun laitoin julkaisun, ja tuli plärättyä vuosia taakse päin, niin sieltä löytyi sellaista, mitä aloin itsekin muistella uudestaan. Olen haikea ja huojentunut, mutta päällimmäisenä on myös kiitollisuus siitä, että olen saanut näin pitkään tätä tehdä.

– Ne ovat fiiliksiä, joita pyörittelen. Julkaisun myötä huomaan, kuinka paljon ihmisiä on seuraillut minun pelihommiani, niin kyllä se kiitollisuus puskee väkisin läpi.

Oliko päätös helppo vai vaikea?

– Sanoisin, että se oli aika helppo. Olen syksyn mittaan sitä aika suoraan puhunutkin, että on aika vaikeaa jatkaa ammattilaisena, kun Helsingistä ei ole hinkua lähteä pois. Gnistanissa ei tullut jatkoa, niin kyllähän siinä vaiheessa kauden jälkeen olen alkanut tätä prosessoida, että ehkä asia on näin. Jalkapalloon olisi halua, mutta niin on muihinkin juttuihin enemmän. En halunnut enää lähteä mihinkään pelkän futiksen perässä. En pysty enää pelaamaan Helsingissä pääsarjatasolla, niin sitä myöten päätös oli aika helppo.

– Ykkösliiga ei innosta itseäni yhtään. Se vaatisi tosi kovaa työntekoa ja aikaa muilta jutuilta, mutta korvaus on niin vähäistä, että muitakin juttuja pitäisi olla. Sellainen kuvio ei kiinnosta itseäni. Kun vaihtoehtoja, joita itsellä tässä elämässä on, hetken pyörittelee, niin valinta oli loppujen lopuksi aika helppo. Nyt on minun aikani siirtyä pääsarjajalkapallosta pois, mutta niin kuin sanoin postauksessanikin, niin mitään ”Kiitos futis” -postausta en halunnut tehdä, koska sitähän tämä ei tule olemaan. Futis jatkuu ehdottomasti, mutta ammattilaisena se on aika päättää.

Pidetty liigajyrä

Penninkangas on Suomen mestari ja kaksinkertainen Suomen cupin mestari. Ottelusarakkeen lukema on kolmenumeroinen ja alkaa kakkosella.

Saitko uraltasi sen, mikä oli otettavissa?

– Kyllä sain. Tämän verran oli otettavissa, ja se tuli. Totta kai siellä on jotain sellaisia juttuja, joita aina mietiskelee, että josko olisi mennyt noin tai näin, mutta turha sellaista on mietiskellä. Elämä rullaa, ja joskus tapahtuu asioita, jotka eivät ole välttämättä itsestäkään kiinni, mutta sen mukaan mennään. Olen tyytyväinen uraani. Jos mennään vuosia taakse päin ja lapsuuteen, niin ei minulla ollut koskaan realistisia unelmia, että voisin pelata ammattilaisena. Jos sinne peilaa, niin olen todella tyytyväinen ja kiitollinen tästä urasta. Itselläni se riitti kotimaisessa futiksessa liigajyrän statukseen, mutta olen ylpeä myös siitä.

Liigajyrä-sanaan liittyy myös se, että sen tittelin saavuttaakseen pitää pelata pääsarjassa pitkään, eikä termi ole pelkästään vähättelevä. Penninkangas myöntää todenneensa saman kaksijakoisuuden.

– Se on myös asia, josta pitää muistuttaa itselleni, että siinä on se positiivinen puoli. On siinä myös tavallaan se puoli ja kalskahdus, – varsinkin Suomessa, jossa ulkomaat on aina tavoite – että jos olet liigajyrä, et ole pystynyt tekemään uraa ulkomailla, vaan ”jäänyt” liigajyräksi. On siinä kuitenkin saavuttanut sen statuksen, että on pystynyt pelaamaan pitkään pääsarjatasolla kotimaassa. Tuo on sana, joka herättää itsessä kummankin puolen tunteita.

Mikä on sen taustalla, että olet ollut seuroissasi varsin pidetty pelaaja?

– Pitäisi varmaan kysyä muilta ihmisiltä, mutta jos yritän arvioida itseäni, niin ehkä olen aika helposti lähestyttävä ja vaikka kopissa kaikki ollaan jalkapalloilijoita ja siellä on paljon erilaisia persoonia, niin tulen kaikkien kanssa mielestäni hyvin toimeen. Kentällä – mikä on näkynyt peleissäkin – olin aina hyvällä asenteella ja annoin kaikkeni. Sama oli treeneissä. Vedin aina täysillä ja ehkä sitä arvostetaan pelaajatyyppinä ja muita juttuja ihmisenä.

Kulta ei ole kovin saavutus

Yksi seikka Penninkankaan pidettävyyden taustalla paljastunee myös miehen mainitessaan uransa kohokohdan. Hän pelasi joukkueelle ja sai ”kicksinsä” onnistumisista, ei ensisijaisesti titteleistä.

Mitä pidät urasi kohokohtana?

– Kausi 2022 on tullut useamman kerran sanottua, mutta se se on. Vaikka kausi (FC Lahdessa, toim. huom.) oli vaikea, siinä on se aspekti, että minulla oli koko ajan todella hyvä fiilis pelata. Kun häviää paljon pelejä, vaikuttaa se henkisesti jollain tasolla. Taas jos on omasta tekemisestä itsevarma ja hyvä fiilis, se ei tapa ikään kuin sitä omaa meininkiä. Pystyin vetämään hyvän kauden -22, ja kun se päättyi siihen, että pystyin olemaan itse ratkaisemassa Lahden säilymistä, niin se teki siitä itselle merkityksellisimmän kauden ja siltä se on tuntunut sen jälkeenkin. Se merkitsi ihmisille paljon.

– Toki Lahden tilanne on nyt vaikea. Divaristahan he ponnistavat tulevalla kaudella. Silloin, kun säilyttiin, se tuntui olevan lahtelaiselle futikselle ja lahtelaisille urheilun ystäville ja kaikille iso juttu! Se teki siitä itselleni merkityksellisen. Toki siinä oli henkilökohtaisia saavutuksia. Olin fanien äänestämä ja seuran puolesta vuoden pelaaja. Kokonaisuudessaan kausi ja sen loppu tulevat mieleen.

– On toki muitakin yksittäisiä juttuja. Kausi 2016 SJK:n kanssa oli minulle ensimmäinen kokonainen Veikkausliigassa ja läpimurtokausi. Se puskee myös hyvin pintaan, siellä on Suomen cupin voitto ja pronssimitali. Tuli palkintojakin samana vuonna ja pääsin hyvin veikkausliigajalkapalloon mukaan. Se on jäänyt mieleen. Toki Interissä tuli 2018 Suomen cupin voitto. Se oli sellainen yksittäinen tapahtuma. Kausi oli pelillisesti huono, mutta cupin voitto oli yksittäinen onnistuminen, ja siitä otettiin kaikki irti aikoinaan!

Suomen mestaruutta Penninkangas ei nosta tikun nokkaan mestaruuskauden vähäisen roolinsa vuoksi.

– SJK:n kanssa tuli menestystä alkuun: Veikkausliigan voitto. En ole ikinä pystynyt pitämään sitä henkilökohtaisesti hienona juttuna, kun rooli oli sen verran pieni vielä silloin, kun voitimme 2014 hopeaa ja 2015 kultaa. Yksittäisiä pelejä siellä täällä, niin en osaa pitää sitä niin suuressa arvossa kuin sitä, että pelaa koko kauden läpi ja saavuttaa sitten jotain. Se tuntuu aina henkilökohtaisesti isommalta ja paremmaltakin.

Raota tulevaisuuden verhoa. Mitä sieltä paljastuu?

– On tässä niitäkin asioita suunniteltu ja viime vuoden lopusta ja tämän vuoden alusta aika aktiivisesti viety eteenpäin. Sen verran voin sanoa, että lauantaina kuullaan jo jotain jatkon suhteen! Jotain tulee julki, mutta en viitsi vielä paljastaa, että mitä!

Haastattelun jälkeen Penninkangas julkisti jatkavansa pelejä Gilla FC:n riveissä.

Haastattelu: Panu Markkanen