Ammattilaisjalkapalloilijan joululoma on lyhyt, jos sellaista on lainkaan. Kreikan Superliigan Asteras Tripolisissa pelaavalla Huuhkajatopparilla Robert Ivanovilla se kesti Suomen visiitin osalta vajaan viikon. Viimeinen liigaottelu oli joulukuun 20. päivänä Aris Thessalonikia vastaan ja pelit jatkuvat Kreikan cupissa tammikuun seitsemäntenä päivänä.

– Pääsin viettämään joulun perheen kanssa ja käymään Suomessa. Nopeasti se meni. Olin Suomessa vajaan viikon, ja oli aika haipakkaa. Fysiikkavalmentajalta tuli ohjelma, ja vähän piti tehdä hommia. Ehkä se ihan hyväkin. Viikossa ehtii vähän tatsi jo putoamaan. Vähän piti juosta, mutta oli ihan hyvä saada kinkut sulamaan, kertoo Ivanov Kymppipaikalle jo ulkomaan kodistaan Kreikasta.

Ivanov liittyi joukkueeseen vasta aivan kauden kynnyksellä. Uuden seuran etsinnässä kesti Eintracht Braunschweigissa vietetyn ja vähän peliaikaa tuoneen kevään jälkeen niin pitkään, että hän ei heti liittynyt edes joukkueen harjoituksiin. Sitä myöten peliaika oli alkukaudesta kortilla.

Muutos tapahtui lokakuun maajoukkuetauolla, kun päävalmentaja Savvas Pantelidis sai potkut ja tilalle palkattiin aikanaan Valioliigassa Fulhamin managerina ja Walesin maajoukkueen päävalmentajana toiminut Chris Coleman. Ivanov on pelannut Colemanin alaisuudessa jokaisen ottelun alusta loppuun tämän aikakauden toisesta ottelusta alkaen.

Miten summaat syksyn valmentajavaihtoineen kaikkineen?

– On ollut mielenkiintoista! Kulttuuri kaikessa on ollut niin erilaista kuin mihin olen tottunut. Signasin myöhään, niin kesti, että pääsin rytmiin ja treenasin yksi aika paljon alkuun. Olen päässyt pelaamaan loppuvuoden, ja se tuntuu totta kai aina kivalta.

– Joukkueella on mennyt tuloksellisesti ihan hyvin, emmekä ole hävinneet kuin kaksi peliä uuden valmentajan alaisuudessa. Tasapelejä on vähän liikaa, ja olemme päästäneet liikaa loppuhetkien maaleja.

– Olen siinä mielessä onnellinen, että olen päässyt pelaamaan ja saanut otettua oman paikkani. Viimeisessä pelissä tuli tehtyä ”omari” ja hävisimme 0-1. Se ei anna parasta kuvaa, mutta on ehkä pähkinänkuoressa se, miten tämä vuosi meni minulta jalkapalloilullisesti, kun se päättyi noin. Mieluummin jätän sen tähän vuoteen ja uusi vuosi alkaa sitten uudella energialla.

Mitä Chris Coleman toi joukkueelle ja sinun pelaamiseesi?

– Hän stabilisoi sitä. Sanoin heti ”Nikolle” (Nikolai Alho), kun tulin, että meillä on todella hyvä jengi ja paljon hyviä pelaajia, mutta edellisen koutsin alaisuudessa oli aika sekavaa. Tarvitsimme raamit. Meillä on aika kokenut jengi. Kun saimme puolustuksellisesti tietyt raamit, pystymme hoitamaan hyökkäyksen jollain tavalla, kun on paljon kokeneita ja fiksuja pelaajia.

– Hän on tuonut sen, että olemme puolustuksessa paljon solidimpia, emmekä ole päästäneet hirveästi maaleja. Toki hyökkäys on vähän kärsinyt, mutta veikkaan, että kun puolustus on saatu tikkiin, voimme aloittaa keskittyä hyökkäämiseen. Jostain se prosessi on aloitettava, ja tuo on ollut oikea tapa siihen.

– Hän on tuonut rutiineja, että emme sooloile 11 vastaan 11 ja kaikki tee omia juttujaan. Raamit ja struktuuri ovat tulleet puolustukseen, ja toivottavasti alamme nyt hioa hyökkäystä, koska se on selvästi ottanut takapakkia, vaikka olemme luoneet joka pelissä paikkoja. Emme ole saaneet vain tehoja.

Miten olet omasta mielestäsi pelannut, eli mitä täysiin ysikymppeihin sisältyy?

– Ihan ok. Ensimmäinen juttu, mitä puolustajana miettii, on se, paljonko maaleja tulee omiin. Päästimme kahdessa ensimmäisessä pelissä (Colemanin aikana) kaksi maalia, ja sen jälkeen olemme pitäneet nollan, tai päästäneet yhden maalin per peli. Siinä mielessä on mennyt ihan ok. En silti ole täysin tyytyväinen. On tiettyjä juttuja, joissa odotan itseltäni enemmän. Haluan olla varmempi pallon kanssa ja olla tekemättä omia maaleja puolustussuuntaan. Se olisi ihan hyvä lähtökohta ensi vuoteen.

Omilla vahvuuksilla

Ivanov kertoi Kymppipaikan haastattelussa kauden alussa, että uskoo pääsevänsä pelaamaan Kreikan liigassa ja Asterasissa nimenomaan omilla vahvuuksillaan, ja sen olleen yksi suuri syy sille, miksi valitsi kohteekseen juuri Kreikan. Viisitoista liigakierrosta, joissa avauksen paikkoja on tullut kymmenen, on hyvä kaikupohja tämän toteutumisen tarkasteluun.

Onko ennakko käynyt tässä mielessä toteen?

– On se. Asterasin odotetaan olevan Kreikan pyramidissa keskitason yläpuolella, ja se tuo tietyn efektin siihen, että jos emme pelaa isoja vastaan, olemme ennakkosuosikkeja tai vähintään tasaväkisiä. Se tuo minulle ja meille sitä, että pystymme hallitsemaan pelejä ja olemaan pallossa, missä koen, että minun vahvuuteni ovat. Peliin lähtiessä on sellainen fiilis, että tuntuu kivalta lähteä peliin ja on hyvät odotukset, että tulemme voittamaan tämän pelin.

Oletko saanut pidettyä itsesi täysin kunnossa?

– Pieniä kolotuksia on, mutta se kuuluu asiaan! Muuten kaikki on ollut ihan fine. Pieniä kolhuja ja tällejä on, mutta ilman niitä pelaaminen olisi mahdotonta. Pelien jälkeen saa palautella ihan kunnolla, että pystyy treenaamaan. Siihen pitää keskittyä, kun ikää on tullut, mutta muuten kaikki on ollut hyvin ja olen pystynyt pelaamaan ihan ilman isoja ongelmia.

Oletko siis ollut tyytyväinen siirtoon?

– Kyllä! Kulttuurillisesti tuntuu siltä, että nyt olen ensimmäistä kertaa oikeasti ulkomailla. Puola ja Saksa olivat sen verran lähellä Suomea tietyissä jutuissa, Saksa varsinkin. Kreikka on ihan eri maailma! On mennyt myös siihen totutellessa, mutta olen sellainen ihminen, että sopeudun nopeasti. Olen ollut todella tyytyväinen, että olen tullut tänne.

Penkitys Huuhkajissa kirpaisi

Ivanov kuuluu Huuhkajissa siihen ikäluokkaan, joka nousi pelaavaan kokoonpanoon vuoden 2021 EM-lopputurnauksen jälkeen. Siellä hän istui ottelut vielä penkillä, mutta oli tuon vuoden lokakuusta päättyvän vuoden kesään saakka aloittava toppari. Vaikeat ajat Braunschweigissa ja vähäisempi vastuu alkukaudesta pudottivat hänet A-maajoukkueessa hetkeksi penkille syksyn otteluissa.

Kreikassa hän on yksi neljästä Superliigaa pelaavasta suomalaisesta Alhon, Aris Thessalonikin Fredrik Jensenin ja Atromitosin Jere Urosen kanssa. Lisäksi sarjaporrasta alempana pelaa Jensenin veljeksistä vanhempi eli Richard.

Millaista on ollut pelata maajoukkuekavereita vastaan?

– Siistiä! Ärsyttää, kun ”Pikku” on missannut meidän molemmat pelit, kun hänellä on ollut pientä vaivaa. Jereä vastaan oli sikakivaa päästä pelaamaan! Juttelimme ennen peliä ja pelin jälkeen. Jeren jengissä oli kaksi vanhaa jengiläistä Puolasta ja oli kiva nähdä heitäkin ja jutella kuulumisista. Ateena on muutenkin lähellä, ja Niki Mäenpää asuu siellä. Olen päässyt näkemään häntäkin. Näin ”Rikkeäkin” alkusyksystä, kun hän pelaa Panioniosissa. Täällä on paljon suomalaisia ja on ollut siistiä.

Kirpaisiko penkille jääminen Huuhkajissa?

– Totta kai! Kukaan ei halua istua penkillä, mutta tämä vuosi on ollut ammatillisesti vaikea vuosi. Siitä pitää ottaa oppia. Totta kai se vaikuttaa myös omiin maajoukkuesuorituksiin. En ole ollut niin hyvä, niin on ollut täysin ymmärrettävää, että valmentaja on antanut mahdollisuuden muille. He ovat käyttäneet sen hyvin, mutta pitää vain jatkaa työhaalareiden pitämistä päällä, tehdä hommia ja ottaa paikka takaisin!

– Silti maajoukkueessa on niin siistiä olla, että on tärkeintä, kunhan voitamme ja menee hyvin. Uskon, että prosessi, joka on meneillään, tulee tuottamaan tulosta.

Kuulostat siltä, että jos joku aikoo viedä paikkasi Huuhkajissa jatkossa, niin se vaatii hyvin pelaamista?

– Kun on tällä tasolla, se menee niin. Tiesin, kun itse tulin maajoukkueeseen, että jos mahdollisuus tulee, se pitää käyttää, tai joku muu saa mahdollisuuden. Koko ajan pitää olla vähän varpaillaan, eikä suorituksen saa antaa lipsua missään vaiheessa. Ymmärrän totta kai myös, että koko ajan ei voi olla paras. Joskus tulee vaikeampia jaksoja ja ne ovat tulleet yhdeksään kuukauteen keväästä lähtien.

– Sitten taas perspektiivistä kiinni: olen nyt täällä ja terveenä ja olen päässyt pelaamaan joitain pelejä maajoukkueessakin, niin yritetään ottaa posit messiin.

Lopuksi: mitä haluat saavuttaa vuonna 2026?

– Jalkapalloilullisesti? Haluan pelata paljon ja olla onnellinen pelatessani. Haluan, että Suomen maajoukkue pelaa hyvin ja voittaa paljon. Toivon, että pelaajat ympärillä pysyvät terveinä, ja jalkapallo antaa kaikille paljon onnistumisen ja ilon hetkiä.

Haastattelu: Panu Markkanen