Suomen cup on täydessä vauhdissa ja joukkueet pudottelevat toisiaan ”Juuson kierroksella” eli varsinaisia cup-kierroksia edeltävässä vaiheessa. Moni erittäin mielenkiintoinen joukkue on jatkopaikkansa varmistanut, kuten esimerkiksi nimimiehiä vilisevä FC Gilla. Tiukkoja pelejä on nähty – samoin vähemmän tiukkoja. Toistaiseksi kovimman tuloksen löi pöytään JKKI-35 -ikäluokan Suomen mestari Boxit, joka kukisti FC Pakilan 17-0.
Monenlaisia tuloksia luonnollisesti tulee, mutta sekin on cupin suola. Mutta kilpailun loppuvaiheessa ei enää rökelevoittoja – tai tappioita nähdä, päinvastoin. Esimerkiksi Mehmet Hetemaj on kokenut urallaan kolme erilaista Suomen cupin finaalia – kaikki numeroiden valossa tiukkoja pelejä.
Nykyään televisiokommentaattorina loistava Hetemaj pääsi ensimmäistä kertaa nostelemaan Antero Nymania vuonna 2006 HJK:n pelaajana.
– Olin nuori poika silloin. Muistan, kuinka istuin penkillä silloisella Töölön areenalla, en muista, oliko se silloin Finnair vai Sonera. Kylmä oli. Olin pelannut joitakin otteluja matkalle finaaliin, mutta itse finaalissa en kentälle päässyt, Hetemaj muistelee Kymppipaikalle.
– Vastassa oli KPV ja voitimme ottelun 1-0 Farid Ghazin maalilla. Oli tietysti kiva tunne voiton jälkeen ja oli kiva saada mitali. Mutta karu fakta on, että kun et pelaa, ei mitalikaan tunnu samalla tavalla voitetulta, kun ei ole ollut vaikuttamassa lopputulemaan.
Pitkä odotus seuraavaan
Mehmet Hetemaj joutui odottamaan seuraavaa cupin finaaliaan kymmenen vuotta. Hän oli tehnyt mukavan uran ulkomailla, mutta palannut Italiasta Suomen kentille. Monien yllätykseksi osoitteeksi tuli Seinäjoki ja SJK, ei pääkaupunkiseutu.
Valinta ei kaduttanut, sillä SJK voitti Suomen mestaruuden ensimmäisellä Hetemaj´n kaudella. Seuraavana syksynä oli vuorossa Suomen cupin finaali ja vastassa HJK.
– Finaali pelattiin Tampereella, Ratinan stadionilla. Finaalifiilis nousi, kun harjoittelimme siellä päivää ennen finaalia. Kenttä ei ollut kovin hyvä, kun syyskuun loppupuolella oltiin. Mutta ei se itse peliä haitannut. Se cupin finaali oli todella korkeatasoinen, molemmat joukkueet pelasivat hyvin.
– Se oli todella hermoja raastava ottelu pelaajalle. Kesti pitkään, sai koko ajan olla hereillä, koska HJK:lla oli todella paljon laatua kentällä. Alfredo Morelos vei Klubin johtoon, mutta Roope Riski tasoitti. Jatko-otteluun mentiin.
Jatko-ottelussa ei maaleja syntynyt ja voittaja ratkaistiin pilkuilla. Mehmet Hetemaj uskoi ennen pilkkukisaa, ettei hänen osaamistaan tarvita.
– En ollut vetänyt pilkkuja urani aikana, joten olin laskenut, ettei minun tarvitse laukoa. Voin vain seurata jännittyneenä, mitä tapahtuu. Sitten molemmat alkoivat laittaa palloja sisään ja tuli siinä molemmille joku epäonnistuminenkin. Pilkkukisa jatkui ja sitten oma vuoroni lähestyi.
– Siinä tapahtui niin, että kun HJK:n Ville Jalasto ei onnistunut, osa meidän pelaajistamme laski väärin ja luuli, että olemme voittaneet ottelun. Alkoi tuulettelu. Dumari sitten toppuutteli, että teidän täytyy vielä tehdä yksi maali… Kun vuoroni tuli, kahdeksantena vetäjänä, kävelin kohti pilkkua ja minulla oli jotenkin älyttömän hyvä flow päällä ja itseluottamus korkealla. Ihan kuin olisin ollut takapihalla vetämässä jonkun peruspilkun. Päätin katsoa ja odottaa, mihin suuntaan vastustajan maalivahti menee. Hän tekikin sitten aloitteen ja laitoin pallon toiseen kulmaan, Hetemaj muistelee.
Maalin jälkeen juhlat alkoivat välittömästi, kuten aina cupin finaalin jälkeen. Eikä tuo maali ole häneltä unohtunut vieläkään – siitä on pitänyt jälkikasvu huolta.
– Vähän seottiin, kauhea euforia. Jotkut menivät onnittelemaan maalivahti Aksalua, joka pelasi loistavan ottelun. Jotkut menivät fanien luokse. Itsellä oli jotenkin epäuskoinen olo, olin ollut isossa roolissa voitto-ottelussa, joka toi SJK:lle ensimmäisen – ja toistaiseksi ainoan – cup-voiton.
– Tuon ratkaisumaalin olen myöhemmin nähnyt, jos en satoja niin ainakin kymmeniä, kertoja. Poikani tykkäävät katsoa Youtubesta sitä ajoittain ja kyllähän minustakin on kiva sitä katsella. Varmasti joskus vanhana vaarina tulee se ratkaisumaalia katseltua, jos joku kanava on vielä silloin olemassa. Tuo ottelu jäi ikuisesti mieleen yhtenä isona saavutuksena, jota ei voi koskaan pyyhkiä pois.
Viimeinen kotikentällä
Mehmet Hetemaj pääsi urallaan vielä kolmannen kerran pelaamaan cupin voitosta. Vuonna 2017, hallitsevana cup-mestarina, SJK pääsi finaaliin – ja vieläpä kotikentälleen. Vastassa oli revanssia janonnut HJK.
– Me jouduimme tekemään täyden työn päästäksemme finaaliin. Pudotimme matkalla Hongan jäisellä Tapiolan tekonurmella. Siinä ottelussa tein pilkusta meille maalin varsinaisella peliajalla ja myös pilkkukisassa osuin ratkaisevassa laukauksessa. Minusta oli nimittäin tehty joukkueen pilkkujen vetäjä edellisen vuoden finaalin jälkeen – vaikka en ollut aiemmin niitä koskaan vetänyt, Hetemaj nauraa.
– Finaali pelattiin meidän kotistadionillamme Seinäjoella. Tupa oli miltei täysi ja tunnelma oli hieno. Ottelu oli alussa jonkin aikaa kesken, koska molemmista päädyistä tuli sen verran paljon savua kentälle. Siinä oli Keski-Euroopan tunnelmaa. Harmi vain, ettei meillä ollut siinä pelissä mitään jakoa.
HJK vei ottelua suvereenisti. SJK kärsi 0-1 tappion. Voittomaalin teki Akseli Pelvas, tuttu mies myös Seinäjoella.
– HJK oli ihan ylivoimainen. Me emme saaneet mitään aikaiseksi. Klubi oli todella kova eikä minulle jäänyt mitään hampaankoloon. Toinen oli vain sinä päivänä selvästi edellä. Oli onni, että HJK voitti vain yhdellä maalilla.
– Tietysti tuonkin finaalin olisi halunnut voittaa, mutta jossiteltavaa ei jäänyt. Tappiot on helpompi niellä silloin, kun on ollut selvästi huonompi. Näin oli tuossa finaalissa. Siinä oli vastakkain pojat ja miehet.
Litmanen palkitsi
Mehmet Hetemaj´n kolme finaalia päättyi kahdesti voittoon, kerran tappioon. Luonnollisesti vuosi 2016 on edelleen päällimmäisenä mielessä.
– Se oli yksi koko urani laadukkaimmista peleistä. Kaksi todella pelaavaa joukkuetta, jotka pelasivat hienon ja tasaisen finaalin. Siinä ottelussa olin parhaimmillani. Oli vielä hieno bonus saada pelin parhaan pelaajan palkinto itse Kuninkaalta. Merkitsee minulle todella paljon, että nimenomaan Jari Litmanen palkitsi minut pelin jälkeen.
– Kolmesta finaalista on tosiaan erilaiset muistot. Ensimmäinen oli opettelua, toinen päättyi loistavasti ja kolmannessa tuli ansaittu tappio. Finaalit muistaa kuitenkin aina – Suomen cup on hieno kilpailu, Mehmet Hetemaj kertasi Kymppipaikalle.
