Haastattelu: Pyry Hannola pelasi vuoden aikana kolmessa liigassa – ”Ei näitä juttuja voi käsikirjoittaa!”

Pyry Hannolalla on takanaan vuosi, joka vei häntä pelaamaan kolmeen eri liigaan ja maahan. Hän siirtyi noin vuosi sitten SJK:sta lainalle Puolan Ekstraklasaan Stal Mielecin joukkueeseen. Vuosi alkoi isossa vastuussa, joka kevään mittaan väheni, eikä seura lunastanut miehen osto-optiota kauden jälkeen.

Hannola piipahti keskikesällä lyhyesti SJK:ssa, mutta jatkoi matkaansa vielä elokuussa Norjan Eliteserienin Haugesundiin. Siellä Hannola pelasi loppukauden aikana käytännössä koko ajan, joten siirron voi sanoa olleen hyvä. Kymppipaikka tavoitti Hannolan putoamiseen päättyneen sarjakauden jälkeen lomatunnelmista koti-Suomesta.

– Pitkä kausi ja oli aika paljon hyviä ja huonoja hetkiä. Vaiherikas kausi, kun aloitin kauden Puolassa, menin vähäksi aikaa takaisin SJK:hon ja siirryin Norjaan, niin siinä oli aika paljon tapahtumia. Kuitenkin päällimmäisenä olen iloinen, kun sain pelata kahdessa kovassa sarjassa isoja minuutteja. Siihen voi olla tyytyväinen, hän sanoo.

Olisitko vuosi sitten uskonut, että pelaat vuonna 2025 kolmessa eri maassa?

– Ei näitä juttuja ennalta käsikirjoittaa! Vaikka ura ei ole vielä hirveän pitkä, olen oppinut sen, että asioita voi tapahtua nopeasti. Sitten pitää vain tehdä päätöksiä nopeasti. Koen, että se on myös vahvuuteni, että uskallan heittäytyä epämukavuusalueelle. Kysymykseesi: en olisi osannut odottaa näin vaiherikasta vuotta. Kun putoaa, ei se ole ikinä hienoa, mutta tuli kokemuksia, joita moni ei saa kokea koskaan. Siitä olen todella iloinen.

Oletko tyytyväinen juuri siihen, että nimenomaan uskalsit tehdä ratkaisuja?

– Moni voisi ajatella, että kannattaako lähteä vaikka Puolaan ja että olisiko kannattanut jäädä. En sano tätä ylimielisesti, mutta olin pelannut monta vuotta Veikkausliigaa ja osoittanut oman tasoni, niin halusin haastaa itseäni jossain muualla, meni sitten hyvin tai huonosti. Se on pienistä asioista kiinni, mutta uskalsin ottaa sen stepin ja koin, että se oli minulle tärkeää. Se oli myös tietyllä tavalla luontaista jatkumoa.

– Viimeinen kausi SJK:ssa oli hyvä ja tuntui, että oli oikea aika mennä muualle. Onneksi aukeni mahdollisuuksia pelata Suomen ulkopuolella. Se oli kuitenkin ollut unelmana pitkään.

Mitä kaikkea Puolasta jäi käteen?

– Se oli erilainen paikka, kuin mihin olin tottunut. Mentaliteetti on erilaista kuin Suomessa, mutta oli se huikeaa: kova sarja, millainen se futiskulttuuri on ja millaisia pelejä pääsin pelaamaan isoja jengejä vastaan! Se jää positiivisena asiana mieleen.

– Olimme tyttöystäväni kanssa siellä ja oli myös paljon kentän ulkopuolisia asioita, joihin emme olleet tottuneet. Puolassa ihmisten englannin kielen taito ei ole kovin hyvä ja siihen nähden, miten olimme tottuneet hoitamaan asioita, näimme kaikenlaista. Mutta päällimmäisenä futis itsessään oli makeaa ja se kulttuuri oli ihan loistavaa.

Oliko tarkoituskin, että käynti SJK:ssa jää lyhyeksi?

– Olin tietyllä tavalla varautunut kaikkeen. Sanoinkin aiemmassa haastattelussamme, että kun on päässyt pois Suomesta, koittaisin pysyä siellä mahdollisimman pitkään. Se oli tavoite, mutta tiesin, että jos ulkomailta ei tule mitään, minun pitää koittaa olla SJK:ssa mahdollisimman hyvä.

– Futiksessa pitää olla mukautunut ja valmistautunut kaikkeen. Halusin jatkaa ulkomailla, mutta en voinut pitää sitä varmana.

Isoja minuutteja Norjassa

Hannola liittyi Haugesundiin elokuussa, kun se oli varsin tiukasti maan pääsarja Eliteserienin jumbosijalla, jolle se siis jäikin. Hannola ehti olla mukana 13 kierroksen ajan ja aloitti otteluista 12. Hän pelasi täydet minuutit 11:ssä ottelussa, eli oli todellakin kesällä joukkueen ruoriin siirtyneen päävalmentaja Toni Korkeakunnaksen luottomiehiä.

– Pelasin Puolassa avauksessa, mutta vähän epäsäännöllisiä minuutteja, välillä en niin paljon. En sano, että se oli huono kokemus, mutta en saanut ehkä pelata niin paljon kuin olisin toivonut, hän taustoittaa siirtymistä.

– ”Toke” soitti, ja tiesin, että Norjan pääsarja on kova ja arvostettu sarja varsinkin tällä hetkellä. Tiesin Token entuudestaan, ja hän oli minulle tuttu valmentaja. Ei hän minulle mitään minuutteja luvannut, mutta tiesin, että jos treenaan hyvin ja näytän, että olen hyvä, hän antaa varmasti mahdollisuuden.

– Pelasin todella paljon ja siihen voin olla tyytyväinen. En voi olla tyytyväinen siihen, että putosimme, mutta olen iloinen, että sain pelata paljon kovassa sarjassa. Siitä kiitos valmennukselle.

Miten suomalaispelaajaan suhtauduttiin Norjassa?

Mentaliteetti on kuin Suomessa. Minulla on kokemusta Tanskasta ja meillä oli paljon tanskalaisia pelaajia. Se tuntui kuin kodilta. Sinne oli todella helppo tulla, ja kun Toke oli siinä, se helpotti myös sitä.

Miltä alkoi tuntua, kun huomasit, että luottoa ja peliaikaa tulee?

– Totta kai se tuntui hyvältä ja että oli oikea liike lähteä sinne. Kun näytti siltä, että pystyin pelaamaan sitä sarjaa, itseluottamus kasvoi ja pystyin pelaamaan paremmin. Pelasin ihan ok, mutta koen, että pystyn parantamaan vielä paljon.

– Vaikka putoaminen tuli, en koe sitä välttämättä huonona juttuna. Jos miettii vaikka Kaan Kairista – otan hänet esimerkkinä läheltä ja hän on hyvä pelaaja – hän meni HJK:sta Lilleströmiin ja he olivat OBOS-liigassa. Kaan pelasi hyvän kauden ja he nousivat Eliteserieniin takaisin, eikä se ollut hänelle huono uraliike siihen kohtaan. Hän oli aika samassa tilanteessa kuin minä urallani. Siinä hyvä esimerkki, että ei ollut välttämättä huono siirto lähteä silloin OBOSiin.

Nopea nousu tavoitteena

Vuodesta ei siis käänteitä ja tapahtumia puuttunut. Lähitulevaisuus näyttää kuitenkin vakaammalta, sillä Hannolalla on kaksi vuotta jäljellä kesällä solmittua sopimusta Haugesundin kanssa. Hannola on yksi pelaajista, joiden ison panoksen turvin lähdetään tavoittelemaan nousua heti takaisin Eliteserieniin.

– Minulla on se fiilis Haugesundista, että se on hyvä paikka olla ja siellä on paljon hyviä ihmisiä. Arki on todella hyvällä mallilla. Minulla on hyvä arvostus seurassa, ja se on todella tärkeä asia. On työrauha, minulla on pitkä sopimus ja minulla on hyvä fiilis koko ajan mennä treeneihin. Se on mukava tunne.

– Pitää muistaa myös, että kun putoaminen tuli, ei nousu takaisin ole missään nimessä helppo. Se vaatii todella paljon töitä kaikilta. Se on todella kova haaste, että pystymme nousemaan takaisin. Se ei missään nimessä ole kiveen hakattua, että nousu tulisi ilmaiseksi.

Millaista itseluottamusta se tuo, kun on runkopelaaja kovan haasteen edessä?

– Odotan sitä innolla, ja luotan Tokeen, että hän on oikea henkilö vetämään tuota porukkaa. Miten hän puhuu meille pelaajille ja uskoo meihin, luo uskoa. Siinä on toki kääntöpuoli, että kun on lähtökohtaisesti runkopelaajia, pitää vastuuta pystyä kantamaan. Ei kannata ottaa paineita, mutta siinä sellainen vastuu.

– Meillä on paljon nuoria pelaajia, ja alan olla sillä kynnyksellä, että en ole enää nuori. Pitää ottaa vastuuta. En sano, että se on jotain huutamista kopissa, vaan kentällä esimerkin näyttämistä. Se on asia, jossa voin parantaa ja yritän kehittyä. Tuntuu, että Haugesund on hyvä paikka saada sitä esille.

Tuntuu siltä, että elät 100-prosenttista futaajan elämää?

– Elän sataprosenttista futaajan elämää. Olen onnekas, että perhe on todella läheinen ja minulla on tyttöystävä, joka pitää minusta huolta. Menee kentällä hyvin tai huonosti, hän tukee. Arvostan näitä asioita todella korkealle.

– Kun ikää on tullut enemmän, olen oppinut arvostamaan noita asioita. Kun asiat menevät kentän ulkopuolella hyvin, usein se heijastuu myös kentälle ja pystyy pelaamaan parhaimmalla tasolla.

Koska palaatte Norjaan?

– Treenit alkavat tammikuussa, ja sitten lähdemme pariksi viikoksi Espanjaan leirille. Siellä on kovia treenipelejä, eli on mukavia aikoja tiedossa. Nyt hetki lomailua, mutta putoamisesta jäi hampaankoloon, niin haluan palata hommiin ja laittaa Haugesundin takaisin voittojen tielle!

Haastattelu: Panu Markkanen