Onni Helén oli viime kaudella TPS:n avainhahmoja, kun perinteinen turkulaisseura nousi Veikkausliigaan. Hän teki kasvattajaseuransa paidassa Ykkösliigassa 14 maalia ja onnistui myös liigakarsinnoissa KTP:tä vastaan. Hän pelasi myös Pikkuhuuhkajien EM-karsintaotteluissa, vaikka ikää miehellä on vasta 19 vuotta.

Helén ei kuitenkaan tee ensi vuonna debyyttiään pääsarjatasolla, vaan toimii toisen TPS-kasvatin Lukas Hradeckyn tavoin ja lähtee ulkomaiden kentille ennen ensimmäistäkään peliä Veikkausliigassa. Helénin tuleva seura on Norjan ”divarissa” eli OBOS-liigassa pelaava Sogndal. Hän ei ole ainoa turkulainen seurassa, sillä Tuomas Pippola siirtyi sinne jo viime kaudella.

Kymppipaikka tavoitti Helénin kotimaisemistaan haastatteluun.

Mitkä ovat tunnelmat siirrosta?

– Totta kai positiiviset ja odotan innolla tulevaa. Olen iloinen, onnellinen ja ylpeä itsestäni siinä mielessä, että pienen pojan unelma on ollut, että pääsisin joskus ulkomaille pelaamaan futista. Nyt se tuli toteen ja se on hienoa. Totta kai olen vielä matkan alussa, mutta välietappi on omassa elämässä saavutettu, kun pääsen pelaamaan futista ulkomaiden kentille.

Mikä Sogndalissa vakuutti, että siirryt juuri sinne?

– Oli monta muuttujaa, joita pohdittiin. Oli muitakin seuroja. En lähde sanomaan nimiä, mutta oli suomalaisia ja TPS oli yksi, jota pohdittiin, koska Veikkausliiga olisi ollut meikäläiselle hyvä askel. Hyppy Veikkausliigaan olisi ollut hyvä askel, mutta päädyin Sogndaliin, koska kolmen vuoden sopimus on hyvä.

– Siinä on luottoa seuralta ja aikaa sopeutua ja kehittyä. Jos ensimmäisellä kaudella ei natsaa, on toinen ja kolmaskin vuosi aikaa kehittää itseään. Ei ole siinä mielessä hätää. Sopimuksessa oli monia muitakin itselle hyviä asioita. Veikkaan, että tasokin kiristyy, mutta en usko, että tulee hyppyä tuntemattomaan eikä liian isoa hyppyä.

Muutkin Veikkausliigat olivat siis sinun perässäsi?

– Oli muitakin veikkausliigaseuroja kuin TPS, mutta en sano nimiä. Veikkausliigasta oli muitakin kiinnostuneita kuin TPS.

Nousua hakemaan

Sogndal oli viime kaudella OBOS-liigan kahdeksas. Nousukarsintoihin oikeuttava kuudes sija jäi viiden pisteen päässä. Seura on pelannut Norjan pääsarjaa Eliteserieniä viimeksi kaudella 2017.

Haetko siirrolla myös nousun kautta mahdollisuutta päästä Eliteserieen?

– Totta kai se voisi olla unelma ja ihannetilanne, joka voisi tulla ensi vuonna eteen. Se vaatii paljon joukkueelta ja seuralta. Seuralla on ensi vuonna 100-vuotisjuhlavuosi ja on panostanut isolla kädellä jokaisella osa-alueella. Siinä on meille hyvä sauma nousta.

– Kaksi ensimmäistä nousevat suoraan ja kolmonen, nelonen, viitonen ja kuutonen pelaavat keskenään karsinnat. Se on tavoite, jos tulisi nousu, saisin taas yhden askeleen eteenpäin ja pääsisin pelaamaan Eliteserienissä.

Mitä sinulta halutaan?

– Olemme puhuneet totta kai koutsin kanssa monta kertaa puhelimessa ja seurajohdon kanssa on käyty läpi monia puheluita. Kun hyökkääjä hommataan, niin maaleja totta kai odotetaan. Paineita tehdä maaleja ei ole mutta, en ajattele niin, ettei olisi paineita tehdä maaleja. On ota mitään stressiä.

– Sopimuksessa on se turva, että jos ensimmäinen kausi ei ole nappikausi, seuran puolelta on tullut aikaa kehittyä. He luottavat minuun ja haluavat nähdä minut ykköshyökkääjänä, minun tekevän paljon maaleja ja auttavan sitä kautta seuraa nousemaan, niin kuin TPS:n tänä vuonna.

Mitä odotat Norjassa pelaamiselta?

– Odotan, että treeneissä ja peleissä joka päivä vaaditaan, ja että vaatimustaso on todella korkea. Odotan, että on laatua koko ajan. Preseasonilla pitää hakea hyvä rytmi pelaamiseen ja tottua siihen, mitä voi ja millaisia juttuja ei kannata tehdä. Pitää tottua Norjan futiskulttuuriin, ja mitä olen ”Tumelta” kuullut, niin vaatimustaso on joka päivä todella kova. Siellä taistellaan oikeasti peliajasta.

– Odotan eniten sitä kovaa kilpailua. Siitä itselleni tulee paras fiilis, kun kilpailua on. Kun pääsen avaukseen, tiedän, että jotain on tullut tehtyä oikein. Odotan treenaamista ja tasoa, joka siellä on kova, ja että pääsen kehittymään pelaajana eteenpäin.

Kuulostat siltä, että kehittymisen nälkä on valtava?

– Olen aina rakastanut treenaamista. Olen sitten salilla tai futiskentällä, se on paikka, jossa pääsen ulkomaailmasta eroon. Kopissa tai pelissä minulla ei ole mitään muuta mielessä kuin futis ja arki siinä. Treenaaminen on vähän niin kuin huumetta, että sitä tarvitaan.

– Jos on viikon loma, niin sitten on aivan maksimissaan sellainen fiilis, että nyt pitää päästä salille ja tekemään. Odotan sitä, että treenit ovat koko ajan kovia.

”Syvään päätyyn”

Helén oli Ykkösliigan maalipörssin toinen ja liigakarsinnoissa hän iski kolme maalia kahdessa ottelussa. Kehitysloikka oli valtava, sillä vielä edellisellä kaudella 2024 hän ei vielä saanut kunnolla peliaikaa Ykkösliigassa, vaan kävi hakemassa itseluottamusta ja maaleja sarjaporrasta alempaa FC Jazzin paidassa.

Nyt maailmalle on lähdössä tammikuussa 20 vuotta täyttävä nuori mies, joka pursuaa itseluottamusta.

Jännittääkö lähteä noin nuorena ulkomaille?

– Voi kuulostaa ylimieliseltä, mutta ei jännitä. Olen elänyt vanhempieni kanssa, mutta on ollut aikoja, kun he ovat olleet matkoilla ja olen ollut yksin kotona ja tehnyt arkea sitä kautta. Kaikki kotiaskareet ovat hallussa. Se ei jännitä. Enemmän ehkä ihmisiä ja asioita, joita voi tehdä, tulee ikävä, mutta ei jännitä.

Sisuskaluissa tuntu tunne on siis ennemminkin innostusta?

– Juuri näin. Olen elämässäni muutenkin mieluummin hypännyt suoraan syvään päätyyn. Muutan suoraan Norjaan asumaan yksin ja siinä varmasti alkaa ihminen kehittyä. Se pakottaa selviytymään ja luulen, että se tekee meikäläiselle ihan hyvää. Saa ja pitää olla yksin, niin siinä alkaa aikuistua. Innostusta kyllä on todella paljon.

Onko mielessä haikeutta siitä, että et pelaa TPS:ssa Veikkausliigaa nousun jälkeen?

– Olin juuri sanomassa kopissa jätkille kasvotusten hyvästit ja totta kai se tuntuu pahalta ja surulliselta. Olen ollut Tepsissä kymmenen vuotta ja nähnyt kaiken. Koko se aika oli edustusjoukkueen osalta huonompaa aikaa, mihin Tepsissä ei ole totuttu. Ihmiset puhuivat, että tälle joukkueelle olisi hyvä tulos, jos olisimme säilyneet. Nousimme sillä joukkueella!

– Oli pienen pojan unelma nousta ja pienen pojan unelma on vielä pelata Tepsissä Veikkausliigaa jonain päivänä. Tuntuu sydämessä todella pahalta, kun rakastan tätä seuraa ja olen ollut arjessa kymmenen vuotta. Kun poistuu, eikä enää palaakaan omalle paikalle, eikä näe tuttuja huoltajia ja seuraihmisiä, jotka ovat olleet perhettä, niin tuntuu pahalta lähteä.

Olit vuonna 2025 Ykkösliigan maalipörssin toinen, nousitte Veikkausliigaan ja debytoit Pikkuhuuhkajissa. Mitä haluat saavuttaa vuonna 2026?

– Ensimmäisellä ja toisella edustusjoukkuekaudella asetin itselleni liian kovat tavoitteet. Kun ne eivät täyttyneet, olin aika paha itseäni kohtaan. En lähde asettamaan tavoitteita. Yritän paiskia hommia joka päivä, että pääsen jonain päivänä isompaan seuraan. Odotan hyvää kautta, ja toivottavasti nousemme, ja olisin isossa roolissa auttamassa maaleilla ja muutenkin.

– Odotan sitä, että näytän itselleni, että voin mennä ulkomaille ja kehittyä ja ottaa seuraavan askeleen eteenpäin. Nousu ja jos tulee paljon maaleja, ovat plussaa, mutta en sano niitä tavoitteiksi vaan sen, että kehityn ihmisenä ja pelaajana mahdollisimman paljon.

Helén matkaa Norjaan aloittamaan kauteen valmistautumisen tammikuun alkupuolella.

Haastattelu: Panu Markkanen