Haastattelu: Nikolai Alho on tottunut kaaokseen Kreikassa – ”Aikamoista, sama rumba jatkuu!”

Käänteitä, käänteitä, käänteitä. Siinä pähkinänkuoressa Nikolai Alhon ja Asteras Tripoliksen kausi Kreikan Superliigassa. Alho on ollut seurassa toisella kaudellaan joukkueen ehdottomia runkopelaajia ja pelannut käytännössä aina kunnossa ollessaan. Seuralla ei sitä vastoin ole kulkenut, vaan se on vajonnut liigan alakastiin.

Päävalmentajiakin on tullut ja mennyt. Tuorein yrittäjä pestissä on vajaa viikko sitten aloittanut Georgios Antonopoulos. Hän on neljäs mies pestissä tällä kaudella.

– Sanotaanko niin, että kentän ulkopuolella menee erittäin hyvin. Perhe on pysynyt terveenä ja kaikki hyvin. Joukkueessa ei niinkään. Siellä on ollut vähän kaikennäköistä tällä kaudella. On vähän vaikea hetki, tai niitä on ollut aika paljon tällä kaudella. Edessä on tärkeät viimeiset kuukaudet. Tärkeitä pelejä, Alho aloittaa Kymppipaikan haastattelun.

Mitä ajattelet taas uudesta päävalmentajan vaihdoksesta?

– Ehkä sillä ei ole mitään väliä, mitä mieltä siitä olen, mutta tähän olen täällä Kreikassa tottunut. Volosissa oli viimeisellä kaudellani vähän samanlainen tilanne, ja saimme sen käännettyä ja säilyimme. Sillä kaudella on neljä tai viisi koutsia. Asterasissa on ollut kahdeksan koutsin vaihdosta ja kuusi eri koutsia. Aikamoista!

Noin vuosi sitten haastattelusi otsikossa mainittiin viime kauden viides päävalmentaja. Eihän tässä touhussa ole oikein mitään järkeä?

– No ei olekaan. Siinä oli vielä se jännä juttu, että viime kausi oli aika hyvä. Oli aika hullua, että vedimme tuollaisen kauden viidellä koutsilla. Sama rumba jatkuu.

Ja ettei tuossa valmentajanvaihdosten määrässä olisi vielä tarpeeksi, yksi tällä kaudella hommassa olleista valmentajista on viime kauden Asterasin päävalmentajana aloittanut Milan Rastavac. Juuri hän hankki aikanaan Alhon seuraan.

– Hän on ollut seurassa kolme kertaa ja itse asiassa Rastavac hommasi minut tänne ja sai potkut kolmen pelin jälkeen. Nyt hän palasi kuukaudeksi ja lähti taas, Alho sanoo tällä kaudella 46 päivää päävalmentajana toimineesta serbialaisesta.

”Olen jo tottunut”

Alho pelaa Kreikassa neljättä kokonaista kauttaan. Maan tavat alkavat olla jo tutut tässäkin mielessä. Asterasissa pelaavalle maajoukkuekaveri Robert Ivanoville valmentajarumba taas on hieman ennennäkemättömämpää.

Alho harmittelee sitä, että lukuisat vaihdokset ovat haitanneet kautta, mutta toteaa, että tilanteessa on parempi vain hoitaa oma hommansa.

Onko näin moniin vaihdoksiin annettu mitään perusteluita?

– Erittäin hyvä kysymys, kunpa tietäisin! Ehkä on yleistä jalkapallossa, että seurajohdon näkökulmasta helpoin ratkaisu, jos homma ei toimi tai ei tule tuloksia, on se, että pitää tehdä joku muutos. Yleensä on helpompaa heittää koutsi pihalle kuin pelaajat.

– Se on sitä normaalia, mutta se, että vaihdetaan kahden kuukauden välein, on pelaajille todella hankalaa. Jokaisella koutsilla on omat taktiset asiansa, miten hän haluaa pelata, kokoonpanot ja ideologiat, niin se on todella vaikeaa. Kun on tuntunut siltä, että nyt tämä kääntyy ja asiat alkavat löytyä, sitten koko homma vedetään uusiksi. Se on ollut tässä vaikeinta.

Onko valmentajien linjoissa ollut mitään samaa?

– Kyllä kaikki menee aika lailla uusiksi. Sellainen fiilis on ollut. Täällä on kuitenkin kokeneita pelaajia ja jengi on pelannut kovissakin seuroissa ja kokemusta on. Pelaajat hiffaavat perusperiaatteet, jalkapallo on jalkapalloa. Mutta jokainen koutsi tuo omat juttunsa ja se vaikeuttaa.

Oletko pystynyt löytämään omaa punaista lankaa pelaamiseen?

– Puhuimme tästä juuri ”Roban” kanssa. Hänellä on ensimmäinen kausi Kreikassa ja minä olen ollut täällä jo aiemmin. Kuulostaa todella hullulta sanoa näin, mutta olen jo tottunut tähän. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia, mutta olen tottunut. Yritän keskittyä sellaisiin asioihin, joihin voin vaikuttaa.

– Tiedän, että jos lähden tuohon hommaan mukaan, se ei ole hyvä asia. Niin kuin sanoin, jokaisella koutsilla on omat juttunsa, mutta minun pitää vain tehdä omat asiani. Lopulta se on se, miksi minut on tänne hommattu.

– Seuroilla on johdot ja presidentit, ja he tekevät paljon päätöksiä, niin tiedostan sen, että minun pitää suorittaa viikonloppuisin ja se on kaikki kaikessa. Vaikka taktiset asiat muuttuvat, ei niitä voi liikaa miettiä. Loppujen lopuksi tämä on tulosurheilua, eli se on sitä, mihin pitää keskittyä.

Se on lopulta myös ammattimaisuuden osoittamista?

– Kyllä, juuri näin.

Isoa vastuuta

Alho on yksi säännöllisimmin peliaikaa Euroopan sarjoissa saavista Huuhkajista. Asterasin oikean pakin paikka on ollut hänen hallussaan varsin tiiviisti, sillä Alho on pelannut käytännössä aina kunnossa ollessaan. Keskitalvella tuli parin kuukauden tauko Huuhkajien harjoituksissa tulleen etureisirepeämän takia.

Olet siis osoittanut ammattimaisuutta seurassa?

– Kyllä! Kai sen voi niin sanoa. Olen pelannut paljon siitä lähtien, kun tulin seuraan. Marraskuussa tuli maajoukkuereissulla isompi loukkaantuminen, joka piti sivussa helmikuun alkuun asti. Muuten, kun olen ollut kunnossa, olen pelannut.

– Silloin marraskuussa valmistavissa treeneissä Stadissa repesi etureisi. Onneksi mitään leikkausta ei tarvittu, mutta jännekin otti hittiä ja siinä kesti vähän kauemmin, että jänne parani. Olen noiden suhteen realisti ja tiedosta, että lihasvammat eivät ikinä ole hyviä, ja tässä iässä niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Niiden uusiutumisaste on aika korkea, jos palaa liian aikaisin tai ei tee kuntoutusta kunnolla. Yksi-kaksi viikkoa otettiin toipumisessa extraa, että se saatiin täysin kuntoon.

Sopimuksesi loppuu kesällä. Mitä voit kertoa tulevaisuudesta?

– Oikeastaan kaiken, eli en tiedä yhtään mitään! Nyt on sellainen tilanne ja homma on aivan auki.

Onko mitään ajatuksiakaan vielä ollut mielessä?

– Ehkä ainoa asia on, jonka olen sanonut muutenkin, että on kova halu jatkaa ulkomailla. On ollut niin vaikea rumba täällä ja tiedostettu, miten tärkeää on, että tämä seura säilyy. Ei tämän seuran kuulu pelata divarissa. Paine on joka suunnasta aika iso, että saadaan tuloksia. Se on ollut päällimmäisenä mielessä. En ole oikeastaan edes kerennyt jutella agentille tai mitä voisi tapahtua seuraavaksi.

Maajoukkuevuosi alkaa

Alhon asema maajoukkueessa on myös varsin vakaa. Hän oli vuoden 2023 EM-karsinnoissa yhdeksässä ottelussa kymmenestä avauksessa, ja palasi syksyn 2024 loukkaantumisen jälkeen avaukseen puolitoista vuotta sitten Kansojen liigassa. Hän aloitti myös Jacob Friisin alaisuudessa yhtä vaille kaikki MM-karsintaottelut ennen reisivammaansa.

Maajoukkueen vuosi alkaa kuun lopulla matkalla Uuteen-Seelantiin ja kahdella ottelulla siellä.

Mitä odotat maajoukkuevuodelta?

– Erittäin siistiä taas. On mielenkiintoinen reissu tulossa, vähän pidempi reissu! Varmasti tulee muutoksia ja uusia pelaajia sisään. Mielestäni se on todella siistiä. Olen erittäin hypessä siitä, mihin nuoret suomalaiset ovat siirtyneet viime aikoina. Minulla on sellainen fiilis, että me olimme parikymppisiä, oli paljon vaikeampaa siirtyä Veikkausliigasta mihinkään. Nyt on siistiä, että jengiä siirtyy ja tulee pöhinää.

– Toivottavasti jätkät ovat jossain vaiheessa Huuhkajissa. On siistiä taas päästä mukaan ja nähdä, miten homma kehittyy. Uusia pelaajia tulee messiin ja se on vain hyvä juttu.

Olet pelannut paljon Friisin alaisuudessa, joten millaisen aseman olet saanut rakennettua?

– Kuten sanoit, pelasin paljon hänen alaisuudessaan. En kauheasti ylimieti asioita, nautin vain futiksesta ja siitä, kun pääsen pelaamaan. On ollut hyvä fiilis, eikä mitään negatiivista. Tulokset voivat aina olla parempia ja odotukset ovat kovat. Fanit, pelaajat ja kaikki haluavat, että tulee parempia tuloksia. Olen ollut positiivisin mielin koko ajan.

Ajatteletko, että vuodesta voi tulla lähtökohtaisesti helpompi ja tuloksellisesti parempi, kun takana on yksi vuosi Friisin kanssa yhdessä toimimista?

– Uskon näin. On ihan selkeää, että tämä vie aikaa. Uskon, että viime vuoden aikana rakentui tietynlainen uusi runko. Kun tulee enemmän pelejä, olemme pelanneet yhdessä ja on ollut treenejä ja kaikki tietävät, mitä valmentaja haluaa, niin uskon, että työskentelyn pitäisi olla – en halua sanoa helpompaa – sellaista, että pelistä tulisi vapautuneempaa, eikä tarvitsisi kauheasti miettiä, miten halusimmekaan avata peliä tai puolustaa tai hyökätä.

Pelin periaatteiden selvillä olosta on puhuttu paljon. Ovatko asiat selviä teille pelaajille?

– Perusperiaatteet ovat aika selkeät. Ei siinä ole sen kummempaa. Haluamme hyökätä, pitää palloa ja kontrollia pelistä, mutta ehkä isoin juttu, jota viime vuonna treenattiin, on se, että kun on aika hyökätä, niin mennään sinne linjan taakse. Pelin ei tarvitse aina näyttää hienolta, vaan sen pitää olla tehokkaampaa. Se on ehkä isoin asia, jossa meidän pitää kehittää pelaamista. Kun linjan takana on tilaa, tai on vastahyökkäysmahdollisuus, meidän pitää käyttää niitä.

– Futis on menossa enemmän ja enemmän fysiikkaurheiluun, jossa tulee nopeita transitioita, olemme olleet niissä rehellisesti sanottuna aika huonoja. Siinä meidän pitää kehittyä. Uskon, että se tulee kuntoon ja olemme kehittyneetkin. Se on aika iso asia pelaamisessa.

Huuhkajien joukkue Uuden-Seelannin turnaukseen ja otteluihin Uutta-Seelantia ja Kap Verdeä vastaan julkaistaan keskiviikkona 11. päivä maaliskuuta.

Haastattelu: Panu Markkanen