Mixu Paatelainen ei ole ollut viime aikoina paljoa suomalaisotsikoissa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö yksi suomalaisen jalkapallon suurimmista legendoista olisi kiireinen jalkapallon suhteen.

Laji täyttää miehen elämän monella tavalla. Repertuaarissa on uutta ja vanhaa, ruohonjuuritasoa ja maanosan ehdotonta huippua. Kohta tulee 60 vuottakin täyteen, mutta miehen innon jalkapalloa kohtaan kuulee yhä, kun häntä pyytää arjestaan kertomaan.

– Minulla on monta lautasta pyöritettävinä tikun päässä. Ensinnäkin teen UEFA:lle hommia tuttuun tyyliin Mestareiden liigassa ja Eurooppa-liigassa. Olen matseissa technical observerin roolissa, aloittaa Paatelainen.

– Käyn pitämässä luentoja eri maiden UEFA Pro -lisenssikursseilla siitä, millaista on moderni jalkapallo ja vertailemassa, millaista jalkapalloa pelattiin miesten viime EM-turnauksessa, alle 21-vuotiaiden, alle 19-vuotiaiden ja alle 17-vuotiaiden EM-lopputurnauksissa. Missä nuoret menevät ja miten heitä tulisi kehittää? Olen ollut paljon mukana erilaisissa UEFA:n seminaareissa ja konferensseissa.

Siinä oli siis se huippu, jolla Paatelainen operoi lajin parissa. Ja nimenomaan kansainvälinen sellainen, eihän Mestareiden liigaa kirkkaampia areenoita oikein vuosittaisessa kalenterissa ole.

Toki hän toimii suhteellisen korkealla tasolla myös Skotlannin sisällä.

– UEFA-töiden lisäksi olen Skotlannin jalkapalloliiton valmentajakursseilla kouluttajana. Olen UEFA A- ja UEFA B-alakursseilla kouluttajana. Se pitää kalenterin aika tiukkana. Meillä on paljon kursseja. Teen myös esitelmiä ja olen mukana Pro-kurssilla.

Opin tiellä

Paatelainen aloitti hiljalleen myös opinnot uuteen ammattiin. Yhden oven avaaminen johtikin toisen avautumiseen. Pestiin, jota Paatelainen ei halunnut jättää käyttämättä sen tarjotessa mahdollisuuden yhdistää opiskelu ja työnteko.

Ja kuten huomattua, vaikka Paatelaisen puheeseen ei ole hiipinyt ulkomailla vietettyjen vuosien mittaan minkäänlainen lausuttua suomea liudentava aksentti, putoilevat tittelit luonnollisemmin englanniksi.

– Opiskelen tällä hetkellä Sporting director sports graduate diplomaa Englannin PFA:n ja Portsmouthin yliopiston kanssa. Kun aloitin opiskelut, niin skottiseura Spartans FC kuuli siitä, ja pyysivät minut sinne sporting directoriksi.

– Mikä sen hienompaa ja antoisampaa, kuin että saa tehdä töitä sen asian parissa, mitä opiskelee ja kokea konkreettisesti, millaista on olla sporting director. Aika lailla kaikenlaista juttua, mutta hyvin ne loksahtavat kohdalleen, hän sanoo.

Kaikenlaista juttua tosiaan. Ja aika lailla. Paatelaisen kertomisia kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen, että tarvitsisiko mies viikkoonsa kahdeksan päivää tai edes muutaman tunnin vuorokauteen lisää.

– Valmentajakurssit vievät paljon aikaa. Ne ovat aina viikon tai kaksi. Joka lauantai olen Spartansin joukkueen kanssa.

Alasarjan arkea

Mennään sitten siihen Spartansiin ja alasarjaseuran toimintaan. Seura pelaa Skotlannin League Twossa eli neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla. Kun Paatelainen alkaa puhua roolistaan, on helppo kuvitella, miten sielunsa lajille jo nuorena poikana lahjoittanut laji-ihminen nauttii siitä, että saa yhä olla ns. kädet savessa.

– Se, mikä roolini on siellä, on se, että tuen päävalmentajaa ja valmennustiimiä siinä, millaista taktiikkaa pyritään pelaamaan ja miten se sopii yhteen pelifilosofiamme ja game modelin kanssa. Katson harjoituksia ja annan valmentajalle palautetta niistä ja niiden sisällöstä ja kuinka saada pelaajat oppimaan.

– Pelaajarekrytointi on vahvasti mukana kuvioissa. Neuvottelen pelaajasopimukset ja keskustelen totta kai valmentajan kanssa siitä, millaisia uusia pelaajia halutaan. Ehdotuksia on molemmin puolin, ja kun päätämme, että tuo pelaaja hankitaan, hoidan pelaajaneuvottelut ja laitan sopimuksen kasaan.

– Olen yhdysmiehenä päävalmentajan ja boardin välillä. Annan tietoa, missä mennään, mitä ajatuksia on, ja mikä on tilanne, hän valottaa.

Mutta ei yksi joukkue riitä. Ehei.

– Olen Spartansin miesten edustusjoukkueen, alle 21-vuotiaiden joukkueen, development squadin – eli parhaiden alle 15-, 16- ja 17-vuotiaiden mukana siinä, miten heitä kehitetään – ja naisten edustusjoukkueen mukana. Siinä on aika paljon ja joka päivälle riittää runsaasti juttuja. Siihen kun liittää nämä UEFA-hommat, valmennuskurssit ja opiskelut päälle, niin eiköhän siinä ole paljon.

On siinä. Mutta miksi tehdä vähän, kun voi tehdä paljon? Ja kun on paljon annettavaa. Edelleen.

Haastattelu: Panu Markkanen

Paatelaisen debyytistä Valioliigassa tuli hiljattain kuluneeksi 30 vuotta. Paatelaisen haastattelu aiheesta löytyy täältä.