Allsvenskanin ”suomalaisjoukkue” Djurgården on mielenkiintoisessa tilanteessa. Kausi 2024 ei käytännössä ole vielä loppunut, vaikka vuosi on vaihtunut. Tästä piti huolen se, että joukkue eteni Konferenssiliigassa pudotuspeleihin ja vieläpä suoraan 16 parhaan joukkoon.
Se tarkoitti sitä, että loppuvuodesta pelit jatkuivat joulukuulle. Joukkue on parhaillaan Kanarian Saarilla leirillä, joka kestää ensi viikon torstaihin.
– Treenit alkoivat vasta viime maanantaina. Ehdimme treenailla viikon Ruotsissa. Oli yksi harjoituspeli, ja maanantaina tulimme tänne. Ei tässä vielä ole hirveästi ehditty tekemään. Kiva alku kuitenkin. Uusi valmennustiimi, mikä on aina vähän erilaista. Joukkueessa ei ole yhtään tuntematonta pelaajaa, sanoo viime kaudeksi seuraan siirtynyt puolustaja Miro Tenho Kymppipaikalle.
Ruotsin cupin lohkovaihe pelataan helmi-maaliskuun vaihteessa. Neljänneksi viime kaudella sijoittuneella Djurgårdenilla on cupissa extrapanos.
– Siellä on jaossa viimeinen europaikka jaossa tälle kesälle ja ne ovat seuralle tärkeitä pelejä, Tenho sanoo.
Kierros, jolla Djurgården palaa Konferenssiliigaan, pelataan maaliskuun alussa.
Miten kuvailisit talven ja kevään vaativuutta?
– On se kova rypistys, mutta sillä lailla se on kivaa pelaajalle, kun jokainen peli on merkityksellinen. Innolla odotetaan tulevaa europeliä. Pelasimme hyvän eurosyksyn ja pääsimme kahdeksan joukkoon. Se on iso juttu ruotsalaisellekin jalkapallolle. Cup on seuralle todella tärkeä, kun haluamme päästä joka vuosi europeleihin. Viime vuonna olimme cupin finaaleissa ja hävisimme rankkareilla.
Mitä sanoisit mahdollisuuksistanne mennä Euroopassa pitkälle?
– Koen, että meillä on hyvätkin saumat. Pystyimme voittamaan isoja joukkueita syksyn aikana. Emme ole kahdeksan joukossa turhaan. Siinä on tietty etu, kun pelaamme kotinurmella, ja meillä on aikamoinen kotiyleisö takana. Meillä on hyvä iskun paikka. Peli kerrallaan edetään. Sen pidemmälle ei kannata miettiä.
”Suomessa ei välttämättä tajuta…”
Djurgården on ollut jo aiemmin vahvasti suomalaisleimainen Tenhon, Rasmus Schüllerin ja viimeksi Adam Ståhlin kansalaisuusasian ja Santeri Haaralan viime kesän siirron myötä. Lisää sinivalkoista mielenkiintoa tulee päävalmentaja Jani Honkavaaran ja superlupaus Matias Siltasen siirtojen myötä.
Mitä Jani Honkavaara on tuonut joukkueeseenne?
– Olemme vielä treenanneet aika vähän. Olemme yrittäneet käydä taktisia juttuja alkuviikolla, ja ylipäätään on menty aika kovaa. Preseason on pitkä mutta normaalia lyhyempi, ja pitää päästä nopeasti kuntoon. Pääsanoma on ollut, että haluamme pitää vanhaa hyvää Djurgårdenia mukana, mutta tuoda ”Honsun” ajatuksia siinä, että pelaajat olisivat build-up-vaiheessa lähempänä ja sitä kautta puolustaessa lähempänä. Sitä on harjoiteltu.
Mitä Djurgården-futis pitää sisällään?
– Se on vauhdikasta ja voimakasta. Sitä kannattajat haluavat nähdä. Olimme siinä hyviä varsinkin europeleissä. Mennään päästä päähän ja vauhdikkaasti. Kun siihen saadaan vielä tietynlaista kontrollia, niin tästä tulee varmasti hyvä kausi.
Millaisena ”läpimurtona” Suomi-futikselle pidät suomalaisvalmentajaa Allsvenskanin suurseurassa?
– Onhan se ihan älyttömän iso juttu! Minusta tuntuu, että Suomessa ei välttämättä tajuta, miten iso seura Djurgården on. Montaa tuollaista pestiä ei ole suomalaisvalmentajille tullut. Ehkä (Sami) Hyypiälle, ja hän on tehnyt niin iso futisuran, että sieltä kautta on ehkä tullut iso osa ansioista. Se on iso juttu ja varmasti Honsullekin iso näytön paikka. Paineet tulevat Ruotsista, kun Djurgården haluaa aina menestyä, ja kannattajat odottavat menestystä. Painetta tulee myös Suomesta, että nyt on mahdollisuus näyttää ja tuoda Suomea esille myös valmentajien puolelta.
Millaisen kuvan olet saanut Matias Siltasesta?
– Ehdin sanoa hänelle ”moi” terveystarkastuspöydällä. Olen ehtinyt nähdä häneltä yhden tai kaksi peliä, eli sillä tavalla hän on uusi tuttavuus. Kaikki ovat hänestä aika innoissaan, että saimme hänet seuraan. Kaverista oli aika paljon kilpailua. Hän on 17-vuotias ja on kiinnostavaa saada hänet tänne.
Toinen kausi alkaa
Tenho siirtyi Djurgårdeniin vuosi sitten. Hän oli avauskokoonpanon runkopelaajia käytännössä koko kauden. Hyppy isompiin ympyröihin toteutui siis ilman suurempia ongelmia.
Jalkapallo tuntuu isommalta asialta myös kentän ulkopuolella.
Saitko siirrolta sitä, mitä hait?
– Kyllä. Olemme saaneet kovia europelejä. Niitä tuli Klubinkin kanssa, mutta täällä on koko ajan kova ympäristö ja kilpailu pelipaikasta on tosi kovaa. Itsekään en pelannut loppukaudesta niin paljon kuin olisin halunnut, vaikka Allsvenskan-matseja tuli melkein maksimit. Koko ajan pitää näyttää omaa parastaan, että pääsee pelaamaan. Tämä on ollut iso haaste ja olen suht hyvin pystynyt vastaamaan siihen. Aina sitä toivoo, että menee vielä paremmin ja pystyy tuomaan itseä vielä paremmin esille. Sitä on totta kai tarkoitus jatkaa tällä kaudella. Olen ollut todella tyytyväinen siirtoon ja siihen, mitä olen siltä saanut.
Huomasitko heti Djurgårdenin pelaajiin kohdistuvan paineen?
– Kyllä sen näkee ja tuntee. Djurgårdenilla on ollut huono maine siinä, että derbyt eivät ole sujuneet. Viime kaudella oli sama juttu. Kun ne eivät suju, sen paineen tuntee! Ne ovat kannattajille niin iso juttu. Välillä tuntuu, että derbyjen voittaminen on tärkeämpää kuin mestaruuden voittaminen. Silloin, kun pelit eivät kulkeneet, painetta tuli paljon! Se on jotain, mitä me ja kaikki tukholmalaiset seurat joutuvat kestämään. Kolme niin isoa seuraa kilpailee Tukholman herruudesta, niin sen saaminen on tärkeää ja sitä kautta paine on extrakova ja menestyspaine on toinen asia.
Millaisena koit jalkapallon mittakaavan muutoksen Ruotsissa?
– Oli ehkä isoin juttu huomata, kuinka paljon jalkapallo merkitsee. Ei vain kannattajaporukalle, vaan koko stadionille. Tuntuu, että kun joku tunnistaa missä vaan Tukholmassa tai sanoo jotain, heistä jokainen pystyy sanomaan, mitä seuraa hän kannattaa. Melkein jokainen identifioituu Tukholmassa jonkin tukholmalaisen seuran kannattajaksi. Se kertoo, kuinka paljon se merkitsee. Vaikka ei seuraisi paljon jalkapalloa, pystyy sanomaan, että on Djurgårdenin tai kahden muun seuran kannattaja. Sitä kautta jalkapallo näkyy ja kuuluu kaupungilla. Ja kun pelaa, peleissä yleisön kuulee!
Koitko tehneesi henkilökohtaisen tasonnoston, koska rooli oli heti iso?
– Totta kai. Ykköstavoitteeni oli, että pääsen pelaamaan. Silloin se on tasonnosto, jos pystyy pelaamaan Ruotsin kärkiseuroissa noin paljon minuutteja. Haluan itsekin aina parantaa ja parannettavaa kuuluu aina jäädä. Pitää olla tietyllä tavalla ylpeä, että olen pystynyt pelaamaan tällä tasolla ensimmäisen vuoden. Pitää vain jatkaa sitä näyttämistä.
Mitä pitää vielä tapahtua, että pelipaikka säilyy?
– Aika tylsä vastaus, mutta tehdä parhaansa. Täytän 30 vuotta tänä vuonna. Olen kokenut pelaaja ja tietyllä tavalla pitää olla myös johtava pelaaja kentällä ja myös sen ulkopuolella. Tiedän, että minulta odotetaan sitä tänä vuonna. Sitä kautta pystyn tuomaan lisää tekemiseen.
Millä tavoittein lähdette kevääseen ja kauteen?
– Ensimmäinen oma tavoite on totta kai se, että saan minuutteja. Asetan tavoitteeksi myös sen, että jos nyt en ole ihan Allsvenskanin paras toppari, mutta ainakin kärkiporukassa. Koen, että pystyn tekemään sen ja siihen pitää pystyä uskomaan. Joukkueen tavoitteesta ei ole puhuttu, mutta cupin kautta on europaikka jaossa, niin ihan varmasti se on tosi tärkeä meille. Europelin jatkopelit on seurallekin uutta. Niihin lähdetään voittamaan pelejä yksi kerrallaan -mentaliteetilla. Ja ehkä kolmas: Djurgården asettaa joka vuosi mestaruuden tavoitteeksi. Malmö on hallinnut Ruotsin liigaa, mutta monet joukkueet pystyvät haastamaan ja me olemme yksi niistä.
Haastattelu: Panu Markkanen
