Alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue Pikkuhuuhkajat kohtaa marraskuun 15. ja 19. päivänä Norjan EM-jatkokarsinnoissa. Päävalmentaja Mika Lehkosuo julkisti joukkueensa otteluihin perjantaina, ja hänen listallaan komeili kolme Huuhkajista ”lainaan” tulevaa nimeä: Tomas Galvez, Topi Keskinen ja Leo Walta.
Tämä valintalinjaus Huuhkajien ja Pikkuhuuhkajien välillä on puhuttanut Suomen jalkapallopiireissä, joten siitä oli luonnollista aloittaa juttutuokio, johon Lehkosuo istahti tiedotustilaisuuden jälkeen Kymppipaikka.fi-sivuston kanssa.
Mitä sanot Huuhkajista tulevien pelaajien kokemuksen merkityksestä?
– Ilman muuta on tärkeää heidän pelaajana kehittymisen kannalta, että he ovat päässeet uusiin haasteisiin. He ovat joutuneet adaptoitumaan uusiin asioihin ja saaneet sitä kautta hyvää stimulointia omaan kehittymiseensä ja kasvuunsa ihmisenä ja pelaajana. Se ei varmastikaan haittaa tuleviin Norja-peleihin nähden.
Eteenpäin on menty
Kuten Palloliiton urheilutoimenjohtaja Aki Hyryläinen mainitsi Kymppipaikka.fi-sivuston haastattelussa aiemmin viikolla, Lehkosuon vuoden 2023 alusta alkanut päävalmentajuus sisälsi alussa haasteita, jotka on nyt taklattu varsin hyvin.
Pikkuhuuhkajat mm. päätti karsintojen lohkovaiheen seitsemään tappiottomaan otteluun.
Millaisia edistysaskeleita Pikkuhuuhkajat on ottanut sinun päävalmentaja-aikanasi?
– Yksi asia on varmasti erikoistilanteet. Meille tehtiin vuosi sitten ensimmäisissä peleissä erikoistilanteista maaleja, ja ne on nyt pystytty nollaamaan. Emme ole hävinneet moneen peliin erikoistilannesotaa, jos tällaista brutaalia termiä voi käyttää. Olemme monta peliä voittaneet erikoistilanteiden xG-kilpailun, joka ei sinänsä merkitse mitään, mutta se kuvastaa sitä, että kumpi on ollut lähempänä maalintekoa erikoistilanteissa.
– Olemme pärjänneet hyvin myös siinä tai paremmin kuin lähivastustajat, vaikka meillä on ollut tällainen vastustaja kuin Sveitsi, joka on tehnyt karsintojen aikana yli 50 prosenttia kaikista maaleistaan erikoistilanteista. Silti voitimme xG-kilpailun erikoistilanteissa heitä vastaan. Kumpikaan ei tehnyt erikoistilanteista maalia, mutta se kuvastaa sitä, että olemme parantaneet sillä osa-alueella, koska se oli se, millä hävisimme Sveitsille kotona ja Romanialle vieraissa. He tekivät kaikki kolme maalia erikoistilanteista.
Oletteko mielestäsi voittaneet ”oikein” eli omilla vahvuuksilla ja omaan pelitapaan nojaten?
– Joo, kyllä. Tässä on tietysti pelaajatkin vähän vaihtuneet, mutta sellainen mielikuva minulla on ollut, että olemme löytäneet pelaajien roolitukset kohtuuhyvin kohdalleen. Pelaamme eri lailla kuin muut meidän lohkon vastustajat, mikä aiheuttaa vastustajille mielestäni ongelmia ja erilaisia haasteita. He eivät pääse harjoittelemaan meidän tapaista vastustajaa vastaan pelaamista muita vastaan. Se tulee heille aina yllätyksenä ja niin se tulee tulemaan Norjallekin. Vaikka he kuinka katsoisivat sitä, niin harjoitusaika on heillä hyvin rajallista valmistautua meidän pelaamiseemme. Se on onneksi Norjan murhe eikä meidän.
– Norjasta on aika vaikea sanoa, miten he tulevat peliin, koska he muokkaavat aika paljon toimintojansa ja lähestymistä peliin vastustajan mukaan. Se nähdään vasta sitten, kun tuomari viheltää pilliin, mutta me emme lähde juurikaan muuttamaan meidän toimintaamme. Jatketaan siitä, mitä on tehty tässä menestyksekkäänä syksynä.
Mitä asioita haluat nähdä Norjaa vastaan?
– Meillä on kuusi pelin periaatetta, jotka aina nidotaan kyseiseen kontekstiin eli vastustajaan, minkä kautta koko pelisuunnitelma muotoutuu. Varsinkin niiden pelin periaatteiden pohjalta muodostuu meidän dna:mme ja identiteettimme. Niiden kautta elämme ja kuolemme, ja ne ohjaavat meidän toimintaamme sen näköiseksi, että voisiko sitä kuvailla vaikka: ”vauhtia meidän rytmillä”. Siihen pitää totta kai saada onnistunut taktinen elementti mukaan, koska periaatteilla ei ole mitään tekemistä taktiikan kanssa, vaan ne ovat käyttäytymiseen liittyviä periaatteita, joissa on toki vahvaa yhteistoimintaa mukana.
– Taktiikka tulee siitä, että otetaan vastustajan tuomat asiat mukaan. Millaisessa muodossa tai millaisia pelitilanteita korostuu niiden periaatteiden lisäksi.
”Job’s not done”
Pikkuhuuhkajien kotipelien yleisöennätys on 5096 katsojaa. Tulevan perjantain kotiotteluun on myyty nyt noin 3500 lippua, eli uusi yleisöennätys on mahdollista tehdä.
Mitä sanot joukkuetta kohtaan nousseesta kiinnostuksesta?
– Aina, kun tulee menestystä, niin ihmiset kiinnostuvat luonnostaan. On se sitten urheilua tai mitä tahansa tässä maailmassa. Mielestäni se on aika luonnollista. Toki vesi kielellä odotamme, että saisimmeko ennätyksen rikki ja tosi paljon katsojia kannustamaan.
– Kuulin, että SMJK on tulossa ja ostanut joitain satoja lippuja. Toivottavasti se pitää paikkansa. Se olisi makeaa ja sitä vartenhan pelaajat pelaavat, että saavat kannustusta ja pelaavat yleisölle. Jos yleisö antaa pelaajille energiaa, ja energia välittyy kentälle, niin sellaista yhtälöähän tässä haetaan. Silloin kaikilla kentällä ja katsomossa on varmasti kivaa.
Millaista on valmentaa tällaista joukkuetta, jossa on nuorta nälkää ja paloa pelata ja menestyä?
– Olen sanonut tässä puolentoista vuoden aikana taustatiimille, että meidän tärkein tehtävämme on se, että emme tapa luontaista hyvää fiilistä, joka pelaajilla on, kun he tulevat leirille. Kaksi kolmasosaa tulee Euroopan eri kolkista. Heistä on erittäin kivaa nähdä toisiaan, puhua suomea, kuka ties joku ei pysty puhumaan sitä livenä joka paikassa, kun ovat erilaisissa ympäristöissä. He näkevät tuttuja, koska useimmat ovat pelanneet tässä nuorten maajoukkueketjussa aikaisemmin tai samassa paikassa seurajoukkueessa.
He ovat kavereita?
– Just näin. Me emme tapa sitä energiaa, vaan että pystyisimme luontaisesti panemaan pari plussaa sinne perään. Se on taustatiimin tärkein tehtävä. Pelaajat ja muut voivat arvioida, miten olemme onnistuneet siitä, mutta se on meidän tavoitteemme.
Millaisena saavutuksena pitäisit kisapaikkaa oman urasi näkökulmasta?
– Totta kai se menee sitten tappelemaan parhaista saavutuksista, se on selvä. Arvostan nyt korkealle jo tätä tilannetta, missä olemme. Näitäkään hetkiä ei ole ollut liikaa tässä historiassa. Systeemi on toki matkan varrella muuttunut, joten kahtakymmentä vuotta taakse päin ei voi verrata, mutta silti totuus on se, että menimme kymmenen peliä kahden pisteen keskiarvolla. Se on tosi korkea.
– Se pitää meidän nälkäisenä, että meillä on kaikki realistiset mahdollisuudet voittaa Norja ja mennä lopputurnaukseen. Yksi meidän pelaajamme kirjoitti palautteeksi viime leiristä, että ”job’s not done.” Se taisi olla yksi meidän kapteenistostamme, joka kirjoitti sen. Se on hyvin kiteytetty, että meidän homma ei ole vielä valmis. Meillä on kaksi Norja-peliä jäljellä ja menemme niihin samalla energialla ja fiiliksellä, mitä tämä syksy on ollut.
Haastattelu: Panu Markkanen
