Tammikuun siirtoikkuna toi monia kovia suomalaispelaajien siirtoja, mutta kenties kaikista kovin ja odotetuin eli Matias Siltasen siirto on jäämässä odottamaan itseään. Suurseurat ovat kosiskelleet, mutta sopivaa kohdetta siirrolle ei ole löytynyt, ja KuPS-kasvatti on jatkamassa Allsvenskan-seura Djurgårdenissa.

Djurgården on juuri palannut Kanarian-leiriltä. Päävalmentaja Jani Honkavaaran valmennusjohdon piiskaama Siltanen oli tyytyväinen leirin antiin.

– Kaikki oikein hyvin. Juuri selvitty treenileiriltä kotiin. Kanarialla oli tosi hyvät kelit. Semmoiset parikymmentä astetta joka päivä. Olimme noin kymmenen päivää. Kaikki meni oikein hyvin ja saimme hyvän leirin, hän kertoo Kymppipaikalle kuulumisikseen.

Laittoiko ”Honsu” teidät koville?

– En tiedä laittoiko Honsu meitä koville, mutta he, jotka vastaavat kuntopuolesta, laittoivat. He pistivät pojat juoksemaan. Oli aika kova leiri, mutta ei mitenkään yliammuttu. Se oli aika lailla tiedossakin.

Mitkä ovat tunnelmat siitä, että jäät Djurgårdeniin?

– Hyvät. Tiedän, että kaikkialla puhutaan ja pidettiin satavarmana, että siirryn jonnekin. Nytkin oli mahdollisuuksia lähteä. Olen sanonut sitä itsekin, että jos on sellainen paikka, johon haluan mennä ja olisi tuntunut siltä, että se on oikea ratkaisu, niin totta kai silloin mennään. Pitää kuitenkin pitää järki päässä, eikä kannata lähteä vain lähtemisen ilosta.

– Asiat eivät ole huonosti, vaan kaikki täällä on hyvin. Todennäköisesti saan pelatakin, ja se on tärkeintä tässä vaiheessa. Jos nyt sanotaan, että jään tänne puoleksi vuodeksi, en näe, että se on mitenkään huono juttu.

Oliko mikään paikka edes lähellä?

– On ollut seuroja, jotka olen hylännyt. En tiedä, miten ”Bosse” (urheilujohtaja Bo Andersson) on laukonut asioita mediaan, mutta olisin voinut lähteä, jos olisin halunnut.

Olet siis ihan konkreettisesti kieltäytynyt tarjouksista?

– Kyllä. Kun on sanottu, että nyt pitää päättää, tuletko vai etkö, niin olen sanonut, että en tule.

Kypsää kylmähermoisuutta

Siltanen puhuu siirtoikkunan tapahtumista niin kypsästi, rauhallisesti ja analyyttisesti, että helppoa unohtaa pelimiehen olevan vasta 18-vuotias. Suurten seurojen tarjouksista ja Euroopan isojen stadionien kirkkaista valoista ei varmasti ole ollut helppoa kieltäytyä.

Hän on pitänyt ohjenuorana samaa tuntumaa, joka hänellä oli siirtyessään KuPS:sta Djurgårdeniin.

Oletko joutunut opettelemaan jonkinlaista kylmäpäisyyttä, että olet osannut kieltäytyä, kun olet nähnyt, että seura ei ole sinulle paras mahdollinen?

– Kyllä sitä varmaan tulee opeteltua. Vaikea sanoa. Jotenkin minulle on tärkeintä, että se tuntuu oikealta. Aina siihen sisältyy riskejä, kun siirtyy. Se on ihan itsestäänselvyys. Sitä ei voi pitää syynä. Pitää tuntua siltä, että oikeasti haluaa lähteä.

– Minulla oli sellainen fiilis, kun tulin tänne, että tämä on paikka, johon haluan tulla. Toistaiseksi on näyttänyt siltä, että on mennyt hyvin. Ehkä sekin näyttää tietyllä tavalla suuntaa, että kun kuuntelin sitä, mikä tuntui parhaalta, sitä haluaa tehdä jatkossakin. Jos tällä kertaa ei tuntunut oikealta, ehkä sekin oli syynä, miksi ei ainakaan vielä tullut lähdettyä.

Onko tilanteesi sellainen, että kiirettä ei ole?

– Sepä se. Sekin oli yksi syy. Nuorena on kuitenkin tärkeää, että saa pelata. Se kehittää. Minulla on toivottavasti aika monta vuotta uraa jäljellä, niin mitään pikavoittoja ei tarvitse lähteä hakemaan.

– Rakennan uraa omanlaisesti ja koen, että pohja on kunnossa. Kun se on kunnossa, isompikin hyppy onnistuu paremmin, kuin jos se ei ole ja lähdetään hutiloiden hakemaan jotain ratkaisua. Näin sen näkisin.

Osaatko olla pettynyt millään lailla?

– Oli monta seuraa, jotka olivat niin lähellä, että näytti, että nyt tulee lähtö, niin totta kai tietyllä tapaa se on pettymyskin, mutta se ei ole pettymys sen takia, että joudun jäämään tänne, vaan sen takia, että olisin halunnut mennä. Mutta kuten sanoin, ei ole huono juttu, kun jään tänne. Jään ilomielin tänne, ja toivottavasti ensi kausi on astetta parempi täällä. Kesän ikkuna tulee aika nopeasti ja sitten ei taas tiedetä, mitä tapahtuu.

Kaverit siirtyivät

Siinä, missä Siltanen jää noilla sijoilleen, kaksi KuPS-ajan kaveria vaihtavat maisemaa. Otto Ruoppi siirtyy Bundesliigan Mainziin toki pelaten vielä kevään lainalla KuPS:ssa ja Samuli Miettinen lähti Kroatian liigan NK Istraan. Kolmikko luo varmasti Euroopan isoimmissa sarjoissa vielä komeat urat.

Mitä ajattelet vanhojen joukkuekavereiden siirroista?

– Tietenkin hieno juttu ja lämmittää mieltä! He ovat omia kavereita ja kuopiolaisia KuPS:n omia poikia. Kiva nähdä, että siitä joukkueessa, jossa itsekin oli vuoden osallisena, on aika hyvin päässyt jätkiä eteenpäin. Jaakko Oksanen pääsi Kazakstaniin ja Ibrahim Cisse siirtyi AIK:hon.

– Ilomielin katson näitä. Tunnen jätkät hyvin ja olemme jutelleet ennen siirtoja, niin minulle jäi kuva, että molemmat saivat sellaisen sopimuksen, jonka itse halusivat ja ykkösvaihtoehdon. Ei tarvinnut ottaa mitään kompromissivaihtoehtoja.

Oletko ehtinyt ajatella, että voitte joskus pelata isoissa seuroissa vastakkain?

– Eihän sitä voi ikinä poissulkea! Olisihan se tietyllä tavalla aika hauska juttu. Jos pelaisin Samulia vastaan, olisimme eri puolilla kenttää, mutta jos pääsisi pelaamaan Ottoa vastaan, ympäristö olisi sama ja pyörisimme lähistöllä. Se olisi varmasti vielä absurdimpi ajatus, kun oikeasti pelaisimme vastakkain. Tietyllä tavalla olisi hauskaa, jos tuon pääsisi kokemaan, mutta saa nähdä, mitä aika tuo tullessaan.

Mikä on tulevan kevään merkitys nyt tulevaisuuden osalta?

– Todella iso tietysti. Ainahan sitä haluaa kehittyä ja voisin ajatella, että hyvän viime kauden jälkeen odotukset nousevat ja roolikin kasvaa. Kivaahan se on pelata niin, että saa vastuuta. Vaikka viime kausi oli hyvä, toivon, että voisin ottaa muutaman stepin eteenpäin. Sitten kesän ikkuna tulee nopeasti, niin kuin sanoin. Jos pelaan alkukauden vielä napsun paremmin, en näe mitään syytä, miksei isoja joukkueita olisi taas perässä. Merkitys on iso.

Lopuksi: asiathan ovat siis hyvin?

– Asiat ovat hyvin. Ei ole mitään hätää. Jossain mediassa varmasti puhutaan, että tämä on pettymys, että en siirry, mutta en näe sitä isona ongelmana. Se voi olla tietyllä tavalla parempikin asia, mutta sitä ei voi tietyllä tapaa vielä sanoa. Sen näkee sitten, mitä tuleva tuo tullessaan. Jään ilomielin ja kaikki on hyvin. Se on pääasia.

Haastattelu: Panu Markkanen