Markku Kanerva joutui väistymään Huuhkajien päävalmentajan paikalta pelkkiä tappioita tuottaneen Kansojen liigan jälkeen. Hän toimi pestissään vakituisesti joulukuusta 2016 alkaen korvaten Hans Backen kesken vuoden 2018 MM-karsintoja.
Kanervan ensimmäisestä kokonaisesta turnauksesta – vuoden 2018 Kansojen liigasta – voidaan katsoa alkaneen Huuhkajien historian paras aikakausi, jonka kruununa oli pelaaminen vuonna 2021 järjestetyssä EM-lopputurnauksessa. Ympyrä sulkeutui kuusi vuotta myöhemmin Huuhkajien pudotessa c-tasolle takaisin.
Kymppipaikka.fi-sivusto perkaa Kanervan aikakauden valitsemiensa ja sitä hyvin peilaavien henkilöiden kautta – Kanervan kommentein.
Kapteenit
Kun Niklas Moisander ei ollut maajoukkueuransa loppupuolella kokoonpanossa, kantoi kapteenin nauhaa Tim Sparv. Moisanderin vetäydyttyä Sparvista tuli vakiokapteeni, olihan hän sitä jo alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa ja Kanervan johdolla kesällä 2009 ikäluokan EM-lopputurnauksessa.
– Olemme tainneet tehdä yhteistä taivalta 19 vuotta. Hän debytoi Pikkuhuuhkajissa 2006. Olemme tehneet historiaa Pikkuhuuhkajissa ja Huuhkajissa, kun selviydyimme ensimmäistä kertaa EM-kisoihin. Tim teki Englanti-ottelussa suomalaista futishistoriaa eli ensimmäisen maalin alle 21-vuotiaiden lopputurnauksessa.
– Tim kuuluu mielestäni Suomi-futiksen legendoihin. On ollut hienoa nähdä, että valmentaminen on kiinnostanut häntä, ja hänellä on kunnianhimoa edetä valmentajana. Timistä näki, että hänessä on johtaja-ainesta. Hän on fiksu ja sosiaalinen herrasmies kentällä ja sen ulkopuolella. Arvostan Timiä siinä, että hän on ollut pelaajana, valmentajana ja persoonana hieno esikuva nuorille. Hänellä on ollut uskallusta ja kykyä tuoda kentän ulkopuolisia asioita esiin. On ollut ilo ja kunnia työskennellä Timin kanssa noin pitkään. Valitettavasti tiet nyt erkanivat.
Sparvin viimeinen kipparointi nähtiin kesällä 2021 EM-lopputurnauksen päätösotteluksi Suomen osalta osoittautuneessa Belgia-ottelussa. Sen jälkeen vaihtoehtona kapteeniksi oli vain toinen turkulainen: Lukas Hradecky.
– Samaa kategoriaa, Suomi-futiksen legendoja. Kaikki tietävät kaverin saavutukset. Hän on saanut Urheilugaalassa hienon tunnustuksen, hänet valittiin Vuoden urheilijaksi 2020. Maajoukkueessa hän on ollut isossa roolissa. Jos ajatellaan minulle mieliinpainuvinta torjuntaa, se oli EM-kisoissa Tanskaa vastaan, kun hän toimi Pierre-Emile Höjbjergin pilkun. Se torjunta siivitti meidät historialliseen voittoon.
– Jos persoonaa ajatellaan, niin kyllähän ”Luke” ottaa futiksen sopivan vakavasti. Hänellä on koko ajan pientä pilkettä silmäkulmassa, makea karaktääri! Johtajaominaisuudet ovat tulleet esille. Hän on hoitanut kapteenin hommaa hienosti Huuhkajissa. Hänen rooliaan ei voi korostaa minun aikakaudellani tarpeeksi. Hänen merkityksensä Sukupolvien unelman saavuttamisessa oli iso.
Moisander palveli Huuhkajia kapteenina 2017 syksyyn saakka. Hänen jälkeensä maajoukkueesta vetäytyi iso osa tiettyä sukupolvea, jonka mahdollisesta paluusta Kanervalta kysyttiin yli puolet päävalmentaja-ajastaan.
– Hän oli mukana vielä 2007 MM-karsinnoissa ja loukkaantui syyskuussa 2017. Hän pelasi Viroa vastaan ja ilmoitti, että maajoukkueura on siinä. Se tuli pienenä yllätyksenä, mutta hänellä oli hyvät perustelut siihen. Ennen kaikkea uskon, että hän on ollut pr-mielessä erinomainen esimerkki suomalaisesta huippuammattilaisesta ulkomailla. Hän hoiti kapteenin roolin erinomaisesti ja sai johtaa ansaitusti pitkään Huuhkajia.
Huuhkajat on paikka, jossa myös kasvetaan. Kanervan viimeisissä otteluissa kapteenistoon kuului ikänsä puolesta vielä alle 21-vuotiaisiin valintakelpoinen Matti Peltola.
– Nostin hänet kapteenistoon nuorten pelaajien edustajaksi. Yhteinen taipaleemme alkoi tammikuun leirillä 2023. Olin seurannut ”Masaa” jo, ja hyvät otteet poikivat sen, että hän pääsi tekemään debyytin 20-vuotiaana Pohjois-Irlantia vastaan. Heitin hänet kentälle 1-0 -johtotilanteessa vasemmaksi pakiksi. Mitattiin, miten nuoren pelaajan hermo pitää. Hyvin piti. Kertoo kypsyydestä, että hän oli valmis tiukkaan paikkaan.
– Hän on ottanut nopeasti asemansa Huuhkajissa. Hän keräsi peliminuutteina kolmanneksi eniten vastuuta tänä vuonna. Luotettava, tasaisesti hyvällä tasolla suorittava, monipuolinen, positiivisella asenteella varustettu fiksu pelaaja. Hänestä tulee unelmavävy-fiilis. On ollut hienoa katsoa hänen kehitystään tuolle tasolle. Hänellä on potentiaalia kehittyä vielä paremmaksi pelaajaksi. Se vaatii oikean ympäristön ja terveenä pysymistä.
Luottomiehet
Tim Sparv oli yksi pelaajista, joka pelasi Kanervan alaisuudessa niin U21-kisoissa kuin miestenkin EM-lopputurnauksessa. Toki muitakin oli, ja vieläpä sellaisia, jotka eivät otsikoissa näkyneet, mutta joita tuli ikävä, kun he eivät pelanneet. Yksi kulmakivistä oli Jukka Raitala.
– Pitkä reissu yhdessä. Hän on nähnyt maailmaa. Rauhallinen kaveri, joka ei pitänyt suurta ääntä itsestään, vaan antoi tekojen puhua puolestaan kentällä. ”Jugin” tekemiseen pystyi aina luottamaan. Hänkin oli kapteeniston jäsen yhdessä vaiheessa.
– Kun pelasimme Bosniaa vastaan marraskuussa 2021 MM-karsintaa, Jugi otti punaisen kortin. Johdimme 1-0 ja hän oli tauolla aika maansa myynyt ja pyyteli anteeksi. Kertoi hyvästä joukkuehengestä, kun jätkät ja minä totesimme: ”Tällaista sattuu. Huonoa säkää, että kolautit jaloille ja sait punaisen, kyllä me tämä hoidetaan.” Ja niinhän me hoidimme. Vajaalla kaksi maalia, ja 3-1. Se kertoo Huuhkajien loistavasta ilmapiiristä, mutta myös siitä, miten iso vastuunkantaja Jugi oli.
Jos Raitala hallinnoi alakerran vasenta laitaa, oli topparipari Paulus Arajuuri–Joona Toivio oman paikkansa luottokaksikko. Räjähtelevä Arajuuri keräsi tunteellisena soturina valokeilan, ja Toivio tyylitteli hiljaisemmin sivussa.
– Ensimmäinen A-maaottelu 2011, kun olin väliaikaisena päävalmentajana. Olin valinnut alle 21:sten pelaajia. Belgialla oli Jan Verthongen, Romelu Lukaku, Eden Hazard ja Axel Witsel. Venyimme 1-1 -tasapeliin. Joona kuului kapteenistoon aikanaan. Hän muodosti jämäkän toppariparin Paulus Arajuuren kanssa. Luonteeltaan vaativa ja jämäkkä, kova taistelija. Kuuluu nimenomaan luotto-osastoon.
Kanerva antoi Glen Kamaralle tämän A-maajoukkuedebyytin marraskuussa 2017. Tämän jälkeen Kamara oli seuraavan vuoden Kansojen liigassa ja vuoden 2019 EM-karsinnoissa Huuhkajien avainpelaaja ja nousi tuolloin myös suurimman kansansuosionsa aallonharjalle.
– Hän taisi olla 22-vuotias, kun debytoi 2017. Sama peli, joka oli ”Niken” viimeinen. 65 maaottelua ja kaksi maalia. Muistan molemmat: Kansojen liigassa Kreikkaa vastaan Ratinassa ja ”Stadikalla” San Marinoa vastaan.
– Hän on ollut tärkeässä roolissa: avauksessa kaikissa tämän vuoden Kansojen liigan matseissa ja hänet valittiin vuoden pelaajaksi 2022. Se kertoo hyvästä suorittamisesta. Hän pelasi EM-kisoissa täydet minuutit ja toivon ja uskon, että on jatkossakin isossa roolissa. Hän tulee toimeen kaikkien kanssa ja antaa tekojen puhua puolestaan kentällä.
EM-tarinan isot nimet
Toivosta Teemu Pukin ison kansainvälisen läpimurron suhteen oltiin joissain piireissä jo luovuttu, kun Kanervan alkuaikoja elettiin Huuhkajissa. Espanja, Saksa ja Skotlanti olivat osoittautuneet vikatikeiksi, mutta Tanskan Bröndbyssä Pukki löysi itsensä jalkapalloilijana.
Siirrolle Championshipin Norwichiin nyrpisteltiin nenää, sillä Pukki meni kakkostasolle. Ilmeet muuttuivat ihasteleviksi, kun maaliverkot alkoivat pöllytä keltavihreässä ja sinivalkoisessa paidassa. Suomi eteni EM-kisoihin pitkälti hänen maaleillaan.
– Hän kuuluu Suomi-futiksen legendoihin. Vaatimaton, nöyrä, arvokas ja tehokas maalintekijä. Taisimme tehdä yhteistyötä 17 vuotta. Mietimme, mitkä olivat ensimmäiset matsit, kun nostin hänet nuorena 21:siin. Hän sanoi, että vähän jänskätti. Hän oli silloin 18.
– Ihan mieletön rooli minunkin taipaleellani. Mieleenpainuvia maaleja ovat tietenkin toinen ja kolmas maali Liechtensteinia vastaan. Hän pelasi kaikki 10 EM-karsintaottelua ja teki 10 maalia. Se kertoo siitä valtavasta merkityksestä, joka hänellä oli. Monelta ehkä unohtuu, että vaikka hän on tehnyt paljon maaleja, ja teki viime EM-karsinnoissa kaksi maalia, niin hän syötti viisi maalia. Hänellä on myös kyky syöttää. Mieletön ura seurajoukkueissa mutta myös maajoukkueessa. 42 maalia, sitä ei voi väheksyä missään nimessä.
EM-kisoissa puolikuntoisen Pukin sijaan onnistui maalinteossa vain Joel Pohjanpalo. Hän ei ehtinyt Kanervan aikana alle 21-vuotiaisiin.
– ”Jolle” debytoi Mixun (Paatelainen) aikana. Muistan, kun olin väliaikaisena valmentajana toisen kerran 2015, ja vedin EM-karsinnat loppuun, Jolle teki kolme meidän neljästä maalistamme. Kun olin päävalmentajana, nuo tulokset antoivat uskoa, että tämä voisi olla homma, jonka klaaraan. Jollen maaleilla saimme hyviä tuloksia aikaan.
– Hän on ollut tehokas maalintekijä. Hän on tehnyt melkein joka toisessa matsissaan maalin. Italiassa 83 matsia ja 46 maalia. Tehot ovat kovat. Jollen ikimuistoisin maali on historiallinen maali Tanskaa vastaan. Ensimmäinen Suomen maali EM-kisoissa ja voittomaali. Ikimuistoisin hylätty maalikin jää mieleen. Venäjää vastaan Raitalan upeasta keskityksestä 10 senttiä paitsiossa! Ehkä olisi ollut hyvä, että VAR ei olisi ollut käytössä, olisimme voineet mennä jatkoon!
– Hyvän itseluottamuksen omaava target- ja boksipelaaja. Jolle tietää, miten maaleja tehdään ja kuului minun viimeisimpään kapteenistoon.
Suomen arvokisoihin pääsy oli vuosia niin hankalaa, että joukkueen yllä tuntui leijuvan jopa jonkinlainen kirous. Kun kisoihin lopulta päästiin, siirsi koronapandemia kisoja vuodella. Lopulta lopputurnaus pelattiin, mutta kirous ei tuntunut kisojen alettuakaan hellittävän. Vastustaja Tanskan kapteeni Christian Eriksen oli menettää henkensä saamansa sairauskohtauksen vuoksi joukkueiden EM-avauksessa.
– Dramaattinen ja traaginen tapahtuma. Oli hienoa, että hän pystyi jatkamaan uraansa. Se, mitä tapahtui kisoissa, oli hieno esimerkki sinnikkyydestä ja siitä, että vastoinkäymisistä voi selvitä. Ei tuollaista toivo tapahtuvan kenellekään, mutta on ollut hienoa nähdä, että hän on toipunut ja löytänyt pelillisen tasonsa uudelleen. Still going strong!
Kollegat
Kanervakaan ei aina ole ollut nykyinen versio itsestään. Hän vain on ollut paikallaan niin pitkään, että moni meistä on jo voinut alkaa kuvitella hänen ”kuuluvan kalustoon.” Suurin oppi-isä Kanervalle on ollut jo edesmennyt Jyrki Heliskoski.
– Oli ilo ja kunnia tutustua, työskennellä ja kokea ”Jyrän” kanssa jalkapalloa ja elämää. Ystävänä, pelaajana ja valmentajakollegana ja myös Palloliitossa koulutettavana. ”Jyrällä” on ollut isoin rooli pelaaja- ja valmentajaurallani. Hän valmensi minua Klubissa viisi vuotta. Hän sai puhuttua minut loppujen lopuksi toppariksi. Hän totesi, että hän analysoinut minut ja että olen toppariainesta. Tulisin pelaamaan maajoukkueessa topparina, en hyökkääjänä.
– Hän näki minussa myös potentiaalia valmentajaksi. Se oli yllätys, kun hän kysyi 2000, että kiinnostaako tulla hänen kakkoskoutsikseen HJK:hon. Ilman muuta lähdin ja se oli inspiroiva vuosi.
– Silloin näin, miten tärkeää on hyvän ja toimivan taustatiimin rakentaminen. Se kyky Jyrällä oli, kasata osaavia ihmisiä ympärilleen. Se on ollut perusta myös sille, että joukkue voi menestyä, että on hyvä taustatiimi. Hän oli myös mentori valmennustyössä. Hän antoi vinkkejä ja kannustusta valmentajapolulla, kun oli vaikeita aikoja. Hänen mielipiteet ja luottamus ovat auttaneet eteenpäin ja tekemään valintoja valmentajauralla. Tästä olen hänelle äärimmäisen kiitollinen.
– Persoonana hän oli rehellinen, fiksu, analyyttinen ja ennen kaikkea myös pätevä valmentaja. Sympaattinen, sosiaalinen, kannustava ja ihmisistä oikeasti välittävä, mutta myös terävä ja huumorintajuinen persoona. Jyrältä löytyi sanat tiukassakin tilanteessa. Aina tuli hyvä kommentti, vitsi tai tarina sopivaan rakoon. Erittäin hyvää pelisilmää kentällä ja kentän ulkopuolella. Edelleen on kova ikävä Jyrkiä.
Mixu Paatelaisen tullessa Huuhkajien päävalmentajaksi keväällä 2011, oli Kanerva jo joukkueessa. Kun Paatelainen sai potkut 2015, Kanerva jäi.
– Ensinnäkin hyvä ystävä, kollega ja pelikaveri maajoukkueessa. Inhottava vastustaja kentällä. Sain tuntea hänen kyynärpäänsä kentällä, kerran nenäkin murtui rytäkässä.
– Toimimme viisi vuotta yhdessä Huuhkajissa. Makeaa aikaa, ja yksi highlight oli varmasti Gijonin ihme 2013, kun venyimme tasapeliin hallitsevaa maailmanmestaria Espanjaa vastaan. Sitä ansaitusti juhlittiin! Oli ilo ja kunnia mutta myös opettavaista saada tehdä duunia Mixun kanssa. Kyllä me osasimme tunnelmaa välillä keventääkin. Mixu piti hyvää huolta taustatiimistä ja piti hyvää ilmapiiriä yllä.
Kanervallakin oli omat valmentajat omissa valmennusjohdoissaan omine tärkeine rooleineen. Sparraus- ja pohdiskelukaveri, jonka kanssa viisaita päitä hierottiin yhteen tuntimääräisesti, oli Palloliiton pelianalyysipäällikkö Henri Lehto. Kansan suussa Lehtoa voitaisiin sanoa tituleeratun videoanalyytikoksi.
– Merkittävä valmennustiimin jäsen. Intohimoinen töitä paiskiva pätevä tilastonikkari ja atk-guru. Hänellä on hyvä ymmärrys pelistä. Hänen näkemyksensä ja panoksensa materiaalin tuottamisessa – jos ajatellaan harjoitusten ja otteluiden kuvaamista ja tilastollista yhteenvetoa tai kehittämisen seurannan laatimista – on ollut todella iso apu. Sain nauttia arvokkaasta työstä ja seurasta upeat kahdeksan vuotta. Olen kiitollinen siitä vahvasta sitoutumisesta ja ahkeruudesta ja ennen kaikkea mahtavasta työpanoksesta.
Pomot
Kun yleisö valtasi Töölön jalkapallostadionin tekonurmen marraskuun 15. päivän iltana vuonna 2019, oli Kanerva allekirjoittaneen tv-haastattelussa Viasatin suorassa lähetyksessä.
Aiemmin Teemu Pukki ei ollut EM-kisapaikan varmistuttua löytänyt sanoja, Tim Sparv oli sännännyt kesken haastattelun joukkueen pariin juhlimaan ja Lukas Hradecky laulanut karaokesuosikkiaan Sweet Carolinea.
Kanerva lausui silloin harmittelevansa sitä, ettei edesmennyt ex-puheenjohtaja Pertti Alaja ollut näkemässä hetkeä.
– Hän oli varapuheenjohtaja, kun olin Viikingeissä 2003. Hän heitti, että kiinnostaisiko tulla Palloliittoon töihin ja vetämään Pikkuhuuhkajia. Hän ei antanut paljoa aikaa miettiä. Päätös piti tehdä nopeasti. Olin vielä koulussa ja piti selvittää, saanko virkavapaata. Se oli yksi urapolkuni kannalta merkittävä päätös. Siitä alkoi 21-vuotinen taipaleeni Palloliitossa.
– Kun ”Peraa” muistelee, niin kyllä hän jätti jälkensä suomalaiseen jalkapalloon ennen kaikkea sillä laajalla toiminnalla. Hän oli varsinainen kosmopoliitti UEFAn ja FIFAn piirissä. Saimme mm. nuorten arvoturnauksia Suomeen. Hänellä oli iso merkitys suomalaiselle jalkapallolle ja ennen kaikkea minun uralleni. Perasta näkyi se intohimo suomalaista jalkapalloa ja maajoukkuetta kohtaan. Kyllä suoraakin palautetta tuli, positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. Se kertoi siitä valtavasta intohimosta, joka hänellä oli.
Päävalmentajalla on luottamus niin kauan, kuin sitä ei enää ole. Näin kävi lopulta myös Kanervan kohtalolle puheenjohtaja Ari Lahden käsissä.
– Meillä on Arin kanssa asiat sujuneet aina avoimessa ja rehellisessä vuorovaikutuksessa. Asioista on oikeasti voitu puhua rakentavasti. Hän tuki minua pitkään ja Huuhkajia innokkaasti matkan varrella. Valitettavasti yhteistyö nyt päättyi.
– Täytyy sanoa Arin kunniaksi, että hänen aikakaudellaan on saavutettu upeita asioita. Viime aikoina Helmarit on mennyt arvokisoihin, Pikkuhuuhkajat arvokisoihin, futsal-joukkue oli arvokisoissa ja me olimme arvokisoissa. Pelaajamäärä ja koulutettujen valmentajien määrä ovat kasvaneet. Hän on saanut toimikaudellaan paljon positiivisia asioita aikaan. Arvostan paljon sitä, miten asioista on pystytty keskustelemaan ja oltu sillä tavoin hyvissä väleissä.
Kanerva ei halunnut kommentoida Kymppipaikka.fi-sivustolle tulevaisuuden suunnitelmiaan.
Haastattelu: Panu Markkanen
